Katiee

Mulla on siinä mielessä eri tilanne kuin teillä, että esikoinen on tulossa. Mutta mies ei ole kuvioissa, ja on ainakin tässä vaiheesa sanoutunut irti koko asiasta. Raskaus on tosin hyvin alussa, joten toivon että mieli muuttuu edes vähän. Ainoastaan siis sen takia, että lapsella olisi isä.

yksin odottaminen on pelottavaa ja hurjaa, mutta vähän alan olla jo innoissankin. Ymmärrän tosin, että mieli on maassa jos ihmiset suhtautuu taivastellen. :/ Mulla äiti oli aluksi järkyttynyt, mutta tietty innoissaan ekasta lapsenlapsestaan. Kaverit puolestaan olleet suurimmaksi osaksi innoissaan

Moikka! Laitoin kanssa pyynnön liittyä suljettuun ryhmään. Oon 27v ja esikoisen la omien laskujen mukaan heinäkuun puolivälin tienoilla. Tilanne ei ole helppo tulevan isän yms. kanssa, mutta itse alan varovaisesti olla onnellinen tulevasta elämänmuutoksesta.

Ajattelin kirjoittaa, koska tilanteeni on aika samankaltainen. Tulin siis raskaaksi vahingossa miehelle, jonka kanssa en ole yhdessä, mutta ollaan tunnettu pitkään. Hän oli erittäin lapsen pitämistä vastaan, yritti hyvin raivokkaasti painostaa aborttiin. Ilmaisi myös selvästi, että hän ei aio olla isä, ja että hän ei ole vastuussa koska ei ole tällaista halunnut. Kuulemma myös minä olen itsekäs jos pidän lapsen enkä kuuntele häntä. Oksettava tyyppi! Oon tehnyt nuorena abortin (nyt oon 27v) ja päätin sillon että ei enää ikinä. Vaikka elämäntilanne oli silloin huono, on se edelleen mielessä ja mietin, minkä ikäinen lapsi olisi jne.

Nyt aion pitää tämän lapsen. Tiedän että pärjään, mutta totta kai pelottaa ja hirvittää. Tiedän kuitenkin, että tulisin katumaan aborttia, ja varsinkin jos jostain syystä en ikinä saisikaan enää lasta, en antaisi ikinä itselleni anteeksi. Elämä ei aina mene niin kuin on suunniteltu, mutta yllätykset voi tehdä siitä entistä rikkaampaa. :)