Äidin (kaameat) painajaisunet koskien lapsia

ja näin usein ahdistavia painajaisia! Tyyliin karhu tuli ja vei lapset yms..... Muutenkin masennukseen liittyi pelkotilat (joku tulee yöllä ja murhaa koko perheen yms. pimeetä) mutta silloin ne tuntuivat hyvinkin tosilta.



En ole käynyt terapiassa enkä syönyt masennuslääkkeitä vaan aloin käydä vaihtoehtoisissa hoidoissa. Itsekin olen ujo ja arka ja jännittäjä. Homeopatia voisi tehdä sulle hyvää noihin painajaisiin ja muihinkin oireisiin. Oletko koskaan käynyt? Tai akupunktio, tiedän että se auttanut just levottomiin uniin, mutta en muista, että mistä johtui.

Siis, että lakkaat valveilla ollessa miettimästä mitä kaikkea voi tapahtua. Jos on herkkä ihminen, niin helposti miettii kaiken kamaluuden ja tuntuu oikeasti uhkaavalta. Se siirtyy tietysti uniin suhteellisen suoraa tietä... Paitsi, että kuten sanoit, kaikki tuntuu unessa vielä suhteettomalta. Luulen, että kaikki äidit pelkää enemmän tai vähemmän, että lapsille sattuu jotakin, mutta suurin osa peloista ei kuitenkaan koskaan tule toteutumaan. Tai siis pitää olla tosi epäonninen tyyppi, että tosiaan kaikki kamaluus tapahtuisi yhdelle ihmiselle/perheelle... :) Mua itseäni auttaa se, että kieltäydyn ajattelemasta kamaluuksia (siis esim, että mitä tapahtuu jos silmään sohaisee... jne yöks, se ajatus mua pelotti jo lapsena... :) ) Jos alan miettiä kaikkia uhkia ja potentiaalisia mahdollisuuksia missä lapselle voi sattua jotain niin en muuta ehdi tehdäkään... Oon kääntänyt itselleni ne pelot toisin päin ajattelemalla, että pienet on luotu niin ihmeellisesti, että niille ei yleensä satu kovin pahasti, siis kestäävät kolhuja yms. ihmeen hyvin ja automaattiset refleksit pelastaa monelta haaverilta. (Just esim se silmäjuttu, luomi menee kiinni jos joku tulee silmän lähelle nopeemmin kuin ehtii ajatellakaan...) Usein lapsilla on myös instinktiivinen tieto siitä mitä pystyyvät tekemään ja mitä eivät. Siis jos kiipeevät niin tajuaavat pitää kiinni/tasapainoilla putoamatta. Jos nimittäin pelkää ettei pysty, niin ei niin ylös edes kiipeä... Mua on auttanut tän tyyppiset ajatukset, mutta en tiedä tehoaako sulle. Painajaisissa auttaa, että pakotan itseni pois unen tuomista ajatuksista saman tien, mutta unessa ei tietenkään logiikka toimi niinkuin hereillä ollessa, joten painajaisia tuskin voi estää. Siksi ajattelen, että sillä mitä hereillä ollessa mietit on enemmän vaikutusta siihen mitä unessa tapahtuu. Unessa kun kuitenkin käsittelee alitajuisesti keskeneräisiä asioita... Edellä joku sanoi masennuksesta. Se on varmaan myös mahdollista. Mulla oli synnytyksen jälkeinen masennus itsellä, mutta en muista että unet olis ollut sen kummempia siinä vaiheessa kuin muulloinkaan... voimia ja uskoa elämään!

Voit myös pyytää apua esim. neuvolasta. Itselläni oli samantyyppisiä oireita ja juttelin niistä neuvolassa. Neuvolantäti ehdotti, että voisin halutessani jutella asiasta neuvolapsykologin kanssa. Kävin tämän ihanan psykologin juttusilla kolme kertaa. Juttelimme todella monista asioista ja minulle tuli paljon rauhallisempi olo. Kokeile ihmeessä!

Itse olen huomannut, että minulla painajaisunet liittyy stressiin.

