Hematooma kohdussa! Kohtalotovereita??
Hei, tää mamma nyt kaipaisi kokemuksia,tietoa ja kannustusta.
Eli viikkoja nyt 10+0, toissapäivänä aloin vuotamaan ja samasta syystä kävin sitten synnärillä tarkistuttamassa kohdun tilanteen. Kohdusta löytyi elävä sikiö, joka vastasi viikkoja 9+1, tuolloin mulla oli viikkoja 9+5 eli kehittynyt jotakuinkin niinkun pitääkin. Istukka oli sen mitä siitä tässä vaiheessa pystyy kattomaan niin kunnossa. Kohdunsuulta kuitenkin löytyi noin 18mm kokoinen hematooma, joka siellä nyt vuotaa. Sain loppuviikon saikkua ja ensiviikolla kontrolliaika.
Löytyykö täältä kohtalotovereita?? Onko raskautenne edennyt normaalisti ja kaikki mennyt hyvin? Mulla oli edellisessä raskaudessa (kaksoisraskaus) myös hematooma ja tämän kautta huonoja kokemuksia, sillä se raskaus meni kesken rv 21+4. Kertokaahan kokemuksianne!
Kommentit (6)
Ja tosiaan esikoista odotellaan (toivottavasti edelleen)...
kuudennessa raskaudessa 5cm läpimittanen hematooma,joka päätti vuotaa noin 11+ jotain kokonaan pois.Sain massiivisen verenvuoden ja ulos tuli kämmenen kokoienn hyytymä+ solkenaan juoksevaa verta...Luulin tietty et tää oli sitten tässä.
Loppuraskaus sujui ihan hyvin,vaikka annettiin ennuste että jos 20 viikolle pääsee,niin sit vasta alkaa olla turvallisilla vesillä,mikäli hematooma hävinnyt.
Viikolla 12 alkoi hurja verinen, holahduksina housuun tuleva verenvuoto. Ambulanssilla LKS:ään, jossa ei annettu toivoa. Seuraavana aamuna piti olla kaavinta, mutta kuinkas ollakaan, pieni sitkeä sikiö siellä vain vielä oli täydessä tohinassa. Kaikki veri ei jostain syystä vuotanut ulos, ja jäi kohdun pohjalle hematoomaksi, joka oli 12cm x 3,5 cm kokoinen. Pikkuhiljaa se pieneni, ja rakenneultrassa ei enää näkynyt.
Raskaus ei ole ollut helppo. Supistusherkkyyden vuoksi olen sairaslomalla ollut viikoilta 24 eteenpäin, ja nyt viikko 30 menossa ja vauva siis edelleen masussa ja kaikinpuolin normaali, vaikkakin pienikokoinen. :)
Suosittelen siis kuuntelemaan omaa kroppaa, ja jäämään pois töistä, kun alkaa tulemaan merkkejä paineentunteesta vatsassa, supisteluja jne. Meillä se ainakin on näköjään auttanut. Ja nyt jos vauva jostain syystä syntyisikin, niin mahdollisuuden selviytyä ovat jo tosi hyvät.
Tsemppiä ja voimahaleja!
Raskausviikolla 14 alkoi mahakivut ja verinen vuoto, menin päivystykseen ja istukka oli kiinnittynyt kohdunsuulle ja siksi vuoteli. Myös hematooma näkyi kohdunsuulla. Olin 5viikkoa saikulla ja rv 20 istukka oli jo noussut ylös kohdunsuulta ja hematooma hävinnyt. Raskaus edennyt ihan normaalisti siitä asti ja nyt on rv26. Vuotelua kesti tosiaan 5viikkoa mutta onneksi kaikki meni hyvin.
ja oltiin varmoja että kesken meni koska tuli hyytymiä ja kirkasta verta- Seur aamuna päästiin kuitenkin ultraamaan ja suuri ihme oli kun sikiön sydän sykki.
