Apua kyselisin tilanteeseeni
Kyselisin vähän mielipiteitä tilanteeseen jossa itse olen. Eli siis kaikki alkoi lomaromanssista ehkä noin 1 kk sitten.
Olin turkissa silloin.
Eräs mies ihastui minuun ja yritin itse etten ihastu häneen, koska olen aina ajatellut ettei kaukosuhteet toimi. No.. ei omille tunteilleen aina voi mitään. Että loppujen lopuksi ihastuin häneen.
Siellä ollessani tuntui oudolta, koska hän suunnitteli meidän tulevaisuutta niin nopeaa vaikkei me edes tunnettu toisiamme hyvin. Esimerkiksi sitä, että menisimme noin 2 vuoden päästä naimisiin.
En ole ottanut mitään 100 %.sesti, koska olen kuullut millaisia jotkut turkkilaiset miehet ovat. Mutta en halua yleistää heitä.
Voin tunnustaa häpeilemättä, että siellä ollessani menimme suutelua pidemmällekin ja hän ehdotti, että jos tehtäisiin lapsi.
En suostunut, koska olimme tunteneet vasta 1 viikon siihen mennessä. Mutta hän ei ole mihinkään minua pakottanut, aina kysyy minun mielipidettä.
Suomeen tulosta hän ei niin paljon ole kiinnostunut ja hän tietää, että minulla ei ole rahaa. Etten usko hänen rahan perässä juoksevan.
Hän on kysynyt, että menisinkö hänen kanssaan naimisiin.
Mutta hänelle tuntuu olevan lapsen saaminen tärkeää, olen yrittänyt kehitellä ideoita miksi.
Tämä etäisyys rasittaa suhdettamme.
Pidämme edelleen yhteyttä ja hän sanoi, että kertoo vanhemmilleen minusta.
Ikinä en voi tietää, mitä se mies siellä tekee, jospa hänellä on siellä muita naisia.
Luvattiin toisillemme, ettei oteta toisia kumppaneita.
Mutta tosiaan, mietityttää tämä lapsen hankkiminen... Haluaisin tietää muiden kokemuksia ja mielipiteitä, varoituksia yms.
(sanoin hänelle, etten ole vielä valmis lapseen ja hän ehdotti hieman myöhempää ajankohtaa).
Kannattaako hankkia lasta hänen kanssaan? (ei vielä vuoteen)
Ja olen sanonut, että haluaisin asua Suomessa.
Niin joo, hän ei ole kurdi, ihan turkkilainen ja uskonnosta ei olla puhuttu juurikaan (ei hänestä ainakaan näy uskonnollisuus).
Rakastan häntä niin paljon, että en voi häntä jättää, vaikka se olisi helpoin tapa ratkaista tämä ongelma (siis välimatkaongelma).
Kommentit (4)
Mun mielipide on se, että kannattaa edetä siten kuin suomalaisenkin miehen kanssa etenisi. Kaikki erot eivät ole kulttuurista johtuvia, vaikka tietysti niitäkin on.
Lapsen haluaminen nyt ja heti kuulostaa minusta vähän oudolta myös. Suosittelisin olemaan toteuttamatta tätä haavetta, varsinkaan kun ette vielä tunne toisianne. Vanhemmuushan on suuri asia ja siihen tarvitaan paljon yhteisymmärrystä.
Sanoin hänelle asiasta ja hän sanoi, että haluaa tehdä minut onnelliseksi, joten ei vielä tarvitse tehdä lasta. Huh! :)
Nyt katson miten tämän suhteen käy, toivottavasti hyvin! Koska rakastan häntä ja niin hän sanoi rakastavansa minua myös.
Kysyin, että kuinka kauan hän rakastaa minua, niin vastaus oli ikuisesti. Saa nähdä.
Mutta elän tässä hetkessä ja odotan rauhassa kaikkea.
Kiitos vastauksista =)
On sinullapaljon opittavaa :p
Ensinnäkin mikä osa turkkia? Jos nuo antalayat, niin luultavasti sellainen "hello beautiful woman, i love you. you want cola, coffee, sex?" -kurdi. Luultavasti ei edennyt yli peruskoulun kolmannen luokan. Asuu jossain peltihökkelissä, ja olettaa sinun kustantavan hänen elämää.
Sitten on olemassa ne länsiturkkilaiset. Nekin on jaettavissa kahteen porukkaan. Ääriuskonnolliset (joiden kanssa et halua olla tekemisissä), ja sitten ne sivistyneet.
On olemassa vielä neljäskin porukka siellä turkissa, eli koilliskansat, lazit jne. Nämä kuuluvat sen maan parhaiten pärjääviin.
Älä missään nimessä vaivaudu jonkun kouluttamattoman tarjoilijan kanssa. Tsekkaa että hallitsee peruskoulun oppimäärän. Kysele sen lempikirjoja. Hyvin helposti kyseessä on kuitenkin luku ja kirjoitustaidoton kurdi... ei kannata.
Kirjoittamasi perusteella sanoisin, ettei miehellä taida olla ihan puhtaat jauhot pussissa. Kuka on valmis viikon tuntemisen jälkeen hankkimaan lapsen?
Todennäköisesti kalastelee oleskelulupaa, siksi kiire naimisiin ja lapsen hankintaan. Nyt voi toki sanoa, ettei halua muuttaa Suomeen, mutta ääni kellossa muuttuu varmasti hyvin pian.
Suuren tunteen puuskassa ei pidä tehdä mitään hätiköityä. Suosittelen, että sanot napakasti miehelle, että lapsia haluat ja aiot tehdä vasta VUOSIEN päästä ja naimisiin haluat mennä vasta kun tunnet kumppanin tarpeeksi hyvin, ei minkään muutaman viikon tai kuukauden tuntemisen jälkeen.
Voisit ehdottaa vaikka, että elätte etäsuhteessa nyt aluksi ja sitten voisit vaikka muuttaa Turkkiin miehen luokse. Ymmärrän kyllä, ettet ole valmis näin tekemään, mutta sano edes hänelle näin, näetpähän reaktionsa. Jos rupeaa inttämään ja painostamaan, uhkailemaan uudella tyttöystävällä tms, on varmaan selvää, minkä perässä mies oikeasti on. Jos taas ymmärtää suhtautumisesi, on valmis etäsuhteeseen ja lykkäämään lapsen hankintaa vuosien päähän ja valmis hyväksymään että asuisittekin Turkissa, niin sitten kenties suhteella voi ollakin tulevaisuus.
Jos rakastat miestä, anna ihmeessä mahdollisuus. Mutta pidä jalat maassa ja järki päässä. Jos et edes tiedä miehen uskontoa, et ole tavannut tämän vanhempia jne, ei varmaankaan ole vielä aika mihinkään vakavampaan suhteeseen. Tutustukaa rauhassa ja miettikää sitten mitä haluatte suhteeltanne.