Ajatuksena jäädä kotiin, kun lapset aloittavat koulutiensä
Lapset ovat nyt 3 1/2 vuotiaita ja olen pohtinut että jäisin kotiin kokonaan kun lapset aloittavat koulutiensä. Ainakin kaksi-kolme ekaa kouluvuotta olisin kotona. Joudun todennäköisesti siinä vaiheessa sitten irtisanoutumaan työstäni, koska tuskin keksin tapaa, millä voisin välivuosia toimestani pitää. Vuorotteluvapaakaan ei oikein noin pitkälle rupeamalle sovellu. Lyhennettyä työpäivää en edes harkitse, sillä käytännössä se on todella vaikea suorittaa, eikä kuitenkaan riitä varsinkaan ekan luoka koulupäiviin mitenkään. Onko kukaan uskaltanut tehdä niin radikaalia päätöstä, että on irtisanoutunut työpaikastaan, ja jäänyt kotiin? Sinänsä se irtisanoutuminenhan tässä ei ongelmalliselta tunnu, vaan sitten se uusi ajanjakso kun " kotirupeama" on suoritettu. Löytääkö töitä ja jne. Olen ollut tässä nykyisessä työpaikassani kymmenen vuotta, ja työpaikka on vain viiden kilometrin päässä. Tuskin löydän töitä enää kotikunnastani, mutta olisin itse valmis nämä riskit tietysti ottamaan, mutta tietysti muut sukulaiset ja ystävät kyllä saattavat hämmästellä suureen ääneen sitä että irtisanoutuu vakinaisesta paikasta, ja entä sitten kun ei töitä kenties löydykkään kun aika olisi...voi voi sitä " mitä me sanottiin" -kuoroa. Luokaa uskoa minuun, että elämää on olemassa tällaisenkin päätöksen jälkeen!
Itse olen pitänyt tärkeänä olla kotona ne vuodet kun lapset ovat pieniä ja äiti todella tärkeä. Tosin tuosta en ole itsekkään pitänyt kiinni nuorimmaisen kanssa, kun olinkin " yllätysraskaana" heti sen jälkeen kun hain ja yllätyksekseni myös sain itselleni todella mieluisan opiskelupaikan, jota ei voi loputtomiin lykätä.. Taistelin pitkään ajatuksen kanssa, mitä tehdä opiskelun suhteen, kun minulla ei ole vielä ammattia. Meillä kyllä todella ihana tilanne, kun mummi hoitaa pienimpiä, niin ei raastanut yhtä syvältä äidin sydäntä kuin viedä 1,5v vieraalle ihmiselle tai päiväkotiin hoitoon.
Meillä on myös koululaisia ja sanoisin että iltapäivähoito on tärkeintä juuri ekaluokkalaisille. Tokaluokkalainen on viihtynyt hyvin kotona isomman sisaruksen kanssa, mutta esikoisen ollessa toisella luokalla, olin vielä kotona pienempien sisarusten kanssa.
Koululaiset tykkäävät kyllä, kun olen kotona (jäin taas äitiyslomalle, ihanaa), autan heitä tarvittaessa läksyissä, kokkaillaan ja leivotaan yhdessä ja välillä reissataan kaupoissa. Itse varmaan valitsisin tilanteessasi lyhennetyn työpäivän tai harkitsisin ottavani sitten muutaman pienen koululaisen (esim. lastesi luokalta) iltapäivähoitoon, jotta saisin itselleni edes hieman palkkaa.
Mutta jos pärjäätte hyvin rahallisesti ja mieskin on samaa mieltä niin miksi ei voisi jäädä kotiin lasten kanssa ilman palkkaakin. Säästäähän kuitenkin voi esim.tekemällä ruoat ja leipomalla paljon itse, työmatkakulut karsiutuu pois yms.
Toisaalta jos paikkakunnallanne on huono työtilanne, niin kannattaa huomioida, että jos et saa sieltä enää myöhemmin töitä niin venyykö työmatkat turhan pitkiksi.. Ei ole kivaa isompaakaan lasta jättää todella pitkiksi päiviksi kotiin.
Tsemppiä päätökseen ja onhan sinulla vielä aikaakin miettiä ja katsella. Teet niin kuin teille parhaiten sopii välittämättä muiden mielipiteistä.