Raskaana, vaikea päätös edessä
Tein eilen positiivisen testin, laskurista katoin et olisin jo rv 6.. Ongelmana tässä on, että mieheni ei viellä lasta halua ja minä haluaisin. En ole ikinä lämmennyt ajatukselle tehdä aborttia, mutta näillä näkymin se olisi ainoa vaihtoehto.
Toki ymmärrän miestäni, hänellä alkaa koulu syksyllä, jonka kautta hän saa ammatin (jättänyt nuorempana ammattikoulun kesken). Itselläni, myös tällä hetkellä todella hyvät mahdollisuudet ylentyä töissä.. Mutta ongelmana on, että jos pidän tämän lapsen, mieheni jättää minut ja eikä minun kannata ottaa parempi palkkaista työtä vastaan.
Mietinkin, että pitääkö ensin käydä neuvolassa vai voiko suoraan mennä terveyskeskukseen hakemaan "lähetteen" raskauden keskeytykseen.. En tiedä pitäisikö tässä välillä itkeä vai iloita, sen verran sekaset tunteet ja kaikki mahollinen pyörii päässä... Toisaalta hyvä ystäväni teki juuri vähän aikaa sitten abortin ja näin kuinka rankkaa se on. Pelkään, etten itse kestä sitä henkistä taakkaa ja sen jälkeen ei kiinnosta enää mikään..
Kommentit (5)
Itsekkin tulin sponttaanisti raskaaksi ja ajattelin että luonto hoitaa niin jos tämä lapsi ei ole minulle nyt tarkoitettu. Nyt kannatan että kuuntelet itseäsi ja mitä haluat. Aina on se mahdollisuus että se kuitenkin voi olla ainoa lapsesi tai että mies lähtee kävelemään muutenkin. Mielestäni tuollainen painostus on erittäin itsekästä ja hänenkin pitäisi miettiä asioita monelta kannalta. Tsemppiä ja yritä saada sellainen ratkaisu jota et tule katumaan <3
Yhdyn edellisiin, että kuuntele itseäsi ja mieti, mitä sinä haluat. Kerrot, että haluaisit lapsen ja et ole ikinä lämmennyt ajatukselle abortista. Saan kirjoituksestasi kuvan, että tulisit katumaan syvästi, mikäli raskauden keskeytykseen päättäisit mennä. Miksi koet , että abortti olisi ainoa vaihtoehto ? Koska miehesi jättäisi sinut ? Koska menettäisit ylennyksen ? Mikään ei ole elämässä arvokkaampaa kuin oma lapsi, mies voi lähteä, työpaikka voi mennä...mutta lapsi on aina sinun ja kukaan ei vie häntä sinulta.
Uskon, että miehesi on tällä hetkellä shokissa ja hänen mielensä voi hyvin muuttua tulevien viikkojen aikana. Ja mikäli ei muutu ja hän päättää lähteä, koska päätit pitää lapsen, niin mies ei ollut sinun arvoisesi. Ja ei sitä ylennystäkään välttämättä menetä, vaikka raskaaksi tulisikin.
Mitään hätiköityjä päätöksiä ei kannata tehdä, aikaa on riittävästi valinnan perusteelliseen pohdintaan. Tsemppiä !
Toivon oikeasti, että mieheni mieli muuttuu. Ollaan tässä keskusteltu ja hän ei vaan tunne, että olisi valmis isäksi. Sanoo, myös osaksi syyksi siihen ettei halua kasvattaa lapsiaan sossurahoilla... Ymmärrän kyllä tuon, koska itsekkään en ole sellainen, että raha vaan tulee jostain ilman, että tarvitsee tehdä mitään.
Toisaalta hän valmistuu koulusta jo ensi vuoden toukokuussa, se kestää n. 10kk ja varmasti työllistyy sen jälkeen, ellei jo koulunsa aikana. Olen aina kovasti halunnut lasta ja abortti on aina tuntunut siltä, ettei ole minun juttuni. Tälläkin hetkellä on vähän sellainen olo etten pysty siihen. Onneksi sain huomiselle lääkäriajan, katsotaan mitä siellä sitten tapahtuu. Mies tulee onneksi mukaan niin voi olla, että mieli muuttuu kun tajuaa oikeasti, että pieni elämä on saanut alkunsa, eikä sitä pienokaista voi rangaista.
Kysyin kyllä mieheltäni voisiko hän oikeasti jättää minut sen lapsen takia, mutta ei oikein osannut sanoa. Sanoi vain, ettei pysty olemaan pienelle lapselle viellä isä... En vaan enää tiedä mitä tässä pitäisi sanoa tai mistä voidaan enää keskustella. Tuntuu, että hän pysyy päätöksessään vaikka kuinka yrittäisin selittää, ettei kaikkeen voi heti ollakkaan valmis.
En kyllä toisaalta halua jäädä yksinkään lapsen kanssa.. Pelottaa, muutama hyvä ystävä on yksinhuoltaja ja jotenkin mietin, että miten he selviävät siitä arjesta. Minullakin se ongelma, että muutin vieraalle paikkakunnalle 4kk sitten, perheeni ja ystäväni jäivät 70km päähän, joten sieltäkään ei apua saa jos tosi hätä tulee :(
Saan sen kuvan viesteistäsi, että olette varsin nuoria 20+ -vuotiaita vai olenko väärässä. On ymmärrettävää, että pelottaa, miten selviää taloudellisesti, fyysisesti ja henkisestikin, jos tukiverkko on kaukana. Jos olette vielä kovin nuoria, niin teillä on aikaa myöhemminkin lapsille, mikäli päädyt raskauden keskeytykseen. Olette ainakin molemmat hedelmällisiä.
Pohdi nyt huolella ratkaisuasi, mikäli et koe olevasi varautunut myös yksinhuoltajuuteen. Päätös on sinun, eikä kukaan voi sinulle kertoa, mitä sinun tulee tehdä.
Kannattaa miettiä, miltä susta tuntuu jos teet abortin miehesi pyynnöstä? Osaatko rakastaa miestäsi silti edelleen vaikka hän saa sinut tekemään abortin vastoin tahtoasi (?), joka ei ole sinulle ok vai tuleeko sinusta katkera? Enkä sano tätä nyt pahalla, mutta jos miehesi jättää sinut tämän takia onko hän sen arvoinen, että haluat vielä jatkaa abortin jälkeen hänen kanssaan? Abortin teko kannattaa päättää siltä miltä sinusta itsestäsi tuntuu. Jos mies on kävelevää tyyppiä niin sinähän sen lapsen hoidat sitten. Oletteko varmasti puhuneet asiat hyvin selvästi ja avoimesti että olet täysin varma miehesi jättävän sinut ja ettei hän halua lasta?