Varasin siltä seisomalta ajan yksityiselle synnytyksiin perehtyneelle, pitkän uran kätilöopistolla tehneelle lääkärille. Hän ultrasi ja selitti meille moneen kertaan tilanteen jotta ymmärrettiin mistä kyse. Kohdussa jokin verisuoni oli katkennut ja siitä johtui runsas vuoto. Vuoto oli muodostanut myös kohdun sisäsuulle suurehkon hematooman. Kertoi että itse hematooma ei vaikuta sikiöön eikä raskauden jatkumiseen, tosin saattaa vuodella raskauden aikana joten on tietenkin hermoja raastavaa. Hemotoomat yleensä liukenevat itsestään raskauden kuluessa pois, mutta tämä lääkäri ainakin ohjasi mut äit.pkl:lle vielä seurantaan jossa todettiin hematooman pienentyneen ja sanoivat että synnytykseen mennessä on liuennut kokonaan pois.
Itse hematoomalla tuskin merkitystä raskauden keston tai jatkumisen kanssa kanssa, enemmänkin sillä syyllä minkä vuoksi on muodostunut.
Kehottaisin hakeutumaan jollekin odotukseen ja synnytyksiin perehtyneelle spesialistille, saa itselleen ainakin mielenrauhan kun tietää missä mennään :)
Vaikka vanha ketju, niin nostan silti, koska helpottaa lukea, että joillakin on ollut samanlaisia kokemuksia eikä kuitenkaan keskenmenoa. Mulla nyt rv 10+5 menossa, ja kolmatta päivää vuotaa verta, nyt tosin jo melko niukasti enää onneksi. Muutama päivä ennen kirkasta vuotoa tuli rusehtavaa tuhruvuotoa ja aloin sillon jo jännäämään. No eilen soitin kuitenkin päivystyksen puhelinpalveluun ja kysyin, mitä pitäisi tehdä kun alkaa alavatsaan sattua. Sieltä sanoi että tule näyttäytymään niin triage-hoitaja tarkistaa. Ajattelin, että no menen sinne niin saan selvyyden.
Palvelu oli tylyä mutta nopeaa, nuori naislääkäri tarkasti kohdunkaulan, muttei kuitenkaan kertonut, mitä sieltä etsi tai mitä siellä pitäisi tuntua. Sanoi, ettei oikeastaan mitään voi tehdä, kun ei ole ultralääkäriä paikalla. Minä itken, että voiko sitä edes kuunnella, niin väitti kiven kovaa, ettei sydänäänet vielä kuulu (!?!), kuitenkin 11 raskausviikko menossa....
Onko niin, että ei Dopplerilla muka kuulu vielä? Että kuuluu vain niillä ultralaitteilla?
No, tultiin miehen kanssa takaisin kotiin, niin alkoi kolmen tunnin helvetti. Alavatsaan sattui niin etten pystynyt kuin itkemään. Lopulta kymmenen aikaan illalla tuli aiempaa isompi hyytymä ulos, mutta kun sitä lähemmin tietenkin (paniikissa) tutkin, niin ei näyttänyt mitenkään vitaalilta, siis että se oli lähinnä hyytynyttä verta ja kalvoja ehkä, mutta ei mitään viikkoihin verrattavissa olevaan sikiöön/alkioon viittaavaa, tai edes napanuoraan tne. Sen jälkeen kipu loppui melkein kuin seinään, ja sain hyvin untakin. Tänään tiputellut enää aika vähän, tai niin että pikkuhousunsuojalla pärjää...
Voisikohan se minullakin olla "vain" hematooma?
Eilen laittoi lääkäri kuitenkin lähetteen gynepolille, jonne toivottavasti pääsen ultraukseen ensi viikolla. NP-ultra olisi 20 päivä, eli 9päivän päästä, muttei toivottavasti tarvitse sinne asti odotella. Ei kai tälle nyt oikeastaan voi muuta tehdä - päivystykseen voisin mennä, jos voisivat luvata, että siellä joku ultraa. Oli vaan niin jäätävää kun lääkäri sanoi "Näitä alkuraskauden vuotoja on niin paljon, että jos alettais jokainen ultraamaan niin ei jäis aikaa millekään muulle ---" suunnilleen tyyliin "et ole tarpeeksi tärkeä" vaikka tottakai ymmärrän tuonkin hänenkin pointtinsa, mutta olisi minusta voinut kyllä sanoa/tehdä edes JOTAIN joka olisi helpottanut, kun itkin aikalailla vuolaasti siinä...
Kiva olisi jos joku kokemuksineen vielä eksyisi tähän ketjuun :)