Ajatuksia ja kysymyksiä
Hei!
Olen 19-vuotias nuori nainen ja tässä epäilen kovinkin vahvasti olevani raskaana. Vielä pitäis muutama päivä odotella ennen testailua. Mielessä pyörii tällä hetkellä miljoona asiaa yhtä aikaa, koska tottakai jännitän mahdollista plussaa. Mahdollisen lapsen isän kanssa ollaan oltu kohta vuos "seurustelu" suhteessa, eli siis missään vaiheessa tätä ei olla ääneen kellekkään sanottu, mutta periaatteessa seurustellaan. Hän on sanonut, ettei ihan vielä ainakaan ole valmis isäksi. Ja että saattaa olla, ettei koskaan tule haluamaan lapsia.
Tässä siis mietiskelen tällaisia asioita:
Miten kerron mahdollisesta raskaudesta?
Jos keretään erota (niikuin kovin vahvasti tällä hetkellä näyttäs sille), niin miten kerron vanhemmilleni raskaudesta?
Haluan pitää lapsen ja se on varma asia. Äidin kanssa ollaan puhuttu aiemminkin raskaudesta ja hän on lupautunut tukemaan kaikesta huolimatta, mutta lähinnä jännitän muitten mielipidettä, koska olenhan minä joo nuori, mutta silti haluan lapsen ja uskon pärjääväni itsekseni.
Millon on ensimmäinen ultra?
Jos mies ei kerro vanhemmilleen lapsesta, niin voinko itse mennä sanomaan vai tuleeko vaan sanomista?
Mitä tukia yksinhuoltaja saa?
Jos kerta pidän lapsen ja satutaankin eroomaan miehen kanssa, niin onko se samantien tuomio yksinoloon?
Toivon, että joku joka oikeasti osais vastata, niin tulis vastailemaan, eikä tulis vaan niitä kommentteja tuohon alle, että "oisko kannattanu käyttää kumia" diipa daapa. Käytettiin nimittäin kumia ja siitä huolimatta joku veijari on ilmeisesti päässy jotenkin karkaamaan.
Kommentit (2)
Heippa, mä jäin yksinhuoltajaksi 19-vuotiaana vuonna 2008, kun mun mies kuoli mun ollessa raskausviikolla 20. Yksinhuoltajuudesta voin sanoa, että se ei oo automaattinen yksin olo-tuomio. Ei perhesuhteissa, eikä parisuhde-rintamalla.Toki joskus yksinhuoltajana eläessä mä oon tuntenu itseni yksinäiseksi. Varsinkin sillon, kun lapsi on oppinu jotakin uutta tai mä oon ollu epävarma jostakin kasvatukseen tms. lapseen liittyvässä asiassa. Mutta mä uskon, että jokainen vanhempi tuntee samanlaisia tunteita joskus. Yksinhuoltajanakin pärjää kyllä, vaikka toisinaan ihmiset antaa ymmärtää, että yh-vanhempi olisi jotenkin huonompi, mä en ainakaan oo.
Sun kannattaa kertoa omille vanhemmillesi suoraan asiasta. Uskon, että sun äiti varmasti ymmärtää ja tukee, kun ootte aiemminkin asiasta puhuneet. Vaikka sua jännittää kertoa asiasta niin usko pois, se helpottaa, kun saa puhua. Yksi vaihtoehto on, että kirjoitat kirjeen tai laitat tekstiviestin, jos et uskalla/halua päin näköä asiaa esittää :) Mulla oli äiti tukena ja mukana ultrassa ja synnytyksessä.Jos sä tahdot, että molemmat isovanhemmat on lapsen elämässä mukana niin silloin sun kannattaa rohkeasti ottaa miehen vanhempiin yhteyttä. Mun henk.koht. mielipide on, että isovanhemmillakin on oikeus tietää, että he voivat sitten itse valita haluavatko olla lapsen kanssa tekemisissä. Mitä enemmän rakastavia ihmisiä lapsen ympärillä on, sitä parempi ja sun miehen vanhemmista voi olla sulle apua vauvan kanssa. Tukiverkko on tosi tärkeä jokaisessa perheessä.
Ensimmäinen ultra on tosiaan 10-14 viikoilla, neuvolasta saa lisätietoa :) Yksinhuoltaja perheen tuet: Elatustuki ja lapsilisäkorotus. Muuten yh-vanhemmalla on samat tuet kuin muillakin vanhemmilla, lisäksi asumistukea voi hakea myös :)
Toivottavasti näistä oli sulle apua. Onnea tulevaan ja tsemppiä, kaikki järjestyy kyllä :)
Hei, jaksamista kinkkiseen tilanteeseen. Mahdollisen lapsen isälle ja vanhemmillesi kertomiseen en osaa antaa mitään muuta neuvoa, kuin että sanot vaan ihan suoraan miten asia on. Ensimmäinen ultra on muistaakseni down-seulonnan yhteydessä raskausviikolla 10-13+6. Jos lapsen isä ei omille vanhemmilleen kerro lapsesta, niin varmaan ihan omassa harkinnassasi kerrotko, kyllähän he saattavat haluta tavata lapsenlastaan ja tutustua häneen. En usko, että olet tuomittu ikuisiksi ajoiksi yksinäisyyteen, vaikka olisitkin lapsen yksinhuoltaja. Nykyään uusioperheitä on niin paljon muutenkin. Eihän kukaan sinua tietysti kotoa tule hakemaan :D
Yksinhuoltajan tukiin en osaa sanoa mitään, kun ei ole kokemusta. Toivottavasti näistä nyt oli edes jotain hyötyä. Tsemppiä!