Meillä on 2v.tyttö ja vauva 1kk. Vauvan syntymästä asti olen nähnyt painajaisia aika usein...muutama mitkä nyt tulee mieleen:

Olin jossain kaupungilla yöllä, etsin jotain mutta en muista mitä. Yhtäkkiä muistin että olin jättänyt vauvan yksin kotiin nukkumaan, ja aloin ajatella että olin ollut poissa jo vaikka kuinka monta tuntia.Olisikohan vauva jo herännyt ja itkisi lohduttomana ja nälkäisenä.En muista mitä sen jälkeen tapahtui.



Toisessa unessa oltiin juuri tultu vauvan ja tytön kanssa kaupasta kotiin, ja laitoin tytön kylpyyn leikkimään, että saan purkaa kauppakassit.Vauva nukkui rauhassa eteisessä,en ottanut edes ulkovaatteita pois etten herätä.

Jonkin aikaa puuhailin keittiössä. Sitten sanoin miehelle että kylläpäs tyttö on hiljaa,ja mies vastasi että niin vauvakin.Juoksin kylpyhuoneeseen ja ihan järkyttävää (tulee taas kylmät väreet kun muistelen) vauva oli ammeen pohjalla vaatteet päällä,liikkumattomana ja ihan sinisenä.Tyttö sanoi että vauvakin on pesulla.Nostin vauvan ylös vedestä eikä siinä ollut mitään elonmerkkejä.Nostin olkapäälle ja taputin kovasti selkään ja huusin samalla miehelle että soittaa ambulanssin.Yritin miettiä ambulanssin numeroa enkä muistanut sitä millään!

Ihan hirveä uni,varmaan kamalin mitä olen koskaan nähnyt.Ja uni tuntui niin todelliselle.





Olen huomannut,että lasten myötä minusta on tullut tosi huolestunut. Ennen en esim.pelännyt lentämistä,mutta nyt pelkään tosi paljon:(Enkä siis itseni puolesta vaan lasten. Ja en välillä pysty kunnolla nukkumaan,kun kuuntelen hengittääkö vauva varmasti.Monta kertaa olen pelästyttänytkin pikku raukan,kun nukkuessaan sikeästi näyttää ihan elottomalta ja olen vähän tuupannut että varmasti on elossa.





Mutta luulen että tämä vaihe menee ohi(toivon ainakin). On vaan välillä raskasta pienen vauvan ja uhmaikäisen kanssa.

mulla kai jotenki nuo painajaiset liittyy huonoon omatuntoon...Kaduttaa joku suuttuminen tenaville yms...Tai jos tenavat kerkeää nukahtaa enneku ite on lukenut iltarukouksen ja toivottanu hyvää yötä. Tyhmää! Sitte herään yöllä kauhuun että joku tippuu parvekkeelta tai hukkuu tai joku kidnappaa avuttomat lapset. Ihan hirvee olo ja monesti olen sitte käynyt tarkistamassa että lapset nukkuu turvallisesti omissa sängyissään. Mulla on vähempi painajaisia kun huomaan illalla normaalia enempi lapsia esim luetaan joku pitkä satukirja tai keksitään satuja ite ja löhöillään sylikkäin sohvan nurkassa. Onkohan tää sitä täydellisyyden tavottelua äitiydessä? Jotenki kun tuntuu että aina on jotenki suoriutunut riman ali vaan. Liittyy kai tähän pientä masennustakin.

Enpä osaa oikein muuta kuin antaa vertaistukea. Olen kahden pienen pojan (3 v ja pian 2v) kotiäiti. Ensimmäinen syntyi kiireellisellä sektiolla ja toinen ihan normaalisti. Esikoisen syntymän jälkeen sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, josta kävin vuoden verran terapiassa.

Koko ikäni olen nähnyt paljon ja monenlaisia unia. Jotenkin vain tuntuu, että lapsien syntymän jälkeen unet ovat olleet enemmän painajaisia kuin mukavia " viihdeunia" . Unessa niin omille kuin ihan vieraillekin lapsille tapahtuu kaikkea niin kammottavaa, että taatusti joku amerikkalainen kauhuleffaohjaaja maksaisi miljoonia niistä käsikirjoituksista. (Hmm... Pitäisköhän alkaa lyömään leiviksi?)

