Gallup: Miten valmistaudut synnytykseen?

Kiitos: hyviä vinkkejä ja mietittävää! Nostan jos saisin vielä muutaman...



ap

Kolme synnytystä takana ja yksi edessä (toivottavasti PIAN). Enpä ole valmistautunut muuten yhdelläkään kertaa kuin näillä käytännön jutuilla; isommille lapsille hoitaja, jos mies on tulossa mukaan jne.



Ihan hyvin on kaikki synnytykset menneet kuitenkin :)

Fyysisesti en taida valmistautua mitenkään. En siis aio lukea mitään teoarikirjoja tai kuunnella mitään rentoutuskasetteja.



Ensimmäisen synnytys oli fyysisesti erittäin helppo. Pelkäsin kyllä kovasti synnytystä etukäteen, ja mietin jopa sektiota. No, raskauden aikana erinäisistä syistä sitten mieli muuttui. Kivunlievitys osui nappiin eivätkä supistukset tuntuneet juuri menkkakipuja voimakkaammilta.



Sen verran olen valmistautunut kyllä, että kävin synnytyspelkokätilön luona kerran tuossa syksyllä juttelemassa tuosta ensimmäisestä synnytyksestä ja NKL:n kivunlievityspolitiikasta. Sanoinkin tuolla hienolla sype-kätilölle, että minun käyntini syy on se, että ensimmäinen synnytys oli niin helppo, että voiko toinen mennä samaa rataa. Mutta eihän sitä voi kukaan taata. Yksi keskustelu kuitenkin riitti ja siitä sain hyvän ja rauhallisen mielen.



Joku sanoi, ettei kannata murehtia etukäteen mitään hätäsektioita tms. Itsekin yritän parhaani, mutta koska matto on niin sanotusti vedetty jalkojen alta ekalla kerralla eikä kaikki raskaudessa tai vauvan synnyttyä sujunutkaan oppikirjojen mukaan, pakostakin miettii joskus hetken jotain vähemmän miellyttäviä vaihtoehtoja... :-(



Päällimmäisin tunne on kuitenkin se, että synnytys on tapahtumana normaalisti sujuessaan (ainakin ensimmäisen kokemuksen perusteella) niin pieni asia lapsen saamisessa, että yritän mennä sinne avoimin mielin. Toivon, että synnytys sujuisi tälläkin kertaa saman kaavan mukaan enkä joutuisi kokemaan mitään helvetin tuskia. Tosin tämä on viimeinen synnytykseni, joten sekin ajatus jotenkin helpottaa.



Synnytys jännittää jo vähän, mutta avoimin mielin olen menossa. EN pelkää sitä samalla lailla kuin ensimmäistä kertaa. Ehkä enemmän kuin tuota itse synnytyksen fyysistä kulkua, mietin välillä sitä, onko vauvalla kaikki kunnossa ja onko hän terve. Se ei nimittäin ollut itsestäänselvyys viime kerralla...



Mutta yritän parhaani olla tosiaan murehtimatta ihan liikoja ja olla suunnittelematta synnytyksen kulkua yhtään!



Iituli rv 34+

Hei,

Yksi synnytys vasta takana, seuraava toivottavasti puolen vuoden päästä. Fysiikka ei ole nyt yhtä hyvässä kunnossa kuin esikoisen aikana, mutta jotain yritän ehtiä tekemään senkin eteen. Viimeeksi kävin perusjumpassa n. rv 28 asti, jonka jälkeen mammavesitreenissä (+kävely ja pöyräily). Nyt olen käynyt kerran viikossa joogassa ja vesitreeni olisi tarkoitus aloittaa taas ennen rv 30. Lisäksi ajattelin hiihdellä kevyesti, jos paikat sen sallii.



Henkisellä puolella: Luen varmaan pari synnytyskirjaa ja käyn niissä olevia asentoja läpi (avautumis- ja ponnistusasentoja). Otan rennosti ja kyyköttelen viimeisillä viikoilla päivittäin (ensimmäisessä synnytyksessä olin kyykyssä varmaan 3 h ja se tuntui kaikista parhaimmalta asennolta). Tuota CD:tä voisin ehkä kuunnella ja harjoitella leuan rentouttamista.



Uutena asiana ajattelin koettaa vadelmateen juomista loppuraskaudesta.



Saatan öljytä ja venytellä välilihaa. Minulla se on harvinaisen korkea ja tiukka, joten kaikki löysyyttäminen on plussaa.



