Jos omat vanhempasi olisivat sanoneet sinulle, kun olit teini,

Minulla on yksi kaveri, joka aina vaateostoksilla valittelee leveitä hartioitaan ja etsii vinkkejä leveäharteisen pukeutumiseen. MUTTA hänellä ei ole kyllä yhtään normaalia leveämmät hartiat, ja sitä olen hänelle sanonutkin. En ole koskaan kehdannut kysyä, kuka hänelle on sellaisen uskomuksen saanut iskostettua päähän, vanhemmat vai joku muu.

mutta olen pitkälle aikuisikään ollut sitä mieltä, että minulla on TOSI leveät hartiat ja rumat, leveät jalat! Pikemminkin muistan, että äiti yritti tolkuttaa minulle että olen ihan ok. Itse vain olin saanut päähäni nuo jutut. Vasta viime vuosina olen tajunnut, että itse asiassa hartiani eivät ole mitenkään erityisen leveät.

Ja kyllä olisi vaikuttanut minäkäsitykseen. Loukkaantumisesta en tiedä...

Tietysti identiteettini olisi kokonaisuudessaan erilainen jos olisin elänyt kahden vanhemman perheessä. Nykyiseltä pohjalta ajattelisin vain, että " vitt*******" . Olisin muuttanut varmaan nopeahkosti pois kotoa.

Elä ja anna elää.

Monet äitini neuvot ja ulkonäköasiat ovat jääneet mieleeni, esim, kun äitini oli aina kehottanut parantamaan ryhtiäni, niin nykyäänkin aina pidän ryhdin hyvänä, koska muistan aina kun äitini sanoi kuinka rumalta näyttää huono ryhti.

Mikä pitää mielestäni paikkansa.

Mutta kun isäni kerran ollessani 14 haukkui meikkaustani, niin siitä en välittänyt, vaikka isäni muut teot (tekemättä jätöt) ovat kyllä varmasti vaikuttaneet moniin valintoihini.

Mun vanhemmat aina kehu mua ja kannusti mua kaikkeen, ja mulle tuli todella hyvä itsetunto. Mua ei edes koulukiusaamiset haitannut (vanhemmat tytöt kiusas kun olin niin nätti :) ) Mun vanhemmat aina kehu mun pieniä käsiä ja jalkoja, ja siks oon tosi ylpee niistä, ja varsinkin mun varpaista, hih :)

Vanhempien pitäs vaan kehua lapsiaan, eikä huomauttaa vioista. Kyllä niitä vikoja itsekin löytää sitten itsestään.