Onko jonkun mies saanut oikeasti Suomessa koulutustaan vastaavan hyvän työpaikan?

Meillä mies sai tuttujen kautta koulutustaan vastaavan työn oltuaan vain viisi kk työttömänä. Muuten täältä Keski-Suomesta on sellaisia kokemuksia, että ihan poikkeuksellisen aktiivinen ja dynaaminen pitää olla, että töitä löytyy, edes väliaikaisia hanttihommia. Onko CV varmasti hyvä? Sitä voisi tarkistuttaa vaikka työkkärissä. Jos lopettaisi yrityksen, voisi työkkärin harjoittelun kautta tarjoutua ilmaiseksi työntekijäksi vaikka 1 - 2 kk:ksi ja sitten kysellä palkkatyön mahdollisuutta. Paikkakunnan koulutustarjontaakin kannattaa seurata jos mikä tahansa työ kelpaa, isommat yritykset järjestää rekrykoulutuksia joissa saa työn jos kurssi menee hyvin. Ne on joskus työvoimatoimiston kautta ja joskus ihan muuten. Jos on kielitaitoa, niin entäs oppisopimuksella vaikka joku vientialan koulutus? Siinä työnantaja voisi saada kaikenlaisia tukiaisia.

Mieheni tuli Suomeen ainoastaan sillä ehdolla, että hänellä on täällä töitä. Äitini marssi papereiden kanssa mieheni nykyiselle työpaikalle ja kappas, mies pääsi sinne töihin. On ollut jo kuusi vuotta eivätkä haluaisi pois päästää, mutta ollaan muuttamassa uudelle paikkakunnalle. Tietenkin riippuu alasta, kuinka työllistyy. Mieheni ei osannut sanaakaan suomea tänne muuttaessamme, mutta jo vuoden kuluttua puhui ihan hyvin. Lapissa muuten asutaan.

On varmasti useita työpaikkoja, joihin ei mielellään oteta ulkkista töihin lainkaan. Ehkä ei kuitenkaan kannata liian pohjalla olevia paikkoja hakea, sekin sitten hämmästyttää, että miksi kahden maisteritutkinnon suorittanut ei hae "tasoisiaan" paikkoja.



Mieheni on asunut Suomessa toistakymmentä vuotta ja luonut jonkinlaista uraa, mutta kyllä hänellä varsinkin ensimmäisinä vuosina oli hyvin vaikeaa löytää mitään työpaikkaa. Nimenomaan silloin kun hän etsi näitä ruohonjuurentason paikkoja, seinä oli vastassa.

Mieheni sai koulutustaan vastaavan työn heti valmistuttuaan, mutta koulutus onkin suomalaisesta korkeakoulusta. Samoin kävi kaikille hänen ulkomaalaisille opiskelukavereilleen. Ura ei kumminkaan edennyt hänen toivomallaan tavalla, ja päätimme muuttaa ulkomaille. Suomen vuosina tuli kuitenkin näkökulmaa ulkomaalaisten työnhakuun yleensä.



Kaksi maisterin tutkintoa ei tosiaan takaa mitään. Ensinnäkin, mikäli ne eivät ole jostain länsimaisesta yliopistosta, työnantajia tuskin kiinnostaa. Toisekseen, paras koulutus olisi joku umpitekninen tai terveydenhuollon tutkinto. Monen, sinänsä ihan hyvin työllistävän alan, esimerkiksi kaupallisen alan, varsinaisessa työssä kun pitää olla aivan täydellinen suomen kielen ja kulttuurin tuntemus (esim. asiakaskontaktien takia). Ylipäänsä monesti näihin hommiin palkataan ns. hyvä tyyppi, jollainen ulkomaalainen työhönottajan silmissä on harvoin.



Vientihommiin on melko vaikea päästä ns. eksoottisen. Ensinnäkin kovin tarve kun taitaa olla isojen kauppakumppanien kielten taitoisille esim. saksa ja venäjä. Toisekseen Suomessa on ja aika paljon monia isompia kieliä ja Suomea täydelliesti hallitsevia, esim. toisen polven maahanmuuttajia ja puoleksi ulkomaalaisia. Kolmanneksi, suomalaiset firmat ovat nykyisin melko aktiivisia palkkaamaan itselleen vientihommin suoraan kohdemaasta henkilöitä, varsinkin kun se nykyisin EU-aikana on jo todella helppoa.