Käytännön järjestelyistä: Jostakin pitäisi keksiä lapsenvahti esikoiselle (kaikki sukulaiset ja tuttavat asuvat kaukana), kaurapusseja on vino pino odottamassa mikron vieressä ja tällä kertaa ajattelin tehdä ruokaa pakastimeen.



Näin siis, jos kaikki menee hyvin...

Itse olen valmistautunut imetykseen rasvaamalla suihkun jälkeen nännin päät bebanthenilla (punainen), pitäisi vahvistaa jonkin verran nännin ihoa ja sitä kautta imetys ei ehkä satu alussa niin kovin paljon.

Nyt jotenkin tuntuu, että tietää jo mitä on tulossa, vaikka eihän sitä varmaan ihan oikeasti muistakaan. Meillä on suunniteltu kotisynnytys tulossa(jos kätilö vain pääsee paikalle, ettei ole työvuorossa), joten sen tiimoilta olen varannut ammeen ja jakkaran kotiin. Esikoisen kanssa ollaan katsottu lempeätä synnytysvideota ja puhuttu vähän asiasta. Välilihaa rasvailen ja venyttelen, viimeeksi ei ainakaan tullut tikin tikkiä, tosin tämä tulokas on arviolta 500g isompi.



Esikoista odottaessa luin kaiken mahdollisen luonnonmukaisesta kivunlievityksestä yms. ja siitä oli varmasti hyötyä. Olin jo 10cm auki sairaalaan tullessa ja kaikki meni tosi mukavasti. Olin asennoitunut niin, että synnytys sattuu varmasti ihan kamalasti jne. mutta kyllä siitä varmaan jotenkin selviää. Synnytystoivelistaan olin kyllä kirjannut epiduraalin sitten viimeiseksi vaihtoehdoksi, mutta ne ensimmäisetkin toiveet kuten amme ja jumppapallo jäivät kokeilematta, sillä paineltiin suoraan ponnistamaan.

..enkä halunnut epiduraalia yms. sotkemaan synnytyksen kulkua.



Seuraavalla kerralla tuskin valmistaudun mitenkään jos kaikki menee ok raskausaikanakin. Ainoa mikä askarruttaa on se varmasti sairaalaan ehtiminen mutta eiköhän sitä kerkeä.. 3,5h oltiin tämän ensimmäisen kanssa sairaalassa ja viimeiseen asti olin kotona kuten aion olla seuraavalla kertaakin.



Toisella kertaa se menenee ns. vanhasta tottumuksesta ja siltä osin tuntuu hassulta nyt miettiä seuraavaa raskauttakin.. on itsellä varmempi olo.



Mutta takaraivossa silti se ajatus, että homma ei välttämättä mene yhtä helposti mutta lähtökohtana se että asiat menee ok.

Emilyn:

Toisella kertaa se menenee ns. vanhasta tottumuksesta ja siltä osin tuntuu hassulta nyt miettiä seuraavaa raskauttakin.. on itsellä varmempi olo. Mutta takaraivossa silti se ajatus, että homma ei välttämättä mene yhtä helposti mutta lähtökohtana se että asiat menee ok.

Minullakin tuo ensimmäinen synnytys meni niin hyvin kuin vain voi toivoa ja lähes luomusti. Takaraivossa onkin ajatus, ettei toista kertaa voi sattua niin hyvää tuuria...

Valvomiset ja raskaus- sekä imetyshormonit ovat pistäneet minulla aivokapasiteetin todella tiukille. Tällä hetkellä muisti on hyvä mutta niin lyhyt. Eli vaikka edellisestä synnytyksestä on vain reilu vuosi, tuntuu, ettei siitä teoriapuolesta ole mitään muistissa jäljellä. Kuitenkin ajattelen, ettei voi olla kahta niin samanlaista synnytystä, että täsmälleen samoilla keinoilla pärjäisi. Tämän takia pieni kertaus tuo ainakin hitusen itsevarmuutta lisää. Ja onhan se samalla henkistäkin valmistautumista.

Anteeksi Ap, että tulin sotkemaan galluppia.

Tinttaaja: mitä hyötyä on vadelmateen juomisesta loppuraskaudesta?



Itse aion lisäksi aloittaa maitohappobakteerien syömisen reilu kuukausi ennen laskettua aikaa, jos sillä saisin vauvan allergiariskiä pienemmäksi. Probiooteista voi olla hyötyä myös, jos joudun sektioon ja saan antibioottikuurin päälle.

minka nimista se oljy jolla voi valilihaa rasvata on ja saako sita apteekista?? pitaisi varmaan pyytaa aitia lahettamaan, kun en tieda saako taalta?

