Pikku poikani sydänvika
Pojallani todettin 2pvä:n ikäisenä sydämen rakennevika, perinnöllisistä tekijöistä johtuen. Menimme tavalliseen lääkärintarkastukseen joka tehtiin 2pvä:n ikäisenä, kun lääkäri huomasi sydämen sivuäänen. Pikkuisemme lähetettiin röntgeniin ja parin tunnin päästä saimme kuulla pojallamme olevan vaikean sydänvian. Itkin seuraavat päivät, eikä minua päästetty kotiin vielä kolmantena eikä neljäntenä päivänä synnytyksestä vaikka minulla oli kaikki hyvin. Hoitajat sanoivat että minun täytyy oppia lypsämään, eikä kukaan minua loppujen lopuksi opettanut kunnolla. Kerran näytettiin miten se tapahtuu. Onneksi mieheni sai jäädä kanssani sairaalaan, tarvitsimme silloin toisiamme enemmän kuin koskaan. Olo alkoi helpottaa vasta päästyäni kotiin. Olimme silti päivät sairaalassa, kotona kävimme vain nukkumassa. Sillä poikamme joutui teho-osastolle tarkkailuun. Muutamien päivien päästä hän sai alkaa olemaan päivät kotona, mutta illalla jouduimme viemään hänet takaisin sairaalaan. Mutta loppujen lopuksi hän pääsi aika ajoissa jo kotiin kokonaan, silloin vasta oloni oli kokonaan helpottunut. ja vasta myöhemmässä vaiheessa saimme tietää, ettei vika ollut niin vaikea kuin aluksi ymmärsimme. Kävimme viikottain sydänpolilla tarkkailussa, ja aloitimme nesteenpoistolääkkeen. Lähdimme Helsinkiin leikkaukseen noin kuukausi sitten, ja vasta siellä huomattiin että vika onkin erilainen kuin aluksi luultiin.. Mutta ei kuitenkaan vakavempi, joten leikkaus lykkääntyi. Kävimme toisenkin kerran Helsingissä katetroinnissa. Ja nyt odotamme leikkausaikaa. Sitä olemme ruvenneet ihmettelemään, sillä hänen oireensa ovet ruvenneet häviämään.. Ei enää hengistyksen kiivantumista, eikä sinisyyttä. :) Tässä vaiheessa kyllä elämme jo aivan normaalia elämää, ja poikamme vikakaan ei enää tunnu pahalta enää sydämissämme. Poikamme puolesta vain harmittaa, vaikka hän voikin elää koko elämänsä normaalisti. Paitsi huippu urheilijaa hänestä ei voi tulla. Mutta tiedämme että hänen leikkaus menee hyvin ja hän toipuu nopeasti. Hän on niin vahva pieni mies. <3
Kommentit (3)
Meilläkin on ollut vastoinkäymisiä.Poikamme leikattiin yllättäen 1 vrk ikäisenä lastenklinikalla.Raskausaika meni hyvin.Synnärillä huomattiin ettei poika kakkaa,eikä syö kunnolla.Kaikki kävi niin äkkiä,hänet vietiin ambulanssilla lastenklinikalle.Leikkaus meni hyvin,puolet ohutsuolesta jouduttiin poistamaan (huonoa suolta jäi,mutta sitä ei haluttu poistaa).
Poika oli 2 päivää teholla.Olin silloin niin rikki,poika oli niin pieni ja kytketty kaikenlaisiin letkuihin.Tuntui kuin hänet olisi riistetty minulta.
En saanut ottaa syliin,en voinut imettää.Sitten poika siirrettiin osastolle jossa hän oli noin 2 kuukautta.Kävimme päivittäin katsomassa poikaa.
Hän sai muutaman millilitran maitoa,loput meni nenämahaletkulla.
Voi sitä iloa,kun letkut väheni ja sain hoitaa häntä.Kylvettää ja vaihtaa vaippaa.
Nyt tämä pikkumies on jo 10kk! Reipas ja kaikki on hyvin.Poika joutuu käymään lastenklinikalla kontrollissa siihen asti kun hän täyttää 18v.
Siellä seurataan kuinka ravintoaineet imeytyy.Hän on toipunut todella hyvin,pahemminkin olisi voinut käydä.Ymmärrän tunteesi,jos omalla lapselle tapahtuu jotain niin se on aina rankkaa.Hienoa,että teilläkin asiat on hyvin :)
Meillä on hieman samanlainen tarina, lievemmässä muodossa tosin. Pian vuosi sitten syntyneellä pojallamme todettiin sydämen kehityshäiriö, joka vaikuttaa hieman hänen yleiseen kuntoon (hengästyy, väsyy). Emme ole saaneet leikkauspäätöstä, on annettu ajan hoitaa vika kuntoon, mutta luonnollista korjaantumista ei ole tapahtunut.
Toivon teille onnea tulevaan!
Ja sitten vielä voimia! Onpa hyvä että vika ei ollut pahempi vaan poika voi elää pitkän ja hyvän elämän :)