Itse epäilen usein Suomeen muuton järkevyyttä tapauksissa, jossa ns eksoottisella miehellä on jo ura hyvässä alussa muualla ja tutkintoja ulkomaalaisista yliopistoista. Usein kun pakkaa käydä niin, että Suomesta ei todellakaan saa työtä, seuraksena on parisuhdeongelmia ja joko ero tai ulkomaille muutto. Valitettavasti tuttavapiirissä on useita tällaisia tapauksia. Eri asia on jos on ns. duunari jo lähtömaassaan, silloin ehkä työllistyminen on helpompaa, vaatimustaso matalampi tai suomalaisen ammattikoulun voi käydä nopeasti. Toinen poikkeus on sitten se, jos työpaikka on jo valmiina tai on varmasti työllistävällä alalla esim. lääkäri.



Ap:n miehen kannattaisi ehkä harkita jatko-opintoja Suomessa. Toinen vinkki olisi sitten se ulkomaille muuton harkinta. Mielestäni tuo 5 vuotta on niin pitkä aika, että paljon kauempaa ei kyllä kannattaisi olla poissa ammattia vastaavasta työstä. Tässä tapauksessa käy helposti niin, että pätevyys vanhenee, ei sitten saa muualtakaan enää työtä ja koko työura menee hunningolle.

Nii-in. Mieheni on nimenomaan kaupallisella alalla kouluttautunut ja oma firmansakin tekee tällä hetkellä kuitenkin jonkin sortin kaupallista juttua (ei tosin sitä, mihin mies on erikoistunut), mutta ei edes haastattelupyyntöjä tule oman alan hommiin. Eikä oo hakenut mitään tsupparin hommia, vaan me ollaan (siis todellakin yhdessä ollaan suurin osa hakemuksista tehty) haettu koulutusta vastaavia ja sitten alempaakin, kun tässä matkan varrella on nöyrtynyt sen verran. Todella kummallista, kun äidinkieli vielä on se venäjä ja saksaakin osaa:-/ Mukaan tulee vielä molemmat kotimaiset ja erinomainen englannin kielen taito. Mä mietin vielä, että sotiiko sekin miestä vastaan, kun se on vielä omassa maassaan etnisestä vähemmistöstä, siis poikkeaa ulkonäöltään ja nimeltään jne. Mä luulen, et suomalaisten on tosi vaikea sijoittaa sitä mihinkään kategoriaan...



CV:stä täällä puhuttiinkin...mietin vaan, onko se liian hyvä? Sitä ei jotenkin uskota ehkä? Eikä siinä todellakaan oo mitään keksittyä tai semmosta ylimääräistä. Miehellä on jotenkin niin mennyt usko koko hommaan, että en usko, että saan sitä enää työkkäriin. Se etsii vaan itte päivittäin netistä niitä hommia. Nyt se on keskittynyt sitten enemmän ulkomaisiin Suomessa toimiviin yrityksiin. Niihin on aina saanut haastattelukutsun. Tänään pitäis ratketa yks juttu. Pidän täällä peukut pystyssä, pitäkää tekin! Tosin tässä on tullut sen verran skeptiseksi jo, että...



Ulkomaille muutto, niin, siitä mies haaveilee. Takaisin kotimaahansa. Kaikki sen opiskelukaverit on hyvissä duuneissa, mut siellä on nyt lama pahempi, et ei ehkä sittenkään. Ja Suomessa on lasten kanssa niin helppo asua. Mun vanhemmat esim. auttaa paljon ja siskokin asuu lähellä. Enkä mä varmaan löytäis sieltä töitä (mun ala on siellä täysin aliarvostettu ja palkattu), enkä oo valmis ryhtymään kotiäidiks, kun oon tässä niin monta vuotta jo kouluttaunut ammattiin.



Mies tosiaan haaveili myös jatko-opinnoista Suomessa (väitöskirjasta), mutta ei sitä niin vaan yliopistoon marssita. On oikeesti tosi vaikeeta tulla jostain ulkopuolelta yliopistoon suoraan väitöskirjaa tekemään. Pitäis olla kontakteja. Jotain jo onkin, mutta yhden epäonnistuneen jatko-opiskeluhakemuksen jälkeen miehellä on usko mennyt hommaan.



Kiitos tosiaan kaikille ja toivotaan parasta. Ilmoittelen, jos jotain löytyiskin ja onni potkaisis!

Miehesi äidinkieli on venäjä, ettei vaan myös tutkinnot olisi Venäjältä? Jos on niin en ihmettele, venäläisten tutkintojen arvostus kun on Suomessa (ja tosi monessa muussakin maassa) täysin nolla. Johtuu kai ainakin osin siitä, että on kyllä tiedossa, että ko. maassa pääsee lahjomalla tenteistä läpi. Satummoisin tiedän tämän omasta kokemuksesta, opiskelin itse myös Venäjällä, eikä mikään muu auttanut kuin opiskella uusiksi Suomessa. Samoin taitaa olla suomalaisten yliopistojen kohdalla, eivät hirveästi arvosta venäläisiä papereita, paitsi ehkä joltain erikoisaloilta, joissa ko. maa on huippua.



