bulimia

päälle parivitoseksi, kiitos äitini Painonvartijuuden sekä Jane Fonda -lehtijuttujen . Suhde ruokaan on tuskin koskaan ihan mutkaton. YHTHS:n mielenterveyspsykologiin lähinnä hermostuin, kun se vaan kuunteli sujuvasti.



Koiraharrastus ja aikuistuminen ovat auttaneet asiaa. Sekä artikkelien ja kirjojen lukeminen aiheesta. Voi tulla rytmihäiriöitä, syöpymiä ruokatorveen ja hampaista menee kiille. Ei kannata oksentaa !



Lisää proteiinia ruokavalioon ja hiilarit alas, niin makeanhimo pysyy kurissa. Tästä asiasta (googleta vaikka: added protein intake + bulimia) on myös paljon lääketieteellisiä kirjoituksia bulimian hoidossa.

Karppaus info -sivuilta löydät lisää karppauksesta, jos kiinnostaa.



Bulimiasta pääsee eroon !

Olen sairastanut vaihtelevasti (anoreksiaa/)bulimiaa jo useita vuosia 15-vuotiaasta saakka, ja nyt olen 29 v.

Tällä hetkellä on mneossa taas parempi jakso, mutta vain muutama kuukausi sitten tilanne oli hyvin toisenlainen.

Olen hakenut ja saanut apua kunnan terveydenhuollosta (terveyskeskuslääkäriltä, akuuttipsykiatriasta psykiatrilta ja sairaanhoitajalta, sekä psykiatrian avopuolelta syömishäiriöihin perhetyneiltä terapeuteilta sekä ravintoterapeutilta). Vasta nyt viimeisen vuoden aikana olen rohkaissut mieleni ja puhunut asiasta oikealla nimellä. Ja se yhtenä osatekijänä auttoi kovasti.

Tilanne helpottui lisäksi, kun pohdin sitä, mikä minut ajaa aina välillä tälle tielle ja tiedän milloin retkahdus on lähellä. Ja jos tulee herkuteltua (koskaan en ole oikein " mättänyt" ruokaa, vaan jo täysinäinen tunne ja tieto, että olen syönyt jotakin kaloripitoista (munkin, palan kakkua tms. on riittänyt aiheuttamaan oksentamistilanteen) ja silloin kun se alkaa ahdistamaan, lähden lenkille tai jumppaan.

Yritän tällätavoin tasata saamaani kalorimäärää...

Bulimiaan yleisesti ottaen määrätään masennuslääkettä, joka ilmeisesti tasaa ahmimisen tarvetta. Itselläni on ollut tämä yhtenä apuna bulimian ylitse pääsemisessä ja se on yhtenä osana auttanut.

Sisimmässäni kuitenkin kytee kokoajan pelko sairauden aktivoitumisesta uudelleen, mutta koitan pysyä valppaana ja olen valmis hakemaan uudelleen apua, mikäli niin käy.

Voimia sinulle!

Minä olen sairastanut bulimian ja pahimman mahdollisen kaavan mukaan. Ensin siitä eroon ja sitten vasta vauvahaaveita näin ainakin mulla meni. Laita postia jos haluat pirittasalmi@hotmail.com



Birdy

Hei,



minulla on ollut bulimia. nyt olen ollut jo 2,5 vuotta " kuivilla" .



Bulimia-aikana kroppa oli huonossa kunnossa (ei ollut kuukautisia ym.) ja pelkäsin etten voi ikinä saada lasta. Minun kohdallani asian käsittely psykologin ja perheenjäsenten kanssa auttoi toipumisessa...ja sitten vielä rakastuin upeaan mieheen (nyk.aviomieheeni ja lapsemme isään), joka teki ihmeitä itsetunnolleni.



Omalla kohdallani raskausaika ja lapsen syntymä muuttivat suhtautumista itseeni paljon hyväksyvämmäksi ja lempeämmäksi. Ravitsemusterapeutin mukaan raskausaika kuitenkin aiheuttaa usein syömishäiriöoireiden voimistumista. Nämä ovat yksilökohtaisia juttuja.



Voimia ja valoa teille. Syömishäiriöstä voi päästä eroon - uskokaa itseenne!



Ilona

Minulla oli syömishäiriö koko nuoruuden (n. 12 vuotta) ja olen ollut " kuivilla" vuodesta -99. Osaan vain sanoa, että bulimia on oire jostain. Eli kehottaisin löytämään syyn oireiluun ammattiauttajan avulla. Jos joudut taistelemaan ruoan kanssa usein/koko ajan, vaikka vain ajatustasolla, hae apua. Prosessi voi olla rankka, mutta on hienoa saada palkintona elämä takaisin. Itsensä kusettaminen ei kannata ;)



Onnea matkaan:)