Kasvissyönnin eettinen perustelu lapselle, joka kiinnostunut kovasti lihansyönnistä

Ap kirjoitti:

" Ymmärrän, että kiinnostus lihaa kohtaan on tavallaan luonnollista lapsen uteliaisuutta, mutta en millään tahtoisi antaa periksi tässä vakaumuksessani. Aikuisena toki lapseni ovat vapaita tekemään omat ratkaisunsa syömisiensä suhteen, mutta 6-vuotias ei mielestäni ole vielä kypsä päättämään moisia asioita. Ja toisaalta,jos myönnyn, että lapsi saa syödä lihaa silloin, kun sitä on tarjolla kodin ulkopuolella, pahoin pelkään, että sen jälkeen vaikkapa mummilassa ei kasvisruokaa enää tarjoilla lainkaan."



Sanot vain että meillä tehdään näin, isi ja monet muut syövät lihaa, ja äiti ja monet muut eivät. Ja tuo " aikuisena lapseni ovat vapaita tekemään ratkaisunsa" niin se pätee kaikissa kasvatusasioissa. Ei lapsia voi kasvattaa kaiken mahdollisen mukaan. Meillä ei syödä maksa ym. veriruokia ja lapset 6 ja 4 v ovat hyväksyneet perustelumme (meillä ei niitä vain syödä koska isä ja äiti näin haluaa).

... kiinnostus lihaa kohtaan loppui siihen! :-0 Tyttö siis kieltäytyi maistamasta.



Meillä sikäli samantapainen tilanne, että esikoinen on 5,5 vuotta ja ollut koko ikänsä lakto-ovo-vege-fisu -ruokavaliolla. Ja meilläkin isä on sekasyöjä. Olen selittänyt sen, että liha on eläinten lihaa eikä äiti tykkää syödä eläimiä eikä laittaa niistä ruokaa muille. Tämä on tytöstä (ja 3-vuotiaasta veljestäkin) riittävä peruste (tosin terävä lapsi kyllä ajoittain ihmettelee, miksi me kuitenkin syödään kaloja, ja sitä en ole ihan tyydyttävästi onnistunut selittämään...)



Olen useaan otteeseen sanonut, että, jos hän haluaa maistaa lihaa, niin ilman muuta saa, mutta sitä pitää pyytää isältä. Toistaiseksi on todennut, että ei haluakaan maistaa.



Alun alkaen meidän piti tehdä niin, että lapset söisivät toisinaan luomulihaa, mutta tuntui yksinkertaisemmalta jättää liha kokonaan pois. Esim. päivähoidossa olisi vaikea selittää sellaista " lapsemme syövät vain toisinaan luomulihaa" -ruokavaliota ;-) ja ikävä tosiasia on, että päivähoitolapset eivät syö juuri ikinä kasvisruokaa. Eli hoitoaikoina heidän ruokavalionsa olisi muuttunut jokseenkin täysin.

Meillä lihansyönnistä on kiinnostuttu kavereilla ja myös koulussa. Pähkäilin ihan samaa asiaa kuin sinäkin, mutta itse päädyin siihen, että minä en voi päättää lapseni puolesta, mitä hänen saa tehdä mieli. Lapseni saavat esimerkiksi kavereilla syödä vaikka karkkeja ja sipsejä, joita kotona ei tarjoilla. En halua, että lapset joutuvat sellaiseen tilanteeseen, että eivät saa tehdä jotain, jonka syytä he eivät tiedä. On aika nöyryyttävää kaveripiirissä joutua kieltäytymään jostain ruoasta (karkista, lihasta tai mistä tahansa), jos ei edes itse osaa selittää kavereille, miksei sitä saa syödä. Koska en keksinyt sellaista perustelua, jonka olisin lapsen maailmaan pystynyt sijoittamaan, päätin antaa lapsen itsensä päättää tästä.