Hommaa tietysti vielä pahentaa, jos mahdollinen työkokemuskin on Venäjältä (ei isosta kv. yrityksestä) koska myöskään tätä ei noteerata.



Moni suomalainen Venäjään liittyvissä asioissa toimiva henkilö toisaankin suhtautuu erittäin epäluuloisesti ko. maan etnisiin vähemmistöihin, liekö asenne sitten imetty venäläisiltä.



Vänäjäntaidon suhteen on vielä se haittana, että venäläiset ovat suurin maahanmuuttajaryhmä Suomessa, joten aika helposti löytyy tarpeen vaatiessa erinomaista suomea puhuva, jopa Suomessa opiskellut, venäläinen tai puoliksi venäläinen työntekijä. Voi olla aika vaikea ei-venäläisen ohittaa heitä esim. jossain idänkaupan hommissa.



Muutto johonkin kolmanteen maahan voisi olla myös teille yksi mahdollisuus. Netissä on lukuisia paikkoja, jotka on tarkoitettu työnhakijoille, joilla on kielitaitoa. Paikkoja voi hakea kielen perusteella. Ihan Euroopassakin on maita, joissa koulutetuista venäjänkielentaitoisista ei ole mitään ylitarjontaa.



Jatko-opiskeluja ei kannata rajoittaa vain väitöskirjaan. Miehellesi esim. joku MBA voisi olla hyvä tai jopa kaupallisen alan joku maisteriohjelma Suomessa.

Toinen tutkinnoista on Ruotsista, jossa mies oli vuoden vaihdossa, mutta jotenkin se ei pelasta kokonaiskuvaa...Oon itekin ollu siinä käsityksessä, et venäläisiä tutkintoja ei arvosteta täällä yhtään. Ja on mies kertonut senkin, että rikkaat pääsi opiskelemaan ja suoritti tenttejä lahjuksien avulla. Tavallaan siis ymmärrän, mutta...Kun työkokemuskin (muua kuin huonosti menestyvässä omassa firmassa) on kokonaan Venäjältä, niin eihän se hyvältä näytä.



Oot varmasti ihan oikeassa siinä, että esim. Suomessa koulunsa käynyt inkerinsuomalainen ohittaa mun mieheni haastatteluissa mennen tullen. Se on vaan niin hankala tilanne, kun pitäis vaan saada se eka mahdollisuus yrittää ja näyttää taitonsa! Samalla mitä pitempään tässä kestää, niin sitä skeptisempi mies on koko hommasta ja jos joskus tuleekin joku kutsu haastatteluun, niin sitten se menee sinne jo valmiiks jotenkin lyötynä, ihan kuin se ois jo ennalta päätetty, ettei se sitä duunia voi saada :-/



Niiden perheessä on vielä Neuvostoliiton romahduksen jälkeen ollut ihan älyttömän vähän rahaa, niin jotenkin toi ansaitseminen ja perheelle tienaaminen merkkaa sille ihan hirveesti ja se tuntee siitä tosi usein, ellei aina, jonkinasteista alemmuudentunnetta. Eli siis enimmäkseen mun tuloilla elellään (ja osin mun vanhempienkin).



Opiskeluun se on siinä mielessä jo kyllästynyt, et sitä kiinnostais eniten se väitöskirjahomma, mut on se jotain oppisopimustyyppisiä paikkoja hakenut myös. Mä voisin aatella muuttavani johonkin kolmanteen maahan vähäks aikaa, mut en tiedä. Se tuntuu niin hurjan isolta ja hankalalta järjestää, ellei nyt taivaalta jotain "tippuis". Vaikka kai sitä vaan pitää itte olla aktiivinen...Mut mä oon tässä nyt touhunnu niin paljon tän asian parissa, et se pallo on nyt sillä. En voi sitä väkisin raahata työkkäriin tsm.



Huh, ei siitä yhdestäkään duunista ilmoitettu tänään, vaikka lupasivat. Huonolta näyttää...