Minulla painajaisia aiheuttaa selvästi stressi ja väsymys. Myös television ohjelmat tulevat helposti uniin. TV:n uutisia en ole oikeastaan lasten syntymän jälkeen voinut katsella laisinkaan. Toisaalta, niitä ei nyt lasten hereillä ollessa voi katsella muutenkaan, joten ei iso vahinko.

Ehkä nämä painajaiset jossain vaiheessa vähnevät. Puolisen vuotta söin homeopattisia lääkkeitakin, mutta ei ollut mitään apua. Psyykelääkkeet tuntuisivat liian rajulta hoidolta tähän pulmaan.

Toivottavasti jaksat kuitenkin valveilla pitää uhkakuvat loitolla. Minulla ainakin auttaa, kun kerron unisa miehelleni. Hän on vielä jaksanut kiitettävästi kuunnella tarinoitani.

ja kävin psykiatrilla mut en ollut tarpeeksi " sairas" mihinkään terapiaistuntoihin. Sain ssri-lääkityksen (eli siis mielialalääkityksen) , hyvin miedon sellaisen ja 10kk söin. Nyt elämä taas maistuu mukavalta, ahdistus jäänyt :-) Suosittelen reippaasti menoa vaikka yleislääkärille ja kertomaan tästä pulmasta. Apua saa!!

..kiitos teille ' vertaisille' . Aika samoja olen miettinyt, kai ne päivän/elämän pienetkin tapahtumat heijastuu uniin (hermoilija kun olen); kaipaisi vain niitä ihaniakin juttuja vaikuttamaan uniin ;) Olen huomannut että tv vaikuttaa aika paljon. Ja varmasti myös se että me molemmat vanhemmat olemme yli 40 ja tietenkin mietimme, miten pitkälle ehdimme lapset kasvattaa...



Olen käynyt neuvolapsykologin puheilla (nyt kai 4 kertaa), vähän välillä tuntuu että ' auta nyt jotenkin!' . Tunnen että se tunti kuluu ilmanaikaiseen valittamiseen omista heikkouksista, saamattomuudesta, hormoniraivareista jne. Kuulostaa kuulemma keski-iän tuomalta ajanjaksolta, jossa miettii mitä tähän mennessä on tehnyt, ja mitä seuraavaksi. On kai tässä varmaan sitäkin...on aika paljon asioita mitä en ujouteni ja pelkäämiseni takia ole tehnyt, vaikka olisi kiinnostanut.



Aion kumminkin jatkaa ' psykoilua' vielä muutaman kerran, ehkä siitä kuitenkin jotain hyötyä on.



Kiitos vielä vastanneille; ja lisää juttua otan mielellään vastaan!

En tarkoita mitään unikirjan avulla katselemista, vaan ihan unen pohtimista siltä kannalta, että mitä omat aivot nyt yrittävät sinulle viestittää. Tässä on jonkinlaisia ohjeita unien analysoimiseen. Ohjeet löytyvät sivustolta, jossa yritetään opastaa unien ohjailuun ja ne ovat Pamela Ryanin luomat. Yksinkertaistan niitä hieman suomentaessani ne tähän, niitä voi kuitenkin käydä tutkailemassa osoitteesta

http://www.ld4all.com/index.html#frames(content=more_dreamwork.shtml)

Yritä huomioida unissasi toistuvat asiat. Aivosi yrittävät luultavasti saada sinut ymmärtämään tai huomaamaan jotain toistamalla ja toistamalla samaa symboolia, asiaa tai unta monta kertaa.

Tarkastele untasi siten, että asetat itsesi jokaisen unessa olleen hahmon asemaan. Jos unessa on hirviöitä, mieti mahtaisivatko ne olla osa sinua, sinun tuhoisaa ja agressiivista minääsi.

Jopa unessa oleva tuttusi saattaa edustaa jotain sinun omaa piirrettäsi. Esimerkiksi äitisi voisi tarkoittaa sinun omaa äidillistä puoltasi.

Yritä selittää unesi mahdollisimman yksinkertaistettuna. Tee se ikäänkuin kertoisit untasi jollekulle ulkomaalaiselle, jolle jokainen sana täytyy erikseen selittää. Esim. unen auto selitetään välineenä, jolla pääsee paikasta a paikkaan b.

