Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ponnistusvaiheen kesto ja lääkärin kommentit

02.07.2013 |

Te jo synnyttäneet: kuinka pitkä on ollut teidän ponnistusvaiheenne? Mikä on teidän mielestänne "normaali" ponnistusvaiheen kesto? 

Tulin juuri pelkopolilta ja synnytystapa-arviosta, jossa lääkäri tehokkaasti ja tylysti mitätöi synnytyskokemukseni sekä kaikki pelkoni ja huoleni. Pelkopolilla olen käynyt, sillä koin ensimmäisen synnytykseni pitkittyneen ponnistusvaiheen (2 h) ja monen muun syyn vuoksi traumaattisena, enkä suostu enää toista kertaa moiseen. Lääkärin mielestä kuitenkin haluan sektiota aivan turhaan, sillä ensimmäinen synnytykseni oli mennyt kaikin puolin hienosti ja normaalisti (minkä hän totesi vanhoista papereista, jotka sairaalalla oli ensimmäisestä synnytyksestäni). Hän sanoi, että ponnistusvaihe voi kestää vaikka "viisi tuntia, ja sekin on normaalia". Samoin imukuppisynnytykseen kuuluu automaationa se, että synnyttäjää valmistellaan hätäsektioon, kuten minua taannoin kahden tunnin ponnistamisen jälkeen. 

Mitä tuumitte tästä, tai onko teille lääkärissä puhuttu vastaavia asioita? 

Kommentit (4)

1/4 |
22.07.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on takana 4 synnytystä ja kaikissa ponnistusvaihe on kyllä ollut lyhyt. Esikoisessa 20 min. Toisessa taisi olla 5 min, kolmannessa ja neljännessä jotain 5-10 min väliltä. En muista tarkkaan. Pisin noista synnytyksistä oli ensimmäinen kestoltaan reilu 6 h. Lyhin taisi olla tuo toinen, joka meni alle 2 h. Kolmas ja neljäs taisivat olla 4 tunnin tietämillä.

Mielestäni siihen on mennyt enimmillään 4 supistuksen verran/ vähimmillään 2. Eli siis aina supistuksen ajan olen ponnistanut täysillä, sitten hengitellyt ja odotellut sitä seuraavaa.

Kuulostaa tosi pitkältä mielestäni tuo 2 h. Siis ihanko koko 2 h on ponnistettu? Vai onko lapsi ollut jotenkin huonossa tarjonnassa eikä ole liikkunut kanavaan sitten ponnistuksen aikana?

Itse en olisi jaksanut sitä vaihetta 2 tuntia. Kuulostaa hurjalta.

2/4 |
04.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä on kohtalotoveri! 

Aloitin ponnistamaan n. klo.23 ja lapsi syntyi 03.26. Aktiivinen ponnistusvaihe oli 2h 41min. Mutta  tosiaan lähes 5tunnin ajan olen ponnistanut, lapsi ei vaan ollut vielä tarpeeksi laskeutunut.

Jäi traumat. Imukuppia ei käytetty kun lapsella oli hyvät sykkeet koko ajan. Olin aivan loppu synnytyksen jälkeen, vielä useana päivänä. En olisi millään jaksanut hoitaa vauvaa ja ihastella, teki mieli vaan nukkua mutta kävi niin ylikierroksilla ettei pystynyt ja piti imettää. Lapsi syntyi kasvotarjonnassa. Epiduraalista ei ollut tosiaankaan enää mitään apua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3/4 |
04.08.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulle neuvolalääkäri totesi että ''sä oot varmaan todella hyvässä kunnossa kun jaksoit noin kauan'' ja  joku terkkarikin ihmetteli että miksei ne jo leikannut sitä. 

4/4 |
02.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla itse ponnistusvaihe kesti tunnin verran, mutta viisi päivää käynnisteltiin lääkkeitse ja kaikin ihme keinoin.. sitten itse synnytys lopulta kesti sen aamu 9-18. Tämähän oli aika rankkaa ottaen huomioon etten ollut nukkunut kuin suunnilleen 2h per yö tämän käynnistyksen ajan. Vauva ei sittenkään mahtunut laskeutumaan/kulkemaan ponnistuksista huolimatta ja imukuppikin irtosi kolme kertaa... :( synnytyksestä jäi "pienet" traumat...lopuksi vauvan solisluu jouduttiin murtaa ja usean kätilön voimin vauva saatiin ulos. sektiohan ei tullut kuuloonkaan (lääkärin mielestä).. en toivo kenellekään samaa. Onneksi tällainen synnytys kokemus ei ole yleinen.. <3