Tämä on siis minulle ruokailua laajempi kysymys, ja ymmärrän myös sinun kantasi, jos edelleen haluat kieltää lihansyönnin. Itselleni on tärkeämpää se, että lapsi itsekin sitoutuu ratkaisuun. Jos hän päättää syödä muualla lihaa, sen on sitten vain sovittava minulle. Kotona syödään sitä, mitä minä laitan =) ja koska uskon vakaasti ruokkivani lapset parhaalla mahdollisella tavalla, saavat he kuitenkin aika hyvät eväät elämäänsä näinkin. Toivon kovasti, että lapset joskus arvostavat sitä, että olen antanut heille valinnanvapautta, ja toivon kyllä myös, että nämä lapsuudenkodin tavat kuitenkin iskostuisivat mieleen ja tulevaisuuden tapoihin.

Tosin lapseni on vasta täysimetyksen asteella tässä lakto-ovo-vegetarismissa mukana. Mutta mieheni on myös sekasyöjä. Olen myös eettisistä syistä päätynyt kasvissyöjäksi ja lähinnä siksi että vastustan lihan tehotuotantoa. Joten esimerkiksi aion sallia pojalle yhteiset kalareissut isoisänsä kanssa, kunhan eivät kiusaa kaloja vaan myös syövät ne. Ja mietin myös sellaista, että mennään sitten sopivasssa vaiheessa jollekin luomutilalle tai sellaiselle emolehmätilalle, jossa karja laiduntaa ulkona kesät talvet, (sitä sellaista pitkäkarvaista rotua..) Ja sitten jos ko. tilalla olisi suoramyyntiä, hommattaisiin lihat sieltä, jos huomataan siihen tarvetta, kun mieheni ei syö kotona lihaa ollenkaan, vain työpaikalla. Ja syötäisiin vain " eettistä" lihaa, eikä ostettaisi leikkeleitä ym.

Eli hyvä olisi jos poikani oppisi tietämään mistä ruoka tulee. Eräs kuusivuotias on kieltäytynyt syömästä lihaa kun kuuli mistä se tulee ja on edelleen 24-vuotiaana kasvissyöjä!! Että tietenkin toivoa on.

Joku toinenkin jo aiemmin totesi, että aikuiset tekevät päätökset. Meilläkin on ajateltu näin. Lapsemme ovat nyt 6, melkein 8 ja 10, ja kaikki syövät koulussa ja tarhassa laktovegeruokaa. 10-vuotiaan kanssa on enemmän keskusteltu syistä ja hänelle olemme toistuvasti sanoneet, että vähän isompana (luokkaa yläasteella) hän voi itse päättää, haluaako syödä lihaa, mutta (pienten) lasten kohdalla aikuiset tekevät päätökset. Meidän vanhempien mielestä ihmisten on parempi olla syömättä lihaa, ja tietenkin haluamme lapsillemme sellaista, minkä itse ajattelemme olevan hyvää. Samoin olemme tehneet päätöksen ET-opetuksesta ja monesta muusta asiasta - se nyt vaan sattumoisin on sitä vanhemman hommaa.



Pienemmät suhtautuvat vegeruokaan huomattavasti " tunteellisemmin" - järkyttyivät pahasti, kun näkivät Valintatalossa jäädytetyn kinkun ennen joulua :) Perheessämme puhutaan asioista tosi paljon - myös siitä, että nämä ovat meidän perheemme valintoja ja muut tekevät omat valintansa, eikävätkä esim. mummu ja pappa ole pahoja tai muuta sellaista, vaikka lihaa syövätkin - lapsen maailma kun tuppaa toisinaan olemaan kovin mustavalkoinen. Esikoisella oli vähän alle kouluikäisenä aika voimakas kausi, jolloin hän suorasukaisesti kysyi ihmisiltä, miksi he syövät lihaa... Silloin tästä asiasta keskusteltiin kotona vielä vähän enemmän :)

tuosta " eettisestä" lihasta.. meillä on asia ratkaistu niin, että olemme tilanneet Lapista suoraan poronkasvattajalta poroa pakkaseen, hirvenlihaa paikallisen metsästysseuran huutokaupasta ja lammasta lähitilalta (tiedän, miten hoitavat lampaitaan, eikä sen paremmin varmaan voisi :)



Meillä syödään kyllä lihaa, mutta suurimmaksi osaksi yllä mainittuja. Itse selviäisin kyllä hyvin ilmankin, mutta muu perhe sitä kaipaa ja lisäksi yksi lapsista on kovin allerginen, enkä hänen ruokavaliostaan halua karsia mitään mitä pystyy syömään.

