vauva vai abortti
Tein testin ja olin varma että en ole raskaana mutta toisin näytti.. olin järkyttynyt ja tein testin uudestaan ja positiivinen oli. soitin saman tien poikaystävälle jolta odotin juttuseuraa mutta hän vain raivosi ja löi luurin. Myöhemmin hän soitti takaisin ja pyysi anteeksi käytöstään ja ilmoitti että pitää tehdä abortti.
Hän ei halunnut sen enmpää keskustella raskaudesta ja muita vaihtoehtoja ei ole hänen mielestään kuin abortti. Kun ilmotin että voisin pitää lapsen mies suuttui ja sanoi että siinä tilanteessa hän lähtee. Eli pitäisi valita hän tai lapsi. Hän ei myöskään tykkää ajatuksesta että pidän lapsen yksin.
Valitsisin lapsen ehdottomasti mutta pelkään etten pärjää yksin. Olen opiskelija joten rahallisesti tiukkaa.
Muilla samanlaisia kokemuksia? Mies tuskin muuttaa mieltään raskaudesta ajanmyötä :(
Kommentit (17)
Abortti ei ole mikään ehkäisykeino. Ota vastuu seksin harrastamisesta ja anna viattomalle lapselle mahdollisuus syntyä. Miehes ei taida olla mies eikä mikään. Taloudellisesti sulla ei tuu olemaan mitään hätää. Vauva tarvitsee 6 kk asti vain rintamaitoa. Lisäksi saat kelalta äitiyspakkauksen ja lapsilisän.
Äänestän myös, että pidät vauvan, jos se sinusta tuntuu oikealta vaihtoehdolta. Mielestäni asia ei ole poikaystäväsi tai kenenkään muun päätettävissä lainkaan ja todella törkeää käytöstä häneltä vaatia sinulta raskauden keskeytystä! Jos mies on tuollainen, mielestäni et menetä mitään, mikäli valitset vauvan ja mies lähtee. Onnea odotukseen, jos päätät vauvan pitää! :)
Pidä vauva! Kadut sitä myöhemmin jos teet nyt abortin.
Itsellä oli aikoinaan sama tilanne, olin sillon parikymppinen. Ite oisin halunu pitää lapsen; mutta exä oli sitä mieltä, että valita joko hän tai lapsi; kun taas exän äiti oli sitä mieltä etten saa pitää lasta, jos pidän ni mut tapetaa. Itkua vääntäen tein abortin, jota kadun. Exä ei tänä päivänäkään ymmärrä miksi kadun asiaa, hänen mielestä se oli ok ja hänen mielestä mä en saa edes ajatella, että olisin halunnut pitää lapsen. Kannattaa miettiä asiaa tarkoin. Jos yhtään olet vauvan kannalla, ni mä sanon että pidä se.
[quote author="delfin81" time="02.11.2014 klo 22:22"]
Itsellä oli aikoinaan sama tilanne, olin sillon parikymppinen. Ite oisin halunu pitää lapsen; mutta exä oli sitä mieltä, että valita joko hän tai lapsi; kun taas exän äiti oli sitä mieltä etten saa pitää lasta, jos pidän ni mut tapetaa. Itkua vääntäen tein abortin, jota kadun. Exä ei tänä päivänäkään ymmärrä miksi kadun asiaa, hänen mielestä se oli ok ja hänen mielestä mä en saa edes ajatella, että olisin halunnut pitää lapsen. Kannattaa miettiä asiaa tarkoin. Jos yhtään olet vauvan kannalla, ni mä sanon että pidä se.
[/quote]
Minulla oli sama tilanne, mies lähti ja uhkaili mutta pidin silti lapsen. Se oli paras päätös ikinä. Älä anna kenenkään muun vaikuttaa päätöksiisi kun sinä itse. Sinä joudut elämään asian kanssa minkä valinnan teetkin ja sitä ei aina ole helppoa kantaa mukana loppu elämää.
Mullakin oli sama tilanne joskus. Mies uhkaili lähteä muttei sitten lähtenyt, kunnes vauva oli 7 kk. Muistan kyllä tunnelmat. Kesti tosi pitkään hyväksyä se että on "yksinhuoltaja". Se oli omalta kohdaltani ehkä pahinta. Siihen liittyi se mitä muut ajattelivat, yksinhuoltajalle langetettu leima "joku yh". Yksin kotiinkun muut lähtivät puistoista "isin luo" kotiin (se piti aina ilmoittaa ääneen jostain syystä), yksin rattaiden työntämistä kun muut ulkoilivat perheinä. Se sattui paljon ja pitkään, kunnes lapsesta alkoi olla seuraa niin etten enää kokenutkaan olevani yksin vaan kaksin, lapsi oli meistä toinen.