" Haastattele" unesi hahmoja. Voit kuvitella palanneesi uneesi ja haastatella hahmoja ja katsoa löytyykö selitystä sitä kautta. Kuka olet? Miksi olet tullut luokseni?

Tutki unikirjaa, mutta pysyttele hieman skeptisenä. Hyväksy unikirjojen selitykset vain jos ne tuntuvat sopivan sinuun täydellisesti.

Keskustele unistasi ystäviesi kanssa. Älä kuitenkaan ota heidänkään selityksiään unesta totuutena, elleivät ne kuulosta aivan oikeilta.

Seuraavassa on lista kysymyksiä, joita voit pohtia jonkin yksittäisen unen kohdalla.

Mitä minä teen? Olenko passiivinen, agressiivinen, aktiivinen, vakuuttava...

Miltä minusta (ja muista uneni hahmoista) tuntuu? Mikä on unen yleistunnelma?

Mikä on unen konteksti, millaisessa ympäristössä se siis tapahtuu? Mitä elämässäni tällä hetkellä tapahtuu?

Ketkä ovat unen päähenkilöt?

Kuka tai mikä toimii vastustajana tai vihollisena?

Ketä satutetaan?

Kenet parannetaan?

Kuka unessa on minun kumppanini?

Olivatko kaikki unen hahmot todellisia vai oliko siinä kuvitteellisia hahmoja tai ihmisiä mukana?

Voisivatko kaikki unen hahmot olla osa minun persoonallisuuttani?

Mitkä ovat unen tärkeimmät symbolit?

Mitkä ovat unen merkittävimmät piirteet tai symbolit?

Miten nämä piirteet tai symbolit voisivat liittyä minuun, tunteisiini tai persoonaani?

Kuinka uni kokonaisuutena voisi liittyä minuun tai persoonallisuuteeni?

Mitä yritän vältellä unessa?

Mitä uni vaatii minua tekemään? Millaisia toimenpiteitä uni ehdottaa minulle?

Herättääkö uni minussa jotain muistoja?

Liittyykö mikään unessa menneisyyteeni?

Miksi tämä menneisyyteni osa tunkee juuri nyt tietoisuuteeni?

Herättääkö uni lisäkysymyksiä?

Mitä ovat vastaukset näihin kysymyksiin?

Miksi näin tämän unen?

Miksi tarvitsin sitä?

Mikä sen positiivinen viesti minulle on?

Minä näen paljon yksiselitteisiä unia, joista tiedän heti herättyäni mihin ne viittaavat tai mitä alitajuntani on pohdiskellut viime aikoina =) Mutta on myös muutamia unia, yleensä painajaisia, joihin ei vastausta löydy ilman erikseen pohtimista. Edelliset kysymykset saattavat auttaa sellaisissa tilanteissa.

Esimerkkinä voin kertoa unen, joka toistui minulla vuosien ajan aina silloin tällöin.

Unessani olin kotona, hyvin arkisesti valmistamassa ruokaa ja lapseni istuivat keittiön pöydän ääressä. Käyttäydyin unessa kuitenkin erittäin inhottavasti lapsiani kohtaan. Säikyttelin heitä, puhuin ilkeästi ja suoranaisesti pelottelinkin. Yhtäkkiä esikoiseni, terve, vammaton tyttäreni sai pöydän ääressä epilepsiakohtauksen. Muut lapseni eivät päästäneet minua auttamaan häntä ja heräsin omaan itkuuni.

Ajattelin ensin, että pelkään terveille lapsilleni sattuvan jotain sellaista että he sairastuvat tai vammautuvat, mutta kun uni toistui ahdistavissa elämäntilanteissa päädyin pohtimaan untani uudelleen. Vasta kun aloin miettiä pelkäänkö tai kuvittelenko alitajuisesti, että olen itse aiheuttanut toiseksi vanhimman tyttäreni sairauden ja vammaisuuden, alkoi uneni muuttua. Kun aloin käsitellä tätä ajatusta tietoisesti aloin unessani muuttaa käytöstäni lapsia kohtaan. En enää kohdellut heitä huonosti ja lopulta muut lapset päästivät minut epilepsiakohtauksen saaneen tyttäreni luokse. Kun tyttö viimein unessani heräsi, unen näkeminen lakkasi.