Miksi isovanhempia tavatakseen pitää matkustaa aina heidän kotiinsa?

Olen huomannut aivan saman jutun! Toinen mummola on puolentoista tunnin ajomatkan päässä ja erityisesti mummo on kärttänyt meitä usein kylään lapsen syntymästä asti. Hän ei kuitenkaan tule mielellään meille.



Käyn kyllä mielelläni mummolassa ja haluan että poika tapaa molempia isovanhempiaan. Silti tuntuu raskaalta reissata kovin usein: meillä on puolivuotias poika ja matkalle lähtö varusteineen muistuttaa naparetkelle lähtöä. Nyt matkanteko sujuu jo helpommin kun alussa, mutta mukaan otettavaa tavaraa on valtaisa kasa. Perillä pitäisi vierailla myös kummien ja muiden sukulaisten luona, joten reissu usein venyy pitemmäksi kuin ajattelimmekaan. Olen huomannut, että pikkuisemme on mummolavisiittien jälkeen ja loppuaikana kovin väsynyt. Niinpä olen rajoittanut muiden sukulaisten tapaamista tai sitten ehdottanut, että hekin tulisivat mummolaan tai sitten meille käymään.



Erityisesti vauvan ollessa nuorempi niin meitä ihmetytti, että terveet eläkeläiset eivät halua surauttaa autolla meille käymään. Mieheni kyseli miksi ja vastaus kuului, että he ovat kovin huonoja lähtemään. Itse ajattelisin, että nämä isovanhemmat haluavat pitää perheen ja suvun yhdessä ja heille on tärkeää olla nimenomaan se ihmiset kokoon kutsuva, vieraanvarainen osapuoli. He eivät taida enää muistaa, millaista pikkuisen kanssa on reissata.



Parin huomautuksen jälkeen nämä isovanhemmat ovat käyneet kastajaisten jälkeen kerran täälläkin. Nykyään uskon heidän pitkin hampain ymmärtävän, miksi lapsi vierailee ainoastaan noin kerran kuussa. Aika paljon selittämistä se on kuitenkin vaatinut.



Kreatiivi

Kaipa se on jonkinlainen vuosien varrella syntynyt tapa. Eihän sitä lasten luo vaivoiksi. Viime jouluna pyydettiin isovanhemmat meille ja kyllä siinäkin useampi puhelinkeskustelu vierähti, kun muori ei uskonut, ettei tarvitse joulua laittaa. Kunhan hyppää autoon ja ajaa meille. Uhkasi jopa jäädä mieluummin yksin kotiin ;) Suunnitteilla on seuraavaksi jouluksi kutsua molemmat isovanhemmat ja sisarrukset. Saapa nähdä millaisia suostuttelukeinoja joutuu käyttämään ;) Mutta joulukaan ei muuttanut sitä, etteikö meidän pitäisi ensisijaisesti matkustaa mummolaan eikä päinvastoin.

Mieheni vanhemmat käyvät meillä todella harvoin, vaikka lapsenlastaan haluavatkin usein hoitaa. Toisaalta hyvä näin, mutta toisaalta vähän vaivaannuttavaa. He eivät näe arkeamme eikä lapsemme omia leluja ym. tärkeitä juttuja. Jotenkin he luulevat, että lapsemme tekee ja näkee kaikkea hauskaa vain siellä mummolasssa... Ja luulempa, että jossain määrin aika hankala anoppini haluaakin olla kotonaan, omassa valtakunnassaan... Jos hän tulisi minun kotiini hoitamaan lastamme, hän olisi varmaan aika epävarma. Omassa itsekkyydessäni haluan kai näin ajatella :)

Olen asunut mieheni kanssa kohta 10 vuotta. Mieheni vanhemmat ovat käyneet meillä kerran ja oma äitini ehkä viitisen kertaa.



Mutta minä taas en edes halua, että meillä kävisivät. Meidän on paljon kivempaa lähteä parin viikon välein kolmen lapsen kanssa tunnin ajomatkan päähän tapaamaan molempien vanhempia. Pääsee kotiympyröistä eroon ja samalla käydään molemmilla kun samalla paikkakunnalla asustelevat.

