Apua kokeneemmilta..Vahinkoraskaus, mies peloissaan ja en tiedä mitä teen
Olen hämmentävässä tilanteessa. Olen 24-vuotias nainen ja olen nyt 6. viikolla raskaana. Raskaus ei ollut suunniteltu. Olen käyttänyt samoja Meliane e-pillereitä yli vuoden ja jostain syystä ne pettivät, vaikka olen oikein käyttänyt. Lapsen tuleva isä on 24-vuotias. Olemme tunteneet vasta n. 5kk, emme ole yhdessä, mutta olemme tulleet hyviksi ystäviksi ja välitämme toisistamme. Olin järkyttynyt raskaudesta,mutta nyt se tuntuu oikealta. Aborttiin en pystyisi tai saisin varmasti traumat. Adoptointia varmasti katuisin ja en pystyisi, koska kiinnyn lapseen todennäköisesti raskauden aikana. Olin siis suunnitellut, että pidän lapsen. Valmistun alkuvuodesta lähihoitajaksi ja minulla on asiat hyvin. Ystäväni ovat tukeneet minua hyvin. Asun kämppiksen kanssa, joka on iloinen uutisesta ja lapsi on tervetullut asumaan meidän kanssa. En odota tai pakota isää mihinkään vasten hänen omaa tahtoa. Hän saisi osallistua lapsen elämään niin paljon kun haluaa. Haluan että lapsi on rakastettu ja tuntee niin. Voisimme kasvattaa yhdessä ystävinä ja olla isä ja äiti. Ja jos minun ja miehen suhde syvenisi niin olla perhe.
Kerroin asiasta miehelle. Hän sanoi tukevansa minua mitä ikinä päätänkin ja että yhdessä keksimme ratkaisun. Hän ehdotti ensin aborttia, mutta ei halua painostaa minua siihen. Hän ehdotti adoptointia, mutta tietää että en pysty siihen jos kiinnyn lapseen. Hän sanoi,että ei halua olla isä, mutta tarjoutui maksamaan elatusmaksun. Minä sanoin, että en vaadi häntä maksamaan, jos hän ei halua. Hän ei halua hylätä lastaan, hän ei halua olla yhdessä lapsen takia, hän ei halua olla osa-aikainen isä, hän ei halua olla huono isä. Mutta hän ei kestä sitä ajatusta, että hänellä olisi lapsi, jonka minä joutuisin kasvattamaan yksin. Hän sanoi että ei voisi elää asian kanssa ja unohtaa. Mutta silti ei halua olla isä. Minä olen ihan pihalla nyt, kun en tiedä mitä teen, kun hän selvästi haluaisi luopua ja minä taas pitää, kun alan kiintymään.
Mitä itse tekisitte? Voiko tuo pelko helpottaa? Kiitos
Kommentit (7)
Kiitos mielipiteestä. Isä on mukana vielä ja haluaa selvittää asian ja tukee päätöksessä. Ja hän ei haluaisi menettää minua ystävänä. Tiedostan, että tilanne on huono. Opiskelen aikuiskoulussa iltaisin ja käyn aamuisin töissä.
Juu no eihän tuo kovin hyvältä kuitenkaan kuulosta. Muotoillaan kysymys näin päin: Olisitko itse halunnut syntyä vastaavaan tilanteeseen? Olen myös melko varma että jos lapsen isä on jo noin epävarma ja pelokas kyseisestä tilanteesta ettekä ole parisuhteessa, niin hän saattaa helposti jättää sinut yksin lapsen kanssa, joten ei mikään mukava kuvio. Sinuna keskittyisin nyt vain ajattelemaan lasta ja hänen parastaan, mikä ei tuossa sinun tilanteessasi kyllä nyt toteudu. Abortti on varmasti raskas kokemus, mutta tässä skenaariossa se pienempi paha kuitenkin kun miettii millaiseen helvettiin pahimmillaan joudut tuon epämääräisen suhteesi yms takia. Ja tukea varmasti riittää myös tuollaisena hetkenä.
Mielestäni nykyään tehdään lapsia liian heppoisin perustein muutenkin ja se näkyy sitten muutaman vuoden päästä surullisina ilmiöinä kun lapset alkavat oireilla hankalissa kotioloissa ja yksinäisellä vanhemmalla ei riitä enää voimavarat kasvattamiseen..
missä välissä ajattelit hoitaa lastakin, kummasta aiot luopua työstä vai opiskelusta ??
abortti ainoa oikea vaihtoehto.
Mielestäni sinun kannattaa toimia kuten kirjoitit. Pidät lapsen, ja isä osallistuu sen mitä pystyy ja haluaa. Kuulostaa että olet jo päätöksesi tehnyt, ja minusta teet oikean valinnan. Ei ole itsestään selvää, että tulet saamaan enää myöhemmin lapsia. Tartu tähän mahdollisuuteen. Kokemusta on.
Kiitos mielipiteistä. Valmistun vuoden vaihteessa lähihoitajaksi eli siis raskausaikanani.
Mies on hienosti tukenut minua ja käymme nyt yhdessä juttelemassa ulkopuoliselle.
Olen todella vihainen noille muutamille vastaajille. Itselläni oli sama tilanne 24 vuotiaana, nyt minulla on ihana kohta 6 vuotias tyttö ja sisaruskin. Olen vaihtanut alaa sitten tyttöni syntymän, miehen kanssa mentiin naimisiin, olen niin onnellinen että siskoni tuki minua silloin alussa kun olin epävarma. Olet hyvän ikäinen äidiksi, isä ei näytä täysin tyrmäävän ajatusta lapsesta vaan tulee olo että hän vain jännittää ja pelkää. Opiskelu ei ole este äidiksi tulemiselle, eikä juuri mikään muukaan pois lukien päihdeongelmaiset. Onnea raskauteesi, anna itsesi nauttia raskaudesta ja vauvasta masussasi!
Itse olen sitä mieltä että lasta ei kannata pitää. Teidän juttunne kuulostaisi olevan pelkkää säätämistä muutenkin (ilmeisesti jo loppunutkin?) ja lapsen pitäminen tuollaisessa tilanteessa toisi vain turhaa lisästressiä kummallekin. Eikö olisi mukavampaa odottaa vielä muutama vuosi että löytäisit hyvän miehen jonka kanssa olisi vakaa parisuhde ja sinullakin jo työpaikka alla yms? On vähän itsekästä hommata lapsi tuollaisessa elämäntilanteessa kuin omasi, joka on kaikesta mahdollisesta avusta huolimatta epävakaa. Mielestäni lapsi ansaitsee rakastavat vanhemmat ja vakaan talouden..