Käytit ilmaisua hyvä tuuri.. hmm. Kuten sanoinkin jo niistä raskausaikana ajattelemistani miljoonista naisista - synnytys yleensä sujuu ongelmitta. Siihen kipuun ei myöskään kuole. Tältä osin en koe että minulla edes oli ns. hyvä tuuri, vaan käsittääkseni synnytin ihan normaalisti, luonnollinen tapahtuma kun se on (ja minä tällainen luomuilija hörhö xD ) Ihmetyttää, kun synnytyksestä on tehty niin iso juttu - väheksymättä mitenkään heitä, joille se on ollut erityisen raskas kokemus tai on tullut ongelmia.



Vielä vähän aikaa sitten pohdin (tyttö nyt 2kk!) että milloinkahan sitä jaksaa olla uudelleen raskaana ja käydä vauva-ajan läpi, niin kas vaan nyt kun on tuttavia isojen mahojen kanssa niin sitä jo innolla alkaa odottaa uudelleen itselleenkin :D ..hassua, näköjään minunkin pääni sisällä joku lisääntymisvietti xD



Ja sitä uutta synnytyskokemusta odotan myös innolla! Mikään kipu tms minua ei siinä pelota, enkä jaksa käyttää etukäteen aikaa murehtimiseen jostain mahdollisesta hätäsektiosta - jota en myöskään murehtisi jälkeenpäin :) ..siihen kun ei voi itse vaikuttaa.



Nyt taitaa kuitenkin vierähtää ainakin pari kolme vuotta että lähdetään uudelleen synnärille :)

..ymmärtänyt mitä teoriaa tarkoitit.

itselläni on esikoisen laskettuaika 27.10,mutta henkisesti olen valmistunut muutaman viikon yliaikaan.vaikka tosin supistuksia,kipeitäkin on tullut jo mukavasti.

itse huomasin muutama kuukausi sitten,että aloin käymään ajatustasolla valtavasti synnytystä ja sen eri vaiheita läpi.luin lehdistä ja netistä ihmisten kokemuksia eri kivunlivityksistä.ja tulihan sitä lähipiirinkin kanssa keskusteltua.samoin neuvolan terkkarinja mieheni.

mitä enemmän siitä asiasta puhuu ja käy läpi,sen vähemmän se on `mörkö`.

kipua en pelkää,ajatelen sen olevan positiivista synnytystä eteenpäin vievää ja kumminkin kipulääkettä on saatavilla.tietääkseni synnytskipuun kuoleminen ei ole kovin yleistä suomessa..ja eiköhän palkinto ole aikas mieletön=))



ikää on 30 eli en enään ihan niin elastinen kuin kaksikymppisenä,mutta lihas-ja fyysinenkuntoni on aina ollut hurjan hyvä.nytkin olen voinut käydä punttisalilla ihan viimeviikkoon saakka ja reipahkot 1-2h kävelylenkit raikkaassa ilmassa tekee hyvää niin kropalle kuin nupillekin.nyt alkaa vain vauva painamaan jo niin paljon alaspäin et kevyt venyttely riittää.no kohtahan sitä pääsee rattaita työntämään.



kannattaa liikkua senverran kuin jaksaa,uskon et palautuukin nopeammin ja henkinen kantti kasvaa.



aurinkoisia syyspäiviä ja ikimuistoisia synnytyksiä,naiset!!!

Esikoinen syntyi ennen aikojaan, ja nyt sitten yritän ottaa iisisti ja hillitä supistuksia. Vielä olisi reilut 6 viikkoa laskettuun aikaan, ja toivon, että saisin kokea sen onnen, että saisin vauvan heti rinnoilleni, vierihoitoon ja samaan aikaan kotiin. Mutta jos niin ei käy, sille ei mitään voi.



Fyysisesti en voi juuri valmistautua. Onneksi pidin kunnostani huolta ennen raskautta ja raskauden alussa; nyt ei voi juuri muuta kuin venytellä. Henkisesti on rankempaa, kun en tiedä, tuleeko synnyttämään lähtö ensi yönä vai kahden kuukauden kuluttua. Olemme miettineet esikoisen hoitojärjestelyt, kuljetan jatkuvasti äitiyskortteja mukanani ja pidän kännykän ladattuna ;)



Itse synnytystä en pelkää. Kunhan vauva voi hyvin. Viