Ihanat kommentit tuplaraskaudesta

Sanon siis minä itse ja ihan omasta kokemuksesta. Meillä on kaksospojat nyt 3kk ja lisäksi on tyttö 4,5v ja poika hilkun alle 3v. Mies ei osallistu lasten hoitoon juuri ollenkaan, vauvoja ei hoida koskaan, isompia jo vähän. Eli minä pyöritän arkea lasten kanssa.



Joka päivä ihastelen pikkumiehiä ja todellakin nautin elämästä. Jopa koti on pysynyt suht puhtaana ja siistinä. Ja jos siivoukseen ym ei jää aikaa, niin sitten ei jää. Apua saa kun pyytää, minäkin varasin tukiverkkoa ympärille peläten pahinta, mutta vain kerran olen pyytänyt äitini avuksi muutamaksi tunniksi.



Päivärytmi on muotoutunut vauvoilla isompien lasten mukaan(joskin isojen päiväunet ovat siirtyneet tunnilla) ja koko joukko nukahtaa yöunilleen n. klo 21. Tämä siis tällä hetkellä =) .



Tietysti lapset ovat erilaisia ja toisilla on varsinkin alku hankalaa, mutta ei muuta kuin avoimin mielin eteenpäin. Paistaa se aurinko sinne risukasaanki, ihan oikeesti!

... voisi olla avuksi ottaa yhteyttä paikalliseen monikkoperheyhdistykseen ja/tai tilata tuolta valtakunnalliselta yhdistykseltä oppaita ym. (osoite http://www.suomenmonikkoperheet.fi/), ne on minusta kirjoitettu hyvin elämänmyönteiseen ja rohkaisevaan sävyyn, vaikka tuskin silti kaunistellen. Itse olen lukenut myös www.hmp.fi :n keskustelupalstaa ja siellä voi varmasti kyselläkin, vaikka ei olisikaan heidän jäsenensä.



Meille ei missään vaiheessa iskenyt järkytys eikä paniikki, joten ihan suoraan en osaa sanoa, mikä kommentti rohkaisisi tai lohduttaisi parhaiten. Se oli ihan kaunis ajatus mikä luettiin miehen kanssa jostain, että " Kaksoset annetaan vain niille, jotka niiden kanssa pärjäävät" . Pakko luottaa siis siihen. :)



Vaikka ei meillä vielä olekaan kokemusta kaksosten hoidosta, sillä ei ehkä kannata lohduttaa, että " siinä ne kaksi menee kuin yksikin" , koska se ei taida olla ihan totta, ja on ehkä vähän vähättelevästi sanottu. Mulle ainakin jo odotus on ollut fyysisesti aika rankkaa. Mutta toisaalta mua helpotti kauheesti se tieto, että mahassa on kaksi kasvavaa olentoa, se selitti jotenkin tätä väsymystä. Eli sillä voi lohduttaa, että on ihan normaalia, että odotus on nyt rankempaa kuin yhtä odottaessa, eikä kannata verrata siihen, että yksösodottajat jaksavat vielä tehdä sitä ja tätä jne., vaikka jopa neuvolassa saatetaan niin tehdä. Oman olon mukaan vaan.



Kun en tiedä, minkä " tyyppinen" kaksosraskaus ystävälläsi tarkemmin on, niin en osaa sanoa, miten raskauden riskeistä kannattaisi hänen kanssaan jutella. Mutta JOS on sellainen, että vauvoilla on omat kalvot ja omat istukat, niin voi vaikka siinä tapauksessa rohkaista, että riskit ovat paljon pienemmät kuin muissa kaksosraskaustyypeissä.



Mutta siihen, jos ystävääsi pelottaa enemmän tuo vauvojen syntymän jälkeinen aika, en osaa vielä kauhean hyvin kertoilla, mitä kannattaisi sanoa, kun itse vasta puolivälissä raskautta olen. Mua toistaiseksi on kantanut se ajatus, että onhan meitä kaksi hoitamassakin, mies nimittäin odottaa vähintään yhtä innolla kuin minä.



Tsemppiä ystävällesi ja sulle myös kun olet hänen tukenaan! Kannattaa vaan jutella ja kysellä asiallisesti ja hankkia tietoa, ja rohkaista häntä että jättää huolestuneiden ja kyynisten ihmisten kommentit kuuntelematta...

kaksosilla on aina kaveri. omilla kaksosillani ei koskaan ollut " äiti mitä tekisin, ei oo mitään tekemistä, leiki mun kanssa" - vaihetta. Heillä on aina samanikäinen kaveri, aina jompikumpi keksii mitä tehdään, ja viihtyvät yhdessä.



Edellämainittu myös alkaa jo todella varhain. Jo ihan vauvavaiheessa kaksoset seurustelee paljon keskenään. Muistan kun vauvat ei osanneet vielä edes kääntyä, he vain öllöttivät vierekkäin, taputtelivat toisiaan, nyhtivät toisiltaan tutit suusta ja maistelivat niitä vuorotellen, välillä maistettiin omaa peukkua, välillä kaverin. Ja ne hymyt ja jokeltelut toinen toisilleen. Syvässä yhteisymmärryksessä. Voi että sitä oli hauska katsella.



Juuri kaksosten välinen suhde tuo kaksosten vanhemmillekin jotain erityistä seurattavaa, jotain erityislaatuista jota ei muilla kuin kaksosilla ole.



Eräs ystäväni sanoi kaksosista kuultuaan, että voi kun hänkin saisi, hän ei halua olla montaa kertaa raskaana vaan olisi kiva että kerralla tulisi ainakin kaksi.

Tämän lauseen sanoi aikuisten kaksosten äiti pohtiessani kuinka tulemme selviämään. Ja niin on selvitty pian 7 kk. Päivääkään en vaihtaisi pois, en edes niitä huonosti nukuttuja öitä ;). Negatiiviset kommentit kannattaa yrittää jättää omaan arvoonsa, yleensä niitä saa ihmiseltä, jotka eivät tiedä elämästä kaksosten kanssa mitään =).

Tosiasia kuitenkin on, että suurinosa kaksosraskauksista menee hyvin. Kaksoset syntyy keskimäärin viikolla 38 (näin luki neuvolan lehtisissä ja missähän muissa lähteissä..) eli vaikka ennenaikaisuuden uhka onkin, niin ei se loppujen lopuksi ole mikään älyttömän suuri. Omaa vointia kannattaa toki tarkkailla aika tarkkaan ja lepäillä olon niin vaatiessa. Ja kyllähän täällä on kuullut, ettei se keskosuuskaan tee asioista välttämättä ihan mahdottomia.



Kaksosista muuten: ne ovat ihana lahja. Meillä kaksoset olivat esikoiset, joten tietysti tilanne oli asteen helpompi, mutta silti ystäväsikin voi selvitä tuplistaan hienosti. Muiden ihmisten asenne on helposti aika masentava ja tietysti paljon riippuu lasten/vanhempien luonteista ym. Onhan ihmisillä rankkaa yhdenkin lapsen kanssa ja sitten taas toiset pystyvät pyörittämään suurperhettä ilman suurempia ongelmia.



Tekemistä ystävälläsi tulee varmasti riittämään, mutta ei se välttämättä ole niin rankkaa kuin puhutaan. Asiat voivat myös loksahtaa kohdalleen ja toimia hienosti. Kaksosuus on todellakin lahja ja on upeaa seurata läheltä pienten kehitystä. Yhteisiä leikkejä ja hekotuksia ja tietysti ihan pienenä nähdä, miten sen sisaruksen viereen on ihana nukahtaa vaikka olo olisi kuinka levoton. Itse en ole yhtenäkään päivänä surkutellut kaksosuutta, sillä saldo on erittäin kirkkaasti plussalla. Tottakai välillä väsyttää ja meinaa hermo mennä, mutta toisaalta niitä hyviäkin hetkiä on vähintäänkin tuplasti. Paljon on nimittäin sellaisia ilon hetkiä, jotka jäävät yksösten vanhemmilta kokematta, sillä ei ainakaan tuollaista alle vuoden ikäisen ajatusmaailmaa voi oikein ymmärtää kuin toinen saman ikäinen.



Omasta kokemuksesta voisin sanoa, että raskausaikana oli ihana kuulla yksinkertaisesti aivan vilpittömiä onnitteluita. Ei siihen tarvinnut mitään sen kummempia puheita kaksosuuden hienouksista vaan vain oikeat onnittelut. Kaksosodottajat saavat aivan liikaa kuulla pahoitteluja ja muita ääliömäisyyksiä, joten positiivinen ja rehellinen toivotus oli hienoimpia asioita sillä hetkellä.



Dummy + touhutoopet (1 vee)

..siis edelleen. Ja harmittaa välillä ihmisten asenne..



Mutta itse olen tullut iloiseksi tällaisista kommenteista: kaksosia suodaan vaan harvoille ja valituille. Eräs outo vanhempi rouva ihasteli kaksosiani kaupungilla ja pyysi saada katsoa vielä vähän aikaa ja sanoi että rattaissani on kaksi jalokiveä, kaksi kallista aarretta=) Leipomon täti sanoi yksinkertaisesti: " Sinulla on tuplaonni!" Kyllä näitä kivojakin kommentteja on!! Ja me saamme todella paljon positiivisen uteliaita katseita ja kysymyksiä kun liikumme tuolla ihmisten ilmoilla!



Kannattaa pelottavat/ikävämmät kommentit jättää omaan arvoonsa ja uskoa itseensä. Sillä tämä TODELLAKIN ON TUPLAONNEA!!!!



Minuakin vähän pelotti ennen tyttöjen syntymää mutta nyt tuntuu että olen NIIN onnekas enkä kaksosia yksöseen vaihtais!!!



J.