yksinäinen

Huomaan että monet on lukenut tämän viestin mutta kukaan ei ole vastannut :( haluaisin saada asiallista juttuseuraa ja kuunnella muiden kokemuksia. Tämä ahdistus ja itkeskely eivät ole hyväksi vauvallekaan :(



Vaadinko mieheltäni liikaa kun haluan hänen olevan kotona? Hän kyllä sanoo että ei mene minnekään kun lapsi syntyy ja hoitaa häntä mutta mistä sitä tietää onko hän kotona? Kun tämä uusi ystävä vähän vinkkaa niin mies on jo menossa.

Kuullostaa tuo teijän tilanne kyllä tosi kurjalta!!!! Raskaus nostattaa muutenkin paljon tunteita pintaan, joten ei mikkään ihme, että oot asiaa ressaillut!! Työ ootte ilmeiesti asiasta puhunut miehes kanssa? Johan sulla laskettu-aikakin on niin lähellä, ettei kovin suuria määriä miehes voi edes ottaa jos mielii mukkaan synnytykseen! Toivottavasti saatte asiat puhuttua ja hää ymmärtää vihdoin asian tärkeyden ja kasvaa samalla huolehtivaksi mieheksi ja isäksi!!!



Tsemppiä sinulle!! Toivottavasti sinulla on kavereita ja muita läheisiä ihmisiä kuuntelemassa ja auttamassa sinua!!

Kyllä oon sanonut että en haluais olla yksin,mutta toisaalta kyllä ymmärrän että hän haluaa vielä olla ystäviensä kanssa kun vielä voi. Tuntuukin että yritän liikaa rajoittaa :( Tiedän kyllä että miehestä tulee maailman paras isä joka rakastaa lastaan yli kaiken. Olen varmaan vain kateellinen kun hän voi liikkua vapaasti kun itse en voi. Mutta en kyllä ole hetkeäkään katunut että esikoinen syntyy nyt. Rakastan tätä pientä masuasukkia koko sydämestäni

Aluksikin iso halaus! En tiedä, olenkin kauhea pirttihirmu, mutta minusta ei ole lainkaan liikaa vaadittu pyytää miestä jäämään useammin kotiin. Sinustahan tulee hänen lapsensa äiti! Varsinkin tuo "juomaan lähteminen" kuulostaa kurjalta. Yritä jaksaa.



Minä olen 23-vuotias ja mies 28. Me ei kumpikaan olla kovia menemään tai juhlimaan, kaveriporukassa pidämme lähinnä illanistujaisia hyvän ruuan merkeissä tai lautapeli-, urheilu- tai elokuvailtoja. Joskus käydään kavereiden kanssa kahvilla. Tällaisista illoista nautin myös nyt odotusaikana. Iltoihin saattaa sisältyä viinilasillinen tai kaksi (joskin nyt minulle on alkoholiton viini), joskus miehillä on saunaoluita. Koskaan Ei kuitenkaan juoda juomisen vuoksi. Viime vuonna taisin käydä kerran baarissa omissa polttareissani. Voisitko ehdottaa miehellesi jotain tämän tyyppistä? Luulen, että isyys kasvattaa, toivottavasti ainakin. Loputtomiin tätä menemistä tuskin jatkuu.

Olisiko sinlla ystäviä joiden kanssa käydä pienillä lenkeillä tms viettää aikaa rauhassa? Miehesi ei varmasti nuoren iän takia ole oikein ymmärtänyt, että äiti tarvitsee tukea tuona aikana.. tarvitsisi se isäkin, joten teidän tulisi nyt puhaltaa yhteen hiileen. Tulevalla isällä saattaa olla jotain pelkoja nuoruuden menettämisestä tms ja tahtoo nyt viimeiseen asti mennä.. ei sinänsä väärin, mutta mielestäni hänen tulisi ajatella enemmän sinua ja syntyvää vauvaa. Tekisitte nyt yhdessä kaikkea mukavaa ennen vauvan syntymää ja keräisitte tunnepankkiin varastoja, sillä vauva varmasti vie suhteelta energiaa kun syntyy... voimia ja haleja!

Kuulostaa kyl tosi ikävältä, ja jotenkin liiankin tutulta.. ;) Odotin esikoistamme tuossa yli pari vuotta sitten ja mieheni oli melko kova baareilemaan. Muksu oli ihan pieni kun mies vielä välillä meni miten halusi ja haistatti meille suunnilleen pitkät. Aikaa kului ja mä paasasin hänelle elämän arvoista. Muksu kasvo ja mieskin onneksi alkoi viettää enemmän aikaa taaperon kanssa. Sanoikin aina, ettei pienen vauvan kanssa osaa leikkiä tai olla (mikä kyllä kuulosti silloin tosi absurdilta).