Näytä lapsellesi, että " nauta" on tällainen ammuva ja suloinen vasikka, " broileri" tällainen hauska ja mielenkiintoinen kana, sika on eläin eikä kinkku. Menkää siis johonkin kotieläinpuistoon tms jossa eläimiin saa tutustua ja niitä voi rapsutella niin eiköhän se halu syödä niitä hiljene.

Mitenkään kasvissyöntiä väheksymättä haluaisin muistuttaa, että oletko tullut ajatelleeksi että " pakottamalla" lapsesi lihattomaan ruokavalioon omien eettisten mielipiteidesi takia tyrkytät viattomalle lapselle väärää todistusta todellisuudesta tuputtamalla omaa mielipidettäsi ja eettisyyttäsi. Lapsen tulisi saada uskoa, vaikkeivät vanhemmat uskoisi. Toivoa vaikkeivät vanhemmat niin tekisi.

Vielä joskus lapsi huomaa ettei isi tai äiti ole kaikkitietävä, eikä se todellakaan vähennä sinun arvoasi vaikka olisit antanut hänelle mahdollisuude sellaiseen ruokavalioon jota lapsi haluaa.



Ymmärtäisin jos kyseessä olisi lapselle haitaksi tai vaaraksi oleva asia, josta haluat hänen luopuvan, mutta mikäli sallit isän olla sekasyöjä, miksi et sallisi sekaruokavaliota lapsellesi?

Olen kyllä ihan selittänyt asiaa ja keskustellut paljon hänen kansaan. Hassuinta oli, että poika jotenkin ajatteli makkaran tulevan possusta jotakuinkin samaan tapaan kun maito tulee lehmästä ja munat kanasta. Olihan sitä pakko sitten selvittää miten se asia oikeesti on.

Nyt välillä kaupassa makkaratiskin luona sanoo: me ei syödä noita. Possut kuolee että niistä saadaan lihaa. Se ei oo kivaa... Siinä sitten tädit vieressä kummastellen katsovat.... ;-D



Omalta kantiltani voin sanoa, etten ole KOSKAAN halunnut syödä lihaa. Olen kyllä maistanut koulussa pakosta. Ja niin pienestä kun muistan (varmaan joku ekaluokka) olen ollut ylpeä kasvissyönnistäni. mistään en voisi olla kiitollisempi vanhemmilleni! Toivon totisesti omien lastenikin pysyvän vegeinä, mutta loputtomiin en toki voi vaikuttaa asiaan.

Ja mitä joku sanoi jotain valinnoista lapsen puolesta. Lihansyönti ei sit ole valinta vai??

edellinen kirjoittaja antoi hyvän vinkin, kannattaa näyttää lapselle sellaisia eläinkirjoja, joissa on maatalon eläimiä. Niitä voi sitten miettiä, että onko niitä kiva tappaa tai syödä.



Meidän lapset on vielä nyt niin pieniä, että keskustelu on lähinnä sen kuuloista, että



-äiti, syödäänkö me kalaa?

-ei, me ei syödä kalaa.



-äiti, syökö mummi ja ukki kalaa?

-joo, ne syö kalaa. Mutta sitten taas Jani ja Satu ei syö kalaa.



-äiti, miks me ei syödä kalaa?

-koska me ollaan kasvissyöjiä.



Tämä riittää 3-vuotiaalle mainiosti. Mutta kouluansa aloittavalle voi jo kertoa jotain laajempaa. Oma neuvoni olisi, että miettii tarkasti sitä omaa eettistä vakaumustaan, ja siirtää sen sitten sellaisenaan lapselle.