Kamalahan tuo teidän tilanne on. Olen aika monta samantyyppistä tarinaa nähnyt eli Suomeen on tullut todella fiksu ja hyvin koulutettu mies, joka sitten jää aivan roskatöihin tai työttömäksi. Valitettavan usein sitten seurauksena on miehen lopullinen kyllästymienen ja katkeroituminen sekä perheen hajoaminen. Työ ja ura on aika iso osa elämää ja lupaavan työuran menettäminen ulkomaille muuton takia (tai muusta syystä) on useimmille aika kova paikka. Miehille ehkä vaikeampaa kuin naisille, koska moni haluaisi elättää perheensä ja myös edetä urallaan ja vaurastua. Tässä mielessä kannattaa varmaan hakea aktiivisesti ratkaisuja, viisi vuotta on jo aika pitkä aika olla huonosti työllistettynä tai työttömänä.



Kolmanteen maahan muutto ei ole vaikeaa, mikäli muuttaisitte EU:n sisällä. Jos saa työpaikan, työnantajakin saattaa avustaa esim. muutossa. Tosin epäilen, että miestäsi et sitten enää kovin helpolla saa takaisin Suomeen, jos hän saa työpaikan ulkomailta ja onnistuu siellä luomaan uraa tai pysymään kohtuullisen hyvässä työssä.



Opiskeluhan ei tietenkään sitten kannata, jos kerran motivaatiota ei ole. Silloin siitä ei oikein saa irti mitään.



Miehen kotimaahan muuttoa ehkä kannattaa myös oikeasti harkita. Teidän tilanteessannehan on vähän niin, että nykyinen asuinjärjestely on sinulle loistava, perhe lähellä, työtä on jne. ja miehelle kamala: ura menee hunningolle, ei tuloja jne. Aika usein kun näissä eri maista tulevien liitoissa kun pitää elää niin, että molempien puolisoiden etua ajatellaan ja vuoron perään tehdään sitten niitä kompromisseja. Toinen ei voi koko aikaa olla sinä kärsivänä osapuolena. Puhun nyt kokemuksesta, 18 vuotta moku-liittoa takana ja maata vaihdettu pyyvästi 3 kertaa, välillä on menty vaimon opiskelun/työn perässä ja välillä muutettu miehen työn tai opiskelun perässä.

Tai siltä se nyt alustavasti vaikuttaa! Venäläinen firma, mut työ on Suomessa. Mies soitti just äsken. Niillä on palaverit tällä ja ens viikolla Pietarissa ja sit kuulee enemmän. Ensin ne kouluttaa Pietarissa 5 kk ja duunikin on Suomessa meiltä 200 kilometrin päässä, mutta se on pientä verrattuna siihen, mitä tähän asti on jouduttu kestämään (mä en pysty nyt muuttamaan muualle mun töiden takia ainakaan vuoteen). Jos me nyt saatais ees viikonloppuisin hyväntuulinen ja itseensä tyytyväinen isä, ja sen palkkapussi;-) Duuni on oikeesti koulututusta vastaava ja ylikin (firman johtajana). Mies jo nyt suunnittelee sinnittelevänsä siellä jonkin aikaa ja sit voi hankkia saman alan hommia muualta, sithän ois sitä kaivattua työkokemusta Suomessa!



Sain varattua ajan perheterapiaankin. Mies ei oo vielä suostunut tulemaan mukaan, mutta sit meen yksin. Ehkä sekin myöhemmin rohkaistuu. Kiitoksia kaikki, etenkin Meinolfa, tuesta ja kommenteista!

Onnea työpaikan johdosta. Miehelläsi on juuri oikea asenne, että tässä työpaikassa kannattaa nyt näyttää kyntensä ja tsempata ja sinnitellä. Siitä saa sitten sitä ulkomaalaiselle kullanarvoista meriittiä Suomessa.



Perheterapia on varmaan myös hyväksi, vaikka asiat kääntyivät nyt paremmin päin. Ehkä sieltä saa sitten eväitä myös tuleville vuosille.



Olen itse huomannut omassa liitossani, että pidemmällä tähtäimellä nämä ongelmat työnsaannissa, työn laadun kanssa, uran rakentamisessa ja opiskelumahdollisuuksien kanssa ovat usein niitä kaikkein vaikeimpia suomalaisen ja ulkomaalaisen liitossa, varsinkin jos molemmat ovat hyvin koulutettuja. Paljonpuhutut kulttuurierot ovat usein vähemmän hankalia. Näistä työongelmista sitten johtuu usein vaikeuksia asettua pysyvästi mihinkään ja tilanteita että aina toinen on kärsimässä. Samoin joutuu miettimään, kuinka tärkeää esim raha ja tulojen maksimointi tai itsensä toteuttaminen työssä on elämässä.

...kauniista sanoista ja rohkaisusta <3