Heippa taas!

Kuukauden päivät tässä jo ajattelin, että yksin olen, ainut näiden asioiden kanssa painiva. Helpottavaa huomata etten ole. Edelleenkään en ole keksinyt mitään ratkaisua. Olihan tossa kuukauden aikana muutama päivä sellaista aikaa kun mäkin halusin ja teinkin aloitteen. Muut kerrat sitten ihan vain velvollisuuden tunnosta, ja siksi että mieheni haluaa. Loppujen lopuksi kerrat melkein aina tuntuivat molemmista kivoilta ja nauttittavilta. Sitä mieltä olen ettei tässä mitään erota kannata, niinkuin joku edellä mainitsi ei se aina vaihtamalla parane. Olen mietiskellyt mistä tällainen voisi johtua... Nuoruus, siis teini-ikä (14-17 vuotta) tulee usein mieleen. Epäonnistuneita seksi suhteita (monia) ja aivan liian nuorena. Jos jollain muulla on myös näitä kokemuksia, toivosin keskustelua... Hirveää vain huomata, että alkaa pikkuhiljaa pelkäämään, ettei tämä oikeasti koskaan muutu, tai että toinen ei enää ihan oikeasti jaksa yrittääkään...