Meidän perheen vakaumus pysyä kasvisruokavaliossa on yhtä selkeä kuin se, ettei lapsille anneta alkoholia, vaikka ne sitä haluaisivatkin. Lapset haluavat kaikkea mitä näkevät. Aikuiset tekee päätökset.

Noin pieni lapsi ei varmasti vielä täysin osaa yhdistää että liha tulee tappamalla eläimen. Hyvä keino tutustuttaa lapsi varovasti tähän puoleen on juuri antaa lapsen kokea eläimen ainutlaatuisuus. Perheissä joissa on eläin voi kertoa kuinka lemmikki kokee kipua ja tuskaa kuten ihmisetkin. Sitten voi verrata eläimiä toisiinsa (" meidän Jesse tuntee kipua kun sitä satutaan samoin kuin sellainen porsaskin jonka lihaa ihmiset syövät" ). Hyviä keinoja saada lapsi ymmärtämään sinun näkemyksesi lihansyönnistä on varmaankin juuri viedä lapsi eläinten luo ja kertoa mistä liha tulee. Toinen vaihtoehto on esimerkiksi alkuun katsoa turvallisessa seurassa vaikkapa muutamia eläinaiheisia piirrettyjä kuten " Topi ja Tessu" , " Bambi" , " Kananlento" tai " Nemoa etsimässä" . (Tiesittekö että Walt Disneyn veljenpoika ja Disneyn nykyinen johtaja on kasvissyöjä? ;-) Kaikissa noissa piirretyissä on teemoina eläinten hyväksikäyttö, jonka kautta varmasti saatte paremman pohjan keskusteluillenne. Suomessa on myös joissakin kirjastoissa esimerkiksi " Herb, the vegetarian dragon" kirja jota kasvissyöjälapset rakastavat muualla maailmassa. Voit esimerkiksi suomentaa kirjan ensin itseksesi ja sitten sen jälkeen kuvien kanssa selittää tarinan lapselle. Lapsi voi vain nauttia ja jutella kirjasta kanssasi.



Lisää tietoa kasvissyöntiin lasten kanssa löydät erilaisilta ulkomaisilta sivuilta, koska muualla maailmassa siitä on alkanut tulla jo todella yleistä. Britanniassahan ruokatarvikkeisiin aloitetaan mahdollisesti jo painamaan yhteiskunnan taholta virallisia " vegetarian" ja " vegan" merkkejä. Myös Suomessa nettikirjakaupoista ja kirjastoista saa lukuisia kirjoja lasten kasvattamisessa kasvissyöjäperheessä. Hyvä esimerkki on esim. " Raising Vegan Children in a Non-Vegan World" , jossa annetaan paljon käytännöntietoa ja vinkkejä eri tilanteisiin vaikka ei olisikaan vegaani.



Hyviä artikkeleja:



http://www.vegetarianbaby.com/



http://www.vrg.org/family/



http://www.vegfamily.com/



http://www.veganfamily.co.uk/



http://www.mothering.com/





Katso Bookplus-nettikaupasta " vegetarian" hakusanalla kirjoja, niitä on siellä aivan valtavasti. :-)

Meillä pohdiskelemasi asia ei ole ajankohtainen, sillä kolmevuotias poikamme on (ainakin vielä) kernaasti kasvissyöjä. Keskustelua perheemme valinnasta tulee silti käytyä muksunkin kanssa. Häntä tosin päinvastoin askarruttaa miksi melkein kaikki muut haluavat tappaa eläimiä. Kirjoittelenpa siis minäkin ajatuksiani...



Mä olen selittänyt pojalle, että meillä ei syödä lihaa koska ihmisen ei ole mikään pakko sitä saada, toisin kuin esim. meidän kissojen tai käärmeen, joilla ei ole ravitsemuksellisista syistä vaihtoehtoja. Ja koska ihmisillä on valinnanvapaus, meillä on päätetty olla kasvissyöjiä, koska meistä eläinten tappaminen on kurjaa. Meiltä kuoli talvella lapselle rakas marsu ja eläimen kuolemasta aiheutunut suru tuli sillä tavalla kolmevuotiaallekin konkreettiseksi. Selitin, että yhtä murheellista on tuotantoeläintenkin kuoleminen, vaikka se tapahtuukin siististi poissa silmistä.



