Puhuminen parisuhteessa...

Hän on varmaan päivisin töissä? - Jatkaako hän päivän töitään illalla? Viettääkö hän muuten iltaisin aikaa sinun ja lapsenne kanssa?

Hoidatko lapsenne iltapesutkin, vai osallistuuko miehesi siihen?

Kerro hänelle, miltä sinusta tuntuu ja että kaipaat hänen läsnäoloaan illalla, kun olet päivän ollut pienokaisenne kanssa kahden. Oman rakkaan aikuisen kanssa olisi kiva päivän päätteeksi vaihtaa kuulumisia ja kertoa ihan höpsöjäkin päivän tapahtumia (tuon ikäisen vauvan kanssa niitä piisaa :) ) ja käpertyä oman kullan kainaloiseksi.

Toivottavasti miehesi pystyy irtaantumaan tietokoneesta, edes muutamaksi illaksi viikossa. Se auttaa jo paljon.

Meidän avioliitossamme minä olen se jonka on usein vaikea puhua tunteistaan ja ajatuksistaan, erityisesti niistä negatiivisista. Pohjimmainen syy on kai se, että olen aika kiltti; en halua loukata miestäni. Kun sitten asiat kalvavat, esim. jotkut pettymykset parisuhteessa, enkä saa niitä kakistettua ulos, purkautuu se minusta mököttämisenä, kiukutteluna tai jonkinlaisina itkukohtauksina. Voisiko teilläkin olla niin, että miehesi valituksien ja tietsikan takana mököttämisen taustalla onkin juuri hänen oma paha olonsa, mitä ei saa purettua?



Mieheni, Luojan kiitos, uskoo vakaasti puhumiseen voimaan. Määrätietoisesti hän onkin " pakotanut" mua puhumaan enemmän tunteistani. Mies ottaa kainaloon ja yksinkertaisesti alkaa kyselämään mikä nyt ottaa päähän. Eikä luovuta ennenkuin olen saanut möykyn ulos suustani. Tämä voi kuulostaa aika kummalta mutta toimii. Mieheni on tosi pitkäpinnainen, ei suutu eikä hermostu, saatika nalkuta tms. Kyselee vaan niin kauan että saan asiat puhuttua.



Voi sitä helpotuksen tunnetta kun saa sanottua mikä mättää. Sillä hetkellä yleensä huolen pilvet saihtuvat taivaalta ja aurinko alkaa taas paistaa.



Tällainen " metodi" ei tietysti kaikilla toimi, mutta ihan varmasti teidänkin liitossanne kommunikointia on mahdollista parantaa. Koita vaan keksiä sopivia välineitä.



Voimia ja jaksamista sinulle ja perheellesi.

Olen yrittänyt puhua, puhua ja puhua miehelleni... ja pakottaa puhumaan mutta hän hermostuu asiasta kun minä vain jankkaan enkä voi antaa asian olla. Ja usein näen että häntä vit... joku asia. Loukkaannun kun hän ei voi puhua minulle mahdollisista ongelmista, töissä ainakin rankkaa, sen tiedän... No mutta tarpeeksi kun ottaa päähän olen hiljaa itsekseni. Hän " herää" kahden päivän jälkeen ja ihmettelee kun minä olen ollut niin vaisu... Huh huh... Siihen saatan sanoa että " mietippä sitä" . Ja joskus kiukkua puran kotona siivoamisella, siihen mies myös " herää" että täällä tarpeeksi siistiä ja voisit sinäkin levätä välillä.

Minä haluan että riidat selvitetään puhumalla eikä parin päivän hiljaiselolla tai pienemmät riidat yön yli nukkumalla. Mä en ainakaan saa unta jos on riitaa ollut...

Mieheni ei tee töitä tietokoneellaan vaan pelailee yms... Olen sanonut hänelle monta monta kertaa ja monena iltana että ei ole mukava olla yksin iltaisin ja katsella tv:tä. Ehkä hän eilen jotakin ymmärsi kun vietimme koko perhe illan yhdessä sohvalla tv:tä katsellen. Niin töissä hän käy, kolmivuorotyö.

Kesä tulee, toivon että voisimme koko perhe lähtee jonnekin reissuun, vaikka vain viikonlopuksi...

Ja äitienpäivä on huomenna... Kiva pieni yllätys piristäisi arkea!



Kiitos jo tähän mennessä kaikille vastanneille!