Ja kaiken aikaa iloa ja onnea toi kuitenkin juuri se vauva ja myöhemmin taapero. Häntä en kuitenkaan olisi mistään hinnasta vaihtanut mihinkään enkä hetkeäkään katunut sitä että hänet pidin. Miehen merkitys väheni vauvan myötä.
Sittemmin sain saman miehen kanssa toisenkin lapsen ja tiesin alusta asti ettei mies ole mukana kuin välillä. Suhteemme on vähän erikoinen mutta pääosin olen yksin lapset kasvattanut. Mutta enää en ole kokenut olevani yksin. Olen verkostoitunut, olemme käyneet kaikki puistot ja perhekerhot ja tarhakavereihin tutustuttu.
Kukaan ei kuitenkaan voi tietää mihin sinun voimasi riittävät. Jos abortti tuntuu paremmalta ratkaisulta niin tee se. Älä ota pohdiskeluissasi huomioon sitä mitä muut ihmiset ehkä ajattelevat äläkä murehdi riittävätkö rahat, saat ne asiat kyllä järjestettyä. Mieti suhteessasi lapsen isään että jos teet abortin hänen vaatimuksestaan niin haluatko sitten jatkaa vielä suhdetta hänen kanssaan. Hänelle on nyt tärkeämpää olla lapseton kuin olla sinun kanssasi. Mieti että oletko sinä mieluummin hänen kanssaan kuin pidät lapsen. Suhteenne ei tule tämän jälkeen kuitenkaan enää olemaan sama kuin ennen tätä, valitsit kumman vaihtoehdon tahansa. Juttele vaikka netissä tia ystäviesi kanssa ja mieti miten järjestät elämäsi, molemmissa tapauksissa.
Voimia, päätit mitä vaan! Hirveää aikaa tuo pohdinta, tiedän sen oikein hyvin. Liian iso päätös joka pitäisi vielä tehdä kohtuullisen nopeasti.
Moi! Täällä 22v neiti ja sunnuntaina plussasin. Elämäntilanne on huono ja oma jaksaminenkin joskus tiukalla. Nyt sunnuntain plussauksen myötä mä olen alkanut miettiä että pidänkö lapsen vai en. Ihan mielettömän vaikea päätös, onko mussa vikaa koska en osaa sanoa kuin apteekin hyllyltä mitä tahdon? :(
Lapsen isä on poikaystäväni ja ollaan kolme vuotta oltu tammikuussa enemmän tai vähemmän yhdessä. Mies ennen raskauttani useasti puhui kuinka ei halua lapsia, painoistaisi mut aborttiin jos tulisin raskaaksi ja jättäisi mut ja vauvan.
Sunnuntai yöllä plussasin suureksi yllätykseksi, ehkäisy piti olla ok. Soitin miehelle hysteerisenä ja itkuisena aivan paniikissa ja mies otti asian tosi hyvin. Sanoi että me pärjätään ja pahempaakin vois tapahtua. Ettei jättäis meitä ja olis mun kanssa tässä asiassa täysillä, eikä ole näyttänyt mitään epäröinnin merkkejä. Jotenki tuli sellanen olo kun otin keskeytyksen puheeksi että mies vähän olisi sitä vastaan vaikkei mitään sanonut. Viimeinen sana on kuulemma mulla, mutta kaikki asiat järjestyy hänen sanojen mukaansa. Epäilyttää vaan noi puheet mitä oli ennen raskautta.
Pelkään että mies lähtee vauvan tultua ja jään yksin enkä jaksa. Pelkään ihan hirveästi että erottaisiin tms vauvan tulon jälkeen ja siksi mietin keskeytystä.
Mitä mä oikeen teen? :(
Mihin mun viestistä
Välilyönnit katosi, pirun puhelin! :D
Koska selvästi haluat pitää lapsen niin älä tee aborttia. Kadut sitä koko lopun elämäsi koska se tuskin häviää mielestä. Mies varmaan uhkailee, mutta kun olet päättänyt pitää lapsen näät pysyykö hän matkassa mukana. Jos taas tekisit abortin teille tulisi ero koska et ikinä voisi enää katsoa häntä muistamatta. Pienillä tuloillakin pärjää. Lapsesta saat lapsilisän, elatusavun yksinhuoltajana ja mikäli et asu kenenkään kanssa niin myös yksinhuoltajan lapsilisäkorotuksen. asuntotuet ym. Päälle. Jos olet selvinnyt nytkin selviät kyllä...
Minäkin sanon, että jos tuntuu, että vauvan haluaa niin kenenkään muun toiveesta ei aborttia kannata tehdä. Sitä saattaa joutua katumaan lopun ikää. Entä jos tämä on ainoa tilaisuutesi saada lapsi? Sitä ei koskaan tiedä miten elämä heittelee.
Yksinkin selviää ja tosiaan tukia ja muita apuja on saatavilla.
