Tosi vaikeaa
Elämä meidän perheessä alkaa olla sietämätöntä. Jatkuvasti on riitoja, jotka alkavat ihan mistä vaan. Pienestäkin keskustelusta paisuu lopulta väittely ja riita. Tai sitten siitä, että mies naljailee jostakin, kodin sekasotkusta, lasten hoidosta, kauppaostoksista tai jostakin minun tavastani tehdä asiat. Sitten kun hermostun, vika on minun kun minä aina riitelen, hän ei koskaan. Kun sanoin, että saa sitten elää yksin " kuin pellossa" , niin sanoi että hän ottaa lapset, ihan varmasti. Ja tiedän, että riitelee lapsista varmasti loppuun asti, koska kaikista viranomaisten päätöksistäkin valittaa aina. En jaksa enää, mutta en tiedä mitä tekisin. Meillä on kolme pientä lasta, talo valmistumassa, itse olen hoitovapaalla. Kunpa emme olisi alkaneet rakentaa, olisi helpompi lähteä, kun ei tarvitsisi heti laittaa taloa myyntiin, etsiä lapsille hyvää uutta ympäristöä, asuntoa jne.
Kommentit (2)
meillä on vastaava tilanne, tosin mies ei suostu enää " keskustelemaan" mistään, vaan noituu ihan yhtenään. Me olemme asuneet uutta kotia jo vuoden päivät, pihatyöt tekemättä ja autokatoskin vielä " vaiheessa" , mutta rahat on loppuneet. Tämä kuulemma häntä stressaa. Se vaan on ikävää, että hän tuo pahanolonsa julki siten, että on melko usein tosi ilkeä ja kiroilee ihan älyttömästi. Siis en ole oikeasti ennen kuullutkaan/kuvitellutkaan, kuin esim. nukkumaan mennessä voi kirota niin tuhottomasti esim. siitä, ku peitto ei heti ole " oikein" .
hei rakentamis aika on aina tosi koetin kivi parisuhtelle. Jos vain jaksat sinnitellä rakennusajan yli jotenkin niin menkää sitten ihmeessä, miksei jo rakennusaikana pariterapiaan (Väestöliiton kautta löytyy kyllä tieto mistä palveluita saa) tai johonkin muuhun vastaavaan keskutelemaan.
Toivon ettet luovuta tuossa varmasti tosirankassa vaiheessa. Voipi kuitetenkin olla niin että kun rakennusaika on ohi niin olette taas tyytyväisiä suhteeseenne.