keskenmeno ='(

Minun ensimmäinen raskaus päättyi surullisesti keskenmenoon tuokokuussa 2011. Juuri kun olimme mieheni kanssa "sopeutuneet" vauvan tuloon, (oli vauva toivottu mutta silti alkujärkytys oli aikamoinen) se vietiin meiltä pois. Olimme ensimmäisessä ultrassa ja luuulimme olevani vkolla 11+5 mutta kone väitti viikoiksi 9+2. Sykettä ei löytynyt. Pahinta tilanteessa oli sen odottamattomuus ja se millä innolla ja odotuksella sinne ultraan menimme... Eikä lääkäri ollut kovin lohduttava vaan melko kylmä ja tunteeton, liekö jo "turtunut" näihin tapauksiin. Minulle varattiin aika 2 päivän päähän tästä ultrasta naistenpolille, jossa vielä varmistettiin asia uudelleen ultralla. Käteen annettiin lääkkeet tyhjennykseen, jotka otin pari päivää tästä lekurikäynnistä.

Nyt ollaan siitä asti toivottu plussaa, mutta vielä sitä ei ole ilmaantunut.

Täytyy vielä kertoa minua auttanut surun käsittelytapa, kirjoita menetetylle pienokaiselle kirje. Itse tunsin sen helpottavan tunteiden käsittelyä.

Voimia kaikille menetyksen kokeneille.

Varovaisen toiveikas ap on on yhden kierron jälkeen tehnyt plus testin... =)

Itselläni on tällä hetkellä suuri suru, jota olen yrittänyt lievittää lukemalla toisten kokemuksia keskenmenosta.



Minulla on aina ollut jonkinlainen asenneongelma näitä nettikirjoitteluja kohtaan, kunnes huomasin kuinka tärkeitä ne ovat niille, jotka ovat kokeneet jotain itseä koskettavaa ja sitten hakevat täältä lohtua/tietoa tai kohtalontoverien kokemuksista.



Minulla oli tuulimunaraskaus vuonna 2004. Söin säännöllisesti pillereitä, joten kuukautisten poisjäänti ja positiivinen raskaustesti oli todella suuri järkytys. Olin juuri eroamassa avopuolisostani. Huomasin olevani koko ajan aivan sairaan väsynyt. Nukahdin istualleen ja työpäivät olivat yhtä tuskaa. Yhtäkkiä minulle tuli tunne, että olen raskaana. Tein testin, toisen ja vielä kolmannen. Kaikki olivat positiivisia. Olin todella järkyttynyt.



Ero tuli ja muutin asumaan yksin. En halunnut aborttia vaan päätin, että kaikella, myös tällä, on jokin tarkoitus ja pidän lapsen. Minulla oli todella voimakkaita "raskausoireita". Mielettömän väsymyksen lisäksi aloin voimaan pahoin kahvin hajusta, jota aiemmin rakastin. Sitten en enää voinut syödä mitään lämmintä vaan ainostaan juoda kylmiä juomia ja syödä kylmiä ruokia kuten jugurttia. Sitten alkoi aamupahoinvointi ja oksentelu, jota jatkui pitkin päivää.



Ensimmäisessä neuvolakäynnissä kuunneltiin sydänääniä, joita ei saatu kuulumaan. Sain lähetteen naistenklinikalle tarkempiin tutkimuksiin. Viikkoja myöhemmin naistenklinikalla ultrassa huomattiin, että kohdussa oli jotain, mutta mitään elävää siellä ei ollut. Samana päivänä minulle tehtiin kaavinta. Olin todella järkyttynyt! Ensin luulin olevani raskaana positiivisten testien vuoksi ja pillereiden syönnistä riippumatta, sitten ultrassa selviää, ettei kohdussani olekaan mitään elävää ja samana päivänä minulle tehdään kaavinta. Kaikki tuli suurena yllätyksenä ja liian nopeaan tahtiin. Minulla meni yli puoli vuotta toipua henkisesti kaikesta tapahtuneesta. Olin kotona enkä halunnut puhua asiasta kenellekään.