Mutta päätös on sinun. Jos haluat vauvan niin pidä se.
Jaksamisia vaikeaan päätökseen.
Ajattelin kirjoittaa, koska tilanteeni on aika samankaltainen. Tulin siis raskaaksi vahingossa miehelle, jonka kanssa en ole yhdessä, mutta ollaan tunnettu pitkään. Hän oli erittäin lapsen pitämistä vastaan, yritti hyvin raivokkaasti painostaa aborttiin. Ilmaisi myös selvästi, että hän ei aio olla isä, ja että hän ei ole vastuussa koska ei ole tällaista halunnut. Kuulemma myös minä olen itsekäs jos pidän lapsen enkä kuuntele häntä. Oksettava tyyppi! Oon tehnyt nuorena abortin (nyt oon 27v) ja päätin sillon että ei enää ikinä. Vaikka elämäntilanne oli silloin huono, on se edelleen mielessä ja mietin, minkä ikäinen lapsi olisi jne.
Nyt aion pitää tämän lapsen. Tiedän että pärjään, mutta totta kai pelottaa ja hirvittää. Tiedän kuitenkin, että tulisin katumaan aborttia, ja varsinkin jos jostain syystä en ikinä saisikaan enää lasta, en antaisi ikinä itselleni anteeksi. Elämä ei aina mene niin kuin on suunniteltu, mutta yllätykset voi tehdä siitä entistä rikkaampaa. :)
Tähän haluan lisätä sellaisen ajatuksen mitä myös kannattaa miettiä tarkoin.
Lapsi joka syntyy tulee myös siitä toisesta. Jos se toinen vanhempi haluaakin vaikka vuosien jälkeen ottaa yhteyttä? Tulet myös huomaamaan että lapsessasi tulee olemaan geeniperimä siitä toisesta ja nämä asiat kulkevat kanssanne lopunelämän
Mullaki on hieman sama tilanne, tehdä abortti vai ei.. esikoinen on sijaisperheessä nyt ja eikä oo kyllä mun ja mun mieheni vika. pelottaa hieman tämä tilanne et pitääkö vai ei..tavallaan haluaisin pitää koska rakastan lapsia...
Joku jo tähän viittasikin, mutta lapsen saaminen ei ole koskaan itsestäänselvyys. Tulevaisuudessakaan et voi vaan päättää, että nyt haluat lapsen, vaikka rinnalla se oikea kumppani olisikin. Siinä vaiheessa voikin olla, että ette voi saadakkaan esimerkiksi selittämättömästä syystä. Jos siis sinusta yhtään tuntuu, että haluat vauvan pitää, niin ehdottomasti pidät. Opiskelijamaailmassa lapset eivät kuitenkaan ole mitään harvinaisuuksia, koska puhutaan aikuisista ihmisistä etkä sinäkään nimimerkkisi mukaan teini ole. Ystävällä muun muassa toinen lapsi tulossa kesken opiskelujen ilman mitään ongelmaa.
Ja Ridetsu. Sinuna varmistaisin ensin hyvät olosuhteet esikoiselle, jotta kuopus voi tulla. Ei seuraava, jos ensimmäisen huoltaminen ei syystä tai toisesta onnistu. Vaikken toki teidän tilannetta tiedä ja tunne. Aika kamala tilanne tulokkaallekin, kun sisarus sijoitettuna ja tilanne tietyllä tapaa tapaa epävarma.
Täällä taas pitkästä aikaa ja ajattelin tulla kertomaan että päätin pitää lapsen ja nyt on tasan rv 32+0. Enään ei malttaisi odottaa että saa pikkuisen syliin. Isästä en tiedä mitä haluaa mutta sanoin että pysyy poissa jos meinaa vain kerran vuodessa tulla lastaan näkemään... pärjään kyllä!
[quote author="Julya89" time="19.04.2015 klo 01:09"]
Täällä taas pitkästä aikaa ja ajattelin tulla kertomaan että päätin pitää lapsen ja nyt on tasan rv 32+0. Enään ei malttaisi odottaa että saa pikkuisen syliin. Isästä en tiedä mitä haluaa mutta sanoin että pysyy poissa jos meinaa vain kerran vuodessa tulla lastaan näkemään... pärjään kyllä!
[/quote]
Upea päätös! Olen iloinen puolestasi ja pitelen peukkuja että kaikki menee hyvin! Täällä ollaan vasta alkutaipaleella (LA marraskuussa) mutta hengessä mukana ja perästä tullaan :)
Äänestän vauvaa :) Olet kuitenkin jo 25-vuotias vai? Tokihan se tulisi olemaan tiukkaa ja rankkaa.. mutta uskoisin että sen arvoista. Vaikket vauvaa pitäisikään, niin ainakin poikaystäväsi näytti todellisen värinsä, kannattaako tuollaista miestä pitääkään...