Tuntemattomien suhtautuminen kahden kulttuurin lapsiin
Pari viikkoa sitten muutamat suomalais-afrikkalaisten ja suomalais-aasialaisten lasten (mikäköhän on nykyään korrekti sana kuvata näitä kahden kulttuurin lapsia?) äidit kertoivat Kirkko ja kaupunki -lehdessä kohtaamastaan rasismista. Juttu osui omalle kohdalle ja aloin miettiä, että löytyyköhän myös vastakkaisia kokemuksia, ts. oletteko saaneet tuntemattomilta positiivista huomiota lapsistanne? Olisi rohkaisevaa kuulla, jos teillä on kokemuksia.
Kommentit (7)
Meille ei ole kovin usein lauottu mitään rasistista, vaikka tuijoteltu/mulkoiltu on (lapset suomalais-vietnamilaisia). Ikävältä tuntui kerran junassa, kun noin 5-vuotias tyttö tuli katselemaan tyttöjämme ja laukoi sitten koko vaunukansan kuullen, että "Mustalaisia täynnä koko vaunu!" Pistää miettimään, mitä kotona puhutaan vähemmistöistä...
Tytöt ovat herättäneet positiivista huomiota, kun ovat "niin söpöjä", ja äitiä on jo pitkään kyllästyttänyt jutut nappisilmistä ja vertailut nukkeen. Vanhemmasta tytöstä ei niin selvästi näe aasialaista perimää, nuoremmasta sitäkin selvemmin. Kun alkuperä selviää, jotkut saattavat aloittaa kauhean tenttaamisen perheestämme ja parisuhteestamme, ja onpa multa yksi mies kysynyt bussipysäkillä tuosta noin vain, onko tytöillä sama isä.
..et jos lapsi on erinäköinen kuin suurin osa niin ihmiset kyselee ihan kaikkea. Oon nimittäin huomannut saman. Ja kysymykset on välillä kyl sellasia, et ei todellakaan tulis mieleen alkaa ventovierailta uteleen moisia..
Yksi yllättävimmistä kommenteista (ottaen huomioon, miten paljon nykyään ainakin pääkaupunkiseudulla on jo kahden kulttuurin perheitä) oli, kun terveyskeskuksessa yksi mummo kysyi "mistä tuo lapsi on haettu?". Kesti vähän aikaa, kun tajusin et oletti lapsen olevan adoptoitu. Kun vastasin et Naistenklinikalta, oli mummo ihan huulipyöreenä ja tarkensin et oma on :).
eräs ystäväni lähetti ko. kirkko ja kaupunki lehden luettavakseni, ja aika järkyttynyt olin lukemani jälkeen. meidän perheessä on kaksi lasta, lasten isä on et-aasiasta, sieltä intian kupeesta. molemmat lapset ovat vaaleita, tai esikoinen tummempi mutta kuopus oli syntyessäänkin niin vaalea ja suomalaisen lapsen näköinen, että kätilöopiston lastenlääkärikin ihmetteli, miksi lapselle pitää antaa BCG. esikoisesta kylläkin huomaa, että ei ole suomalaisten vanhempien aikaan saannos.
no sitten itse asiaan. meille ei ole koskaan sanottu/tehty mitään kauheaa tai siis lapsille. meille vanhemmille on joku joskus jotakin sanonut tai on naureskeltu, tai sitten vain sitä aah niin ihanaa tuijottelua.
mutta, kun liikun esikon kanssa niin häntä ihastellaan suureen ääneen, ja itseltäni on tultu kysymään isän kotimaata, ja sitten on jopa kyselty, onko isällä työpaikkaa, puhuuko suomea jne, siis todella henk.koht. asioita. meiltä mokuilta saa näköjään kysyä mitä tahansa, olipa asiallista tai ei.
ja nyt kun perheeseemme syntyi toinen vauva niin naapurit ovat jahdanneet meitä kieli vyön alla, ja haluavat nähdä vauva, eli miten ´´tumma´´ vauva on, ovat olleet pettyneitä, kun lapsi onkin punakka ja vaalea :-)) ihan normi vauvan näköinen.. mutta itse olen todella v*ttuuntunut näihin utelijoihin, ei millään aina jaksaisi hymyillä ja olla valmiina kyselyihin.
olen miettinyt pääni puhki miten me suomalaiset voidaan edelleenkin olla kuin jotakin metsäläisiä, kaikkea uutta ja ihmeellistä pitää tuijottaa, pelätä tai vain osoittaa vihan tunteita. missä on sivistys ja suvaitsevaisuus ??
tässähän tätä tuli ! kaikille hyvää loppukesää
t. emmi kera kahden lapsosen
Mä olen ottanut itelleni vähän sellaisen kansanvalistajan roolin, koska osa ihmisistä tarkoittaa ihan hyvää ja haluaa oppia uutta. Mutta kyllä joskus ihmetyttää normaalin hienotunteisuuden puute täysin ventovieraiden taholta. Kaikki pitäisi tilittää: missä ollaan tavattu, kuinka kauan asuttu yhdessä, onko miehellä töitä, lasten nimet, iät ja mitat, mitä meillä tänään syödään - siis ihan oikeesti!
Siskollani vasta hauskaa olikin, kun esikoisemme oli hänellä aikanaan hoidossa, kolmen oman lapsen lisäksi. Systerini vastasi uteliaille ihan pokkana, että lapsilla on eri isä ;)
Kannattaa ehka olla suvaitsevainen, myoskin niille suomalaisille jotka kysyy erilaisia asioita. Suurinosa on vain kiinnostuneita mista maasta ja miten on suomeen kotiutunut, viihtyyko, onko saanut tyota, miten teilla kulttuurierot nakyvat jne. Itsekin olen naimisissa ulkomaalaisen kanssa eika hairitse yhtaan jos joku kysyy mista maasta puolisoni on kotoisin jne. Tai jos joku katsoo meita esim metrossa. Kyllahan suomalaisiakin perheita tuijotetaan, julkisissa kaikki katselee, kuka mihinkin suuntaan, eihan siella ole muutakaan tekemista. Joten lopettakaa jo valitus, itsehan olette valinneet ulkomaalaisen puolison joten ei varmasti tule yllatyksena etta se kiinnostaa muitakin, yleensa hyvantahtoisesti! Suomalaiset ovat ihanaa kansaa! Ainakin suurinosa! :)
etta meilla on 1vuotias lapsikin, todella suloinen nappisilma, ja ilolla annan muidenkin ihailla! :)
Molempia kommentteja tulee. Viime aikoina onneksi enemmän positiivista. Ne on linjaa "voi miten ihana kiharapää". Meidän 3-v herättää aika paljon huomiota julkisilla paikoilla (tai ainakin julkisissa kulkuneuvoissa) jatkuvalla juttelulla ja kysymyksillä sekä sillä, että saattaa puhua tuntemattomillekin ihan tuosta vaan. Ollaan yritetty saada karsittua tuota tuntemattomille puhumista noiden rasistien takia. Tätä taas läheskään kaikki suomalaiset eivät ymmärrä (enkä ala selittämään) vaan kommentoivat tyyliin "ei kai ketään voi pienen lapsen juttelu haitata". (Meni vähän ot..)