Nyt olen naimisissa ja olemme yrittäneet lasta 7 kuukautta. Kuukautiset jäivät pois ja testi näytti positiivista. Olimme onnellisia, mutta aikaisemman kokemukseni perusteella minä olin varovainen onnellinen.



Tunsin kuinka vartaloni muuttui. Mitkään rintaliivini eivät enää mahtuneet päälle, koska rintani turposivat todella paljon ja ne olivat hyvin kipeät. Alavatsa alkoi "pömpöttää" ja vihlaisuja tuntui aina yskäistäessä, yöllä asentoa vaihtaessani jne.



Kävimme yksityisellä neuvolassa ultrassa, joka tehtiin mahan päältä. Neuvolassa sanottiin, että ei siellä näy mitään muuta kuin ehkä pieni pussi, mutta ei siellä mitään elävää ole. Juuri sitä pelkäsinkin, taas tuulimuna raskaus. Varasimme kumminkin vielä samalle päivälle ajan gynekologille sisäisesti tehtävää ultraa varten. Juuri ennen gynekologille menoa tunsin mahassa pientä kipua ja vessassa käydessäni paperiin tuli hieman verta. Kerroin asiasta gynekologille, mutta hän ilmoitti, ettei veri ainakaan kohdusta tule, koska siellä kaikki on hyvin. Gynekologi näytti monitorista, että tässä on sikiö ja sydämmen lyönnit näet tästä jne. En voinut uskoa asiaa! Muutama tunti sitten sanottiin, ettei sisälläni ole mitään elävää ja itkimme mieheni kanssa ja nyt näen, että sisälläni onkin elossa oleva sikiö. Tunteet olivat hyvin sekavat, mutta helpottuneen onnelliset. Olo oli tyyni.



Samana iltana mahakipu lisäääntyi ja samoin vuoto. Seuraavan päivän iltana tuntui samalle kuin juuri ennen menkkojen alkua. Mahakipu kasvoi ja samoin verenvuoto. Tilanne eteni loppujen lopuksi nopesti ja tunsin, että nyt tulee keskenmeno. Mahassa oli supistuksenomaisia kipuja ja vuosin aika paljon verta, jonka joukossa tuli myös "hyytymiä". Luulen nähneeni, milloin sikiö tuli ulos. Voi paska, ajattelin. Parin ensimmäisen päivän aikana otin aika huolella särkylääkkeitä, vaikka kipukynnykseni on aika korkea. Maha-ja selkäkipu oli kova, mutta ei kumminkaan niin kova, mitä etukäteen pelkäsin.



Nyt keskenmenosta on kulunut kolme päivää ja vuodan vieläkin. Olen myös joutunut ottamaan särkylääkettä.



Varasin jo ajan jälkitarkastukseen. Gynekologi sanoi, että ei ole mitään syytä odottaa kuukautta (useissa kirjoituksissa sanotaan, että pitää odottaa vähintään seuraavat kuukautiset ennen uutta raskautta) ennen kuin uskaltaa yrittää uudelleen. Jos elimistö palautuu hyvin, se on valmis uuteen raskauteen hyvinkin nopeasti, mutta mikäli ei, niin raskaus ei ala vielä vaan kuukautiset tulevat ajallaan.



Totta kai tapahtunut itkettää ja tulee mietittyä miksi piti käydä näin, mutta uskon, että kaikella on aikansa. Vielä ei ollut meidän aika saada lasta. Sekin aika tulee vielä varmaasti. Nyt elämä jatkuu ja tätä asiaa en suostu murehtimaan enää yhtään enempää kuin on pakko.

Mulla alkoi vuoto 6+0. Ruskea vuoto parin tunnin ajan. Seuraavana aamuyönä verinben kirkas vuoto ja alavatsakivut keskellä. Kuukautiskiputyyppiset, lisänä se kovenpi kipu. Veren määrä vastasi myös kuukautisia. Ultrassa todettiin että mennyt kesken jo varhaisessa vaiheessa. Tulee luonnollisesti ulos. Kivut kovenivat sen jälkeen vielä ja nyt seuraavaan päivään, särkylääkkeillä.