Nykyään nuo kaksi ukkoa on ku paita ja peppu, eikä mies enää ikinä lähde ulos, ellei niin ole sovittu ennakkoon. Odotankin jo uutta tulokasta, ja tällä kertaa voin olla varma, että mies yrittää kaikkensa muksun kaa, eikä lähde ulkoilemaan ilman "lupaa".



Sori pitkä teksti, mutta kuulosti vaan niin tutulta. Jos sulla on pitkä pinna ja rakastat miestäs, niin uskon että kaikki järjestyy. Mies kasvaa isyyteen ja viihtyy teidän kanssa. Näin mulle ainakin kävi ja nyt on luottoa häneen paljon enemmän!

Tsemppiä teille! :)

Niin,kyllähän se niinkin on että isyys kasvattaa :) ja tosiaankin tiedän että mies ei ikinä jättäisi lastaan. Hänen oma isänsä ei ole koskaan ollut läsnä hänen elämässään eikä hän aio toistaa tämän virheitä. Enemmän mietinki miten meidän parisuhteen käy. Rakastan todellakin miestäni yli kaiken,hän on ensirakkauteni ja tulee aina olemaankin. Sain äskettäin kuulla että tämä kaveri josta aikaisemmin kerroin,on ihastunut häneen. Pelottaakin että jos mies haluais jotaki enemmän,kaipaisi enemmän vapautta tai vastaavaa :/ no,aika näyttää. Pitää vain luottaa ja odottaa.

Niin, ymmärrän kyllä mitä meinaat. Itekin mietti joskus et miten suhteen käy. Lapsi kylläkin kärsii aina jos erota pitää. Senkin takia opn ite yrittäny jaksaa niin pitkälle ku pystyy ja ymmärtää toista.

Jos asia sua kovasti vaivaa, niin ei sekään hyvä oo. Jos se haittaa normaalia tasapainoista elämää.

...inhottava tilanne kyllä sinulla. Ei varmasti ole muuta keinoa, kun odottaa kärsivällisesti vauvan syntyminen, jotta se miehellesikin tulee todelliseksi asiaksi. Olette vielä niin nuoria, että kovan menijän on varmasti vaikea lopettaa menemistä, ennen kun asia todella tulee todelliseksi. Miehethän ei kuitenkaan pysty kokemaan raskautta samalla tavalla, vaikka olisivat kuinka osallisena. Nalkuttaminen ja kotiin jäämisen vaatiminen olisi oikeutettua, mutta joitakin se saattaa ärsyttää, suututtaa ja ajaa sinne ns. mukavampaan seuraan. En sano, että loputtomiin tuollaista tarvitsee sietää, vaan siihen asti, että vauvan voi laittaa miehesikin syliin, etkä kanna sitä vain itse sisälläsi :) Kärsivällisyyttä siis. (Toivottavasti naispuolisella "kaverilla" on sen verran älylä, ettei riko tuoretta perhettä!)

Niin,eipä se auta muuta kuin odottaa. Itsellä vaan on nyt viimeisen viikon aikana tuntunut olevan ilmassa masennusta/apatiaa,väsyttäisi koko ajan eikä ole energiaa. Itkettää jatkuvasti. Lisäksi olen erittäin hellyydenkipeä! Eilenkin illalla sain totaalisen hermoromahduksen,itkin monta tuntia ja ahdisti kunnolla. Kaikki alkoi kun jouduin soittamaan siskoni luokse poliisin väkivaltaisen miehen takia. Oli hirveä huoli siskosta ja kahdesta hänen pienestä lapsestaan. Mieskään ei juuri silloin ollut kotona mutta onneksi tuli kotiin aika pian sen jälkeen kun pyysin.



No,toivotaan että kaikki muuttuu paremmaksi kun saa oman rakkaan pienokaisen syliinsä! :) Ja todellakin toivotaan että tällä naisella on sen verran älliä ettei riko perhettämme. En anna sen tapahtua!

No itse kyllä olen sitä mieltä että ilmanmuuta miehen pitää nimenomaan olla perheensä kanssa.

Varmasti juttutuokion paikka miehesi kanssa! Onko oma avopuoliso tärkeämpi kuin joku toinen?

Minulla kävi ikävästi ensimmäisen mieheni kanssa, ero tuli kun odotusaikanani alkoi käydä yksin illanvietoissa ja niinhän sieltä löytyi uusi nainen. Jäin yksin vauvan kanssa. Olin käytännössä odotusajan yksin ja sama jatkui kun lapsi syntyi. Erohan siitä sitte lopulta tuli. Mutta toivotaan että miehesi ymmärtää arvostaa sinua ja vauvaanne.

Ei kannata alistua huonoon kohteluun vaan keskustelkaa asiasta. Vaikea tilanne, mutta jospa miehesi ymmärtäisi sinua kun kerrot miltä sinusta tuntuu.