Monilla miehillä (ja joillakin naisillakin, kuten myös minulla) on tarve joskus " vetäytyä" omiin oloihinsa. Esim. jos joku asia stressaa, huolestuttaa tai muuten vaan väsyttää, haluaa olla omissa ajatuksissaan ja rauhassa. Minusta tuolle mielentilalle kannattaisi antaa tilaa (siis kohtuullisesti) niin että se meni itsekseen ohi ja sitten ottaa kontaktia kun näkee että toinen on samalla planeetalla. Kyseessä ei ole välttämättä mikään sen kummempi huoli tai asia vaan sellainen energiankeruuhetki, ja uskoisin että mitä enemmän silloin yrittää ottaa kontaktia (tuntuu painostukselta) niin sen ponnekkaammin toinen yrittää vetäytyä. Koita sellaista konstia, että yhtenä iltana annat miehen olla rauhassa omissa oloissaan, ja seuraavana iltana jos meinaa jatkua, niin keksit jonkun keinon mikä ei kuulosta mäkätykseltä, esim. keität teetä/kaakaota tms, ja sano miehelle että tuleppas herkuttelemaan, täällä on sulle pullaa ja teetä. Sillä varjolla voisi miehen saada houkuteltua koneen ääreltä ja vahingossa seurustelemaan hyvällä mielellä niin ettei ole tietoakaan mäkätyksistä. Ei siis kannata yrittää pakottaa tai painostaa, vaan käyttää vähän ketkumpia konsteja niin että toinen pysyy hyvällä mielellä. Vaikka tietenkin itse tarvitsisi huomionosoituksia kun on juuri saatu vauva, niin kannattaa silti koittaa ensin antaa niitä toiselle itse, ja kokeilla jos saisi sitten korkojen kanssa takaisin.

Tuhannesti kiitoksia!! Sun kirjoitukses laittoi ajattelemaan asiaa miehenikin kannalta... Taidanpa kokeilla neuvojasi heti huomenna! Mieheni kun äskettäin lähti yöksi töihin.

Nyt kun ajattelin asiaa niin itsekin olen joskus sellainen että haluan olla yksin ja hiljakseen. Mieheni on antanut minun silloin olla. Ehkä en ole tullut sitä ajatelleeksi että ehkä miehenikin... Tuntuu että raskauden myötä ja lapsen syntymän jälkeen musta on tullut hirvittävän herkkä joka asian suhteen. Ja ihme on se että musta on tullut hirvittävän avoin ja puhelias että usein parhaiden kavereiden kanssa parannetaan maailmaa. Aiemmin kun en pahemmin omista ajatuksistani ja tunteista puhunut. Ja mieheni kanssa kovasti haluaisin käpertyä sohvalle ja parantaa maailmaa... Mutta mieheni on sellainen " perus suomalainen mies" jos näin voi sanoa... Jörö ja jonkinverran hilajinen =)



Paljon tuosta minun ensimmäisestä kirjoituksesta on asiat muuttuneet, meillä halataan ja pussataan! Ehkä hänellä oli silloin päivä tai pari kun hän halusi olla rauhassa... ja minä hormoonihyrrä olisin kaivannut huomioo =) ja olisin halunnut tehdä koko perheen voimin sitä sun tätä... Heh heh voisin ajatella sitä että mieheni tekee kolmivuorotyötä ja tykkää kotona olosta enkä kyläilystä ympäri kylää =)



Aurinkoista kevättä ja kesää kaikille!

Meillä kymmenen kuinen tyttö, jonka hoito lähes täysin minun vastuulla, minä syötän, puen, laitan nukkumaan, herään yöllä ja ulkoilen tytön kanssa. Mies istuu koneella tai telkkarin ääressä. Minä teen lähes poikkeuksetta kaikki kotityöt. Ja jos avaan suuni, niin saan vastaukseki " aina sä vaan valitat" , " haista paska" tai " turpa kiinni" .



Jos ilmenee jonkinlaisia ongelmia, niin meillä ei niistä puhuta, jos yritän, niin vastaus on lähes poikkeuksetta " turpa kiinni, oo nyt jo hiljaa" . Miehelläni on diagnosoitu keskivaikea dysfasia, en tiedä johtuuko puhumattomuus siitä vai mistä.



Olen täysin kyllästynyt tilanteeseen, ja muutamana päivänä viikossa olen eron kannalla. Lähteminen ei kuitenkaan ole niin helppoa kun on lapsi.