Raskaana kahden kuukauden seurustelun jälkeen
Tilanne on tämä: rakastuttiin päätä pahkaa (tai niin ainakin luulin), näimme lähes päivittäin, puhuimme perhehaaveistamme ja lapsista ja rakkaudenhuumassa yhdessä päätimme, ettemme käytä mitään ehkäisyä. "Antaa tulla pieniä ihmisiä, jos on tullakseen !" ajattelimme. Niinhän siinä sitten kävi, että tulin heti ensimmäisestä kerrastamme raskaaksi. Emme olisi voineet ikinä uskoa, että niin voisi käydä. Hölmöä ajattelua se oli, myönnetään ! Itse alituisesti ajattelin, että se olisi ihana asia ja mieskin vaikutti olevan kaikkea sitä, mitä miehestä toivoin. Olemme molemmat 35-vuotiaita, eikä kummallakaan ole lapsia entuudestaan.
Itse olin ihmeissäni (mutta hyvällä tavalla) positiivisesta testituloksesta, mutta miehellä muuttui ääni kellossa. Hän on shokissa ja ahdistunut, eikä vastaa yhteydenottoihini. Hän on vetäytynyt täysin. Vaatii myös raskauden keskeytystä. Minua surettaa, että miten tässä näin kävi. Olisi pitänyt olla järki mukana ja tutustua kunnolla, mutta minkäs teet, kun tunne vei mennessään !
Mitä tässä pitäisi tehdä? Abortti ahdistaa. Voi olla, että minua odottaa yksinhuoltajuus. Se ei todellakaan ollut suunnitelmani. Haaveilin perheestä, johon kuuluu isä ja äiti. Uskon kuitenkin, että selviäisin yksin (hyvä työ, koulutus, vahva luonne jne.), mutta silti surettaa lapsen puolesta, ettei hänen isänsä olisi läsnä. Onko tässä mitään mahdollisuutta, että miehen mieli muuttuisi ? Jos hän todella minua rakastaisi, en usko, että vaatisi aborttia. Itse vaan ajattelen, kuinka ihanan ja kauniin lapsen saisimme.
Kommentit (2)
Saman tempun voi tehdä kuka tahansa vaikka 10 vuoden seurustelun jälkeen. Onnea plussa-tuloksesta! Lapsiuutiseen jokainen reagoi tavallaan, ehkä mies tulee vielä järkiinsä. Aborttia saatat katua myöhemmin jos ei sopivaa isä-ehdokasta enää löydykkään..
Elämä yllättää.
Olihan tuo raskaus varmasti hätiköityä ja ehkä hieman hölmöä niin pienen ajan tuntemuksella. Mutta mielestäni on syytä ajatella positiivisia puolia. Olet kuitenkin nainen hyvässä iässä ja elämänkokemusta on jo takana. On isä mukana tai ei niin sinusta, juuri sinusta tulee ÄITI! :) Ja uskon että se kuitenkin on jokaisen naisen unelma ja sinulle se nyt voi toteutua. Miksi siis ei ottaisi sitä lahjana vastaan? Ja ehkä isänkin mieli muuttuu vielä. Toki lapselle on paras äiti sekä isä, mutta omasta mielestäni. Yksi rakastava, huolehtiva ja VASTUUNTUNTOINEN vanhempi on parempi kuin kaksi jotka tekevät sen puoliksi tai toinen täysillä ja toinen ei ollenkaan.
Toki varmasti on huolia siitä miten jaksaa, pärjää ja osaa olla yksin lapsen kanssa, mutta siihenkin kasvaa ajan myötä. Onhan ystävät ja perhe auttamassa kun sitä tarvitsee.
Toivottavasti saat apua vaikka neuvolasta ja kannattaa puhua se auttaa varmasti :)! Onnea odotukseen!