Kun poika oli pikkuinen, eikä kasvissyönnin perustelu vielä olisi mennyt ehkä kovinkaan hyvin perille, ohjasin mielenkiintoa pois sukulaiskäynneillä kohdatuista makkaroista kutsumalla niitä " possun pyllyksi" . Poikaa tottakai yökötti, eikä tosiaan halunnut ikinä niitä maistella. Huono puoli käytännössä oli se, että nykyäänkin hän saattaa tiedustella vaikka ventovieraalta kaupan kassalla, että " Hyi, miks sä haluut syödä possun pyllyä?!"



Tuo Herb, the vegetarian dragon on muuten suomeksi Yrtti Yrjänä ja ainakin lasten kasviskeittokirja Yrtti Yrjänän reseptit on saatavana suomeksi. Suosittelemme, mm. soija chili con carne (eli miten Lihavarrasta huijattiin...) on sikahyvää. Ja kirja on mieleinen kokkailusta innostuneelle pojalle.



Satukirjoista saman pikkumiehen mieleen on Tammen kultaisiin kirjoihin kuuluva Luiseva puiseva leijona, joka on tarina siitä, kuinka ahnas mutta laiha himometsästäjä-leijona alkoi syödä pupujen ruokaa ja tuli paksuksi ja onnelliseksi.

Kouluikäinen on todellakin omassa kaveripiirissään ihan eri asemassa ja tilanteessa kuin joku 3-vuotias. Joillekin kasvissyönti ei aiheuta mitään sen ihmeempää, mutta toiselle lapselle on hankalaa kieltäytyä sellaisesta mitä kaikki muut lapset saavat. Kyse ei välttämättä ole mistään jengipainostuksesta, vaan ihan siitä, ettei lapsi itse halua jäädä paitsi jostain mitä kaikki muut tekevät. En siis lähtisi vertaamaan lihansyöntiä alkoholin juomiseen. Useimmat kouluikäiset taatusti saavat syödä lihaa, eikä eettiset perustelut ehkä siirry kovinkaan linjakkaasti eteenpäin. Ajattelen tässä lasta itseään, miten hän toimii siinä tilanteessa, kun tekee mieli syödä samaa kuin muutkin, mutta se on kotona kielletty. Kuten aiemmin joku sanoi, lapsi ei yleensä pysty itsekään tajuamaan niitä vakaumuksellisia syitä kovinkaan tarkkaan, saati sitten selittämään toisille. Minusta lapsilla on oikeus omaan vakaumukseensa, vaikka toivonkin että he jakavat mahdollisimman paljon sitä mitä itse pidän tärkeänä. On kuitenkin aika ikävää, jos lapsi ITSE HALUAA syödä lihaa, eikä ymmärrä miksi se on kiellettyä. Kielletyt asiathan perinteisesti tuppaavat kiinnostamaan entistä enemmän...



painotan kuitenkin sitä lapsen oman tahdon kunnioittamista. Kaikkihan eivät varmasti lihasta kiinnostukaan, itse olin tiukasti vege yli 10-vuotiaaksi, jolloin halusin partioleirillä samat makkarat kuin muillakin =). Ja tästä harhapolusta huolimatta olen taas ollut kasvissyöjä jo yli 15 vuotta.

Ja mitä joku sanoi jotain valinnoista lapsen puolesta. Lihansyönti ei sit ole valinta vai??

[/quote]

Lihansyönti on valinta. Tietenkin. Joillekin on tärkeää, että myös lasten valintoja kunnioitetaan ja pidetään tasavertaisina. Jos siis se lihansyönti tosiaan perheessä " sallitaan" vaikka isälle, on varmaan aika luontevaa, että lapsikin saattaa valita lihansyönnin. Yllättävän monessa perheessä lapset seuraavat aina äidin valintoja, jos vanhemmilla on jostain asiasta erilaiset käsitykset tai tavat. Sen sijaan, että äiti päättää lapsen puolesta, lapsi voi tehdä valinnan ihan itse. Joskus se valinta voi olla myös sitä isän tapojen seuraamista.