Joskus kun oikein on väsyttänyt, niin olen käskenyt heitä meille ja sanonutkin, että ei se vaan onnistu, että univelkaisena lähtisimme ajamaan ja pakkaisimme sen satatuhatta asiaa autoon ja toinen lapsi oksentaa ja toinen itkee ja kitisee muuten vaan koko matkan, niin että normaalisti tunnin ajomatka kestää koko päivän tuhansine pysähdyksineen, vaikka kuinka yrittäisi vähällä päästä ja ajoittaa lähtöä jne.



Jos hyviä puolia hakee, onhan isovanhemmilla oma koti, ja omat tutut reviiritavat, jotka onnistuu siellä vaan... Ja me olemme joskus itse asuneet lapsuudenkodeissamme, joten sikäli on tutut ympyrät itsellekin tavallaan vieläkin. Ja saa " täyspalvelun" siivouksien ja ruoanlaittojen suhteen menemällä itse heille. Ja hieman vaihtelua kotioloihin. Lapsia myös kiinnostaa enempi omat lelut, kun pääsevtä taas kotiinsa.



Nuo turvallisuusnäkökohdat itse ratkaisin tuossa joku aika sitten. Ostin mennessäni kaikki mahdolliset tarpeelliset turvalukot ja portit mummolaankin ja asensin heti mentyäni mummolaan kaikki vempaimet paikoilleen ja keräsin kaikki mahdolliset vaara-asiat pois. Eivät ole ilmestyneet takaisin, ehkä vain pari asiaa, jotka kerätään sitten jo automaattisesti pois, kun me ilmestymme. Myönnytyksiä siis puolin ja toisin meillä. :) Ja leluista, haalin " kärrillisen" nykyaikaisia leluja vanhojen omien säästyneitteni lisäksi, jotka jätettiin mummolaan. Mummot ja papat kauhistuivat ensin ja mutisivat kamalasti (käpylehmät ja rikkinäiset ikivanhat lelut olisi saaneet kai riittää), mutta nyt näillä uusilla leluilla on oma tilansa, ja lapset pysyy pois pahanteosta tyytyväisinä. Mummukatkin sen ovat jo huomanneet ja siten lelut sitten hyväksyttiin niiden alkumutinoiden jälkeen. Suosittelen. ;)



Enpä totta puhuen muista, että omatkaan isovanhempani eli lapsieni isoisovanhemmat olisi koskaan vierailleet yökylässä meidän kotona. Toisaalta välimatkaa on ollut vähemmän, mutta ei se olisi tullut kuuloonkaan muutoinkaan. Kummia tapoja jotka yhä elää.

Perheeni asuu siis ulkomailla, ja aina se reissaaminen on meidän kontolla. Äitini on käynyt luonamme kerran ja siskoni kerran, kaveripariskunta kerran. Tosin äitini on syksyllä tulossa uudelleen, samoiten siskoni.



Matkustamme Suomeen kerran kahdessa kuussa. Se on aikamoinen rulijanssi 3-vuotiaan vilkkaan pojan kanssa, varsinkin kun konetta pitää vaihtaa yleensä kaksi kertaa. Ja sitten kaikki tavarat, mitä pitää ottaa mukaan... :S Onneksi isäni luona on matkasänky ja leluja mielin määrin ja myös rattaat jos niitä tarvitsee pidemmillä kävelyreissuilla. Äitini luona on myös sänky pojalle.



Matkustaminen on vain todella voimia vievää, varsinkin kun olen itse raskaana ja useimmiten matkustan yksin pojan kanssa. Henkisesti todella uuvuttavaa. :S Kun tämä seuraava pulla tulee uunista ulos, tuskin käytän enää lentoyhtiöitä, joissa joutuisin vaihtamaan konetta. Kahden lapsen kanssa yksin? Ei kiitos. :P



Mutta ymmärrän tuon pointin. Kun asuin Suomessa, asuin eri kaupungissa kun äitini /isäni ja äitipuoleni, ja olin se yleensä minä joka reissasi. Opiskelijana minulla ei ollut autoa, joten matkat toiseen kaupunkiin taittuivat aina junalla. Matkat olivat yleensä raskaita, mutta reissut mummoloihin mukavia. Itse pääsin eroon omista tunkkaisista ympyröistäni ja pääsin vähän lepäämään papan hoitaessa poikaa. :)

Mekin asuttiin vielä kolmisen kuukautta sitten paikkakunnalla, josta oli molempiin mummuloihin n. 200km:n matka. No, anoppi ja appi kävi joskus meillä, tosin olivat yhden yön (hotellissa, koska meillä oli kissa ja appi allerginen) ja kauhealla kiireellä aina sitten seuraavana aamuna lähtivät jo kotiin päin. Omat vanhempani eivät käyneet kuin ristiäisissä ja pojan 1-v synttäreillä. No, ne on " huonoja lähtijöitä" ja isäni ajaa autoa ammatikseen, eli vapaalla, jos sitä on, ei varmaan aina huvita ajella.



Nyt asutaan mun vanhempien luona, joten anoppilaan on matkaa reilu 400km ja minä sanoin tänne muuttaessani, että joka kuukausi me ei yksinkertaisesti voida matkustaa anoppilaan. Aiemmin kun pyrittiin, että kuukausittain molemmat isovanhemmat näkivät poikaamme.



Koin kauhean raskaaksi tuon reissaamisen. Ihan mieletön määrä tavaraa tosiaan mukana ja anoppilaan meno oli muutenkin mulle aina raskasta. On edelleen koska anoppini tapa olla poikamme kanssa vie mehut kaikilta. Ei anna hetken rauhaa lapselle.



Näistä anoppilaeissuista on viimeisen puolen vuoden aikana pitänyt tapella miehen kanssa joka kerta etukäteen, koska en haluaisi käydä heillä. Nyt kun muutimme tänne mun kotiseudulle, olen sanonut miehelle, että kunhan saadaan oma asunto, saavat appivanhemmat käydä täällä KOSKA HEIDÄN ON HELPOMPI TULLA TÄNNE! Me joudutaan meneen aina 3,5h junalla ja vielä 120km autolla. EI siis mitään helppoa vaikka poika on jo 1v9kk.



Kaverini (kolme lasta 7,5,2 vuotiaat) vietti ekaa joulua uudessa kodissaan viime jouluna. Hän pyysi omat vanhempansa sinne joulun viettoon mutta kaverin isä oli sitä mieltä, että joulu vietetään omassa kotona (alle kilometrin välimatka). Tähän kaverin äiti oli sanonut, että NE KULKEE, JOILLE SE ON HELPOMPAA ja menivät tyttärensä luo joulua viettämään.



Minusta tuossa kiteytyy hyvä viisaus. Olkoon lapsia 1 tai 10, on lapsettomien isovanhempien, jos ovat terveitä, vaivattomampi matkustaa. Mutta mikseivät sitten sitä tajua..? :)

Itse pidän enemmän siitä, että menemme mummulaan kuin että he tulisivat tänne. (Ovat aika passattavia - sängyt pitää pedata ja ohjelmat järjestää.) Olenkin pyytänyt, että sovittaisiin yökyläilyt etukäteen, kun aikaisemmin tupsahtelivat kutsumatta. Yökyläilyt ovat sittemmin jääneet, ja toiset isovanhemmat eivät ole koskaan olleetkaan yötä.



Mutta helpottamaan mummulavierailuja:

- mummulan varastoon matkasänky, ehkäpä jopa matkarattaat

- vierashuoneen kaapista yksi hylly omille lakanoille ja pyyhkeille, niin ei tarvitse aina raahata mukana

- toisessa mummulassa meillä on jopa lasten varavaatetta ja vaippapaketti kaapissa

- onhan syöttötuoliasiat kunnossa? Hommaa mummuloihin kunnon ruokalaput/tuttipullot/nokkamukit/ym.

- tottahan leluja pitää olla, tuo niitä vaikka korissa, jonka voi nostaa kaappiin pois häiritsemästä kyläilyn jälkeen

- toiseen mummulaan hommasimme itse paremman parisängynkin (heidän luvallaan tietysti!), jotta kyläilyt menisivät ilman turhia nurinoita



Näin pystymme lähtemään ilman suurempi stressejä:) Tietty koko taloa ei saa vallata, mutta muutama hyllyllinen tuskin on liikaa vaadittu, jos kerran kyläilette niinkin usein.

mummo laittaa ruokaa, isoisä huudattaa tv:tä



paljon vaikeampaa olla oman aikuisen lapsen kotona