Suhtaudun aika kauhunsekaisesti kumpaankin ääripäähän. Tällä palstalla on sentään normaalia olla kasvissyöjä ja täällä on " turvallista" etsiä asialle perusteluitakin. Jos luette tätä Vauvan keskustelusivustoa muutenkin, tiedätte kyllä nämä kirjoitukset, joissa kasvissyöjävanhemmilta suunnilleen vaaditaan lapset huostaan. Jatkuvasti on näitä kirjoituksia, joissa todetaan kasvissyönnin olevan lapselle vaarallista, ja aina joku sanoo, että antaisi lapsensa ryhtyä vegeksi vasta täysi-ikäisenä, " jos silloin vielä sellaiseen hullutukseen lapsi tahtoo ryhtyä" . Ymmärrän toki, että tämä on ääripää, mutta niin on mielestäni myös se, jos ei anna lapsen maistaa lihaa, jos lapsi itse niin tahtoo. Kyseessä kun ei kuitenkaan ole mikään sillä tavalla vaarallinen asia, kuin vaikka alkoholin käyttö tai tupakointi.



Jos siis ajatus on se, että vanhemmat päättävät lapsen ruokailuun liittyvistä asioista, voi mielestäni asiaa perustella samalla tavalla kuin ne, jotka ehdottomasti kieltävät lapseltaan kasvissyönnin. Silloin kyse ei ole siitä lapsen omasta tahdosta ja toiveesta, vaan aidosta aikuisen valinnasta.

Niin, kuinka moni vanhempi on antanut lapsen valita täysin vapaasti, kasvatetaanko hänet jonkin uskonnon jäseneksi vai ei? En taida tuntea yhtäkään. Uskontokin on valinta, joka lähtee vanhempien arvopohjasta - pieneltä vauvalta ei kysytä, haluaako hän vaikkapa kristityksi (tai uskonnottomaksi, ihan sama juttu valinnanvapauden kannalta). Nekin, jotka eivät henkilökohtaisesti pidä uskontoa kovin tärkeänä asiana, monesti menevät virran mukana, kastavat lapsensa ja laittavat hänet koulussa uskonnonopetukseen. Moni sanoo, että voihan lapsi sitten isompana itse päättää erota kirkosta (tai liittyä siihen, jos on uskonnottomassa perheessä kasvanut).



Meidän perheessämme eläinten syömättömyys on erittäin merkittävä eettinen ratkaisu, jonka me vanhemmat olemme tehneet lastemme puolesta. On se kumma, että lapsen kastamista uskontoon ei kovinkaan moni kritisoi (vaikka kastamatta jättäminenkään ei kovin konkreettisesti vaarallista ole), mutta taas lihan jättäminen pois ruokavaliosta on aina hyvä kritiikin kohde (vaikka siitä ei ole mitään konkreettista haittaa lapsen kehitykselle). Lihaakin voi lapsi alkaa syödä myöhemmin, jos sitä itse tärkeänä pitää - mutta me vanhempina emme tarjoa lapsillemme sellaista, mitä emme pidä hänelle hyvänä.



Jottei nyt jäisi vahingossa epäselväksi, niin meidän perheessämme keskustellaan mm. kasvissyönnistä lähes päivittäin - sellaisessa hengessä, jossa korostetaan jokaisen ihmisen valinnanvapautta. Lapsemme ymmärtävät, että aikuiset huolehtivat tietyistä asioista pienten lasten puolesta.

Hei!



Vähän sivua aloitusta, mutta kasvissyönti asiaa kuitenkin. Meillä molemmat vanhemmat ovat kasvissyöjiä, mutta vauvamme elää vielä rintaruokinnalla, joten emme ole vielä päättäneet tulevasta ruokavaliosta.



Itse olen sillä kannalla, että lapsi voisi syödä lihaa kodin ulkopuolella, mikäli kylässä´, harrastuksissa ym. tarjotaan lihaa ja jos lapsi on itse kiinnostunut syömään lihaa. Mutta kotona syömme vain kasvisruokaa.



Mitenkäs ne pariskunnat, joissa äiti kasvissyöjä, mutta isä ei? Miten voitte kieltää lapselta oikeuden lihaan, jos isä sitä saa syödä? Eikö lapsi menen vähän sekaisin siinä, että mikä on sitten oikein. Miksi äiti saa päättää, ettei lihaa saa syödä (lapsen kannalta), mutta isä saa silti syödä.Siis tarkotan, että mielestänoi tässä on dilemma, jota lapsi ei välttämättä ymmärrä. Eikö silloin olisi hyvä sallia lapsen maistaa tai syödä lihaa isän kanssa, jos hän haluaa?

Vaikka mieheni on sekasyöjä, niin olemme sopineet että kotona hän syö vegaanista ruokaa kuten lapsetkin ja voi sitten kotoa poissa ollessaan syödä mitä haluaa (kunhan lapset eivät ole näkemässä). Kummankin mielestä vegaaninen ruokavalio on terveellinen ja eettinen valinta lastenkin kannalta emmekä juuri halua sekoittaa heidän ajatuksiaan. Miehenikin pitää ja kaipaa oikeasti kasvisruokaa, mutta ei voi vastustaa lihaa. Katsotaan sitten parin vuoden päästä, miten onnistuu. :-)



Meillä ei kyllä anneta lupaa lapsille syödä mitä haluavat, niin kauan kuin asuvat maksamassa asunnossa niin siellä ei lihaa syödä eikä edes ulkopuolella kotia. En halua lihakäryjä asuntooni enkä pidä sitä edes terveellisenä vaihtoehtona. Kun nuori muuttaa pois, niin saa sitten tehdä omat valintansa kuten muutkin aikuiset.

Minustakin on tärkeää, että lapsi on itse sitoutunut ruokavalioonsa ja ymmärtää perustelut. Meidän 5-vuotiaan kanssa on käyty aiheesta monet keskustelut, ja erittäin eläinrakkaana lapsena hän on hyvin sisäistänyt ajatuksen, että eläimiä ei ole kiva tappaa ruoaksi. Jos hän kovasti itse haluaisi syödä lihaa, esim kavereiden syntttäreillä nakkeja (joita usein tarjotaan), en voisi sitä kieltää häneltä. Ihan sama kun meillä ei syödä kotona karkkia, mutta niitä saa toki syödä synttäreillä.



Uskon, että ihmistä ei voi pakottaa kasvisyöjäksi. Jos joku houkutteleva asia täysin kielletään, siitä tulee entistä houkuttelevampi, ja lapselle tulee olo, että hän jää jostain hyvästä paitsi. Esimerkiksi koulussa kasvisruoan syöminen, tai vaikkapa partioleirillä nuotiolla ilman paistettua makkaraa jääminen, voi oikeasti olla nöyryyttävää, jos siihen on pakotettu.



Toivon todella, että tyttö pysyy vastaisuudessakin kasvissyöjänä, enkä ikinä aio hänelle liharuokia kotona kokata. Jos hän kuitenkin kaikesta huolimatta esimerkiksi koulussa haluaa syödä samaa ruokaa muiden kanssa, en aio sitä häneltä kieltää.

1. en halua, että eläimiä (teho)kasvatetaan ihmisten ruuaksi ; eläimet arvokkaita sinäänsä

2. lihan kasvattamiseen menee monikertainen energiamäärä siitä saatavaan (tästä seuraa turhaa nälänhätää)



Annan lasteni valita lihan ruokavalioonsa vasta yli 10 vuotiaana, jolloin jo osittain ymmätävät mm nämä asiat. En mitenkään rankaise, jos jossain maistavat, mutta kerron oman näkemykseni ja tietämykseni asiasta. Meillä puolisi oei ruokaile liha-aterioin kotona, vaikka työpaikalla sitä käyttääkin. Tunsimme ennen lasten hankintaa toisemme pitkään ja puolisolleni oli selvää jo etukäteen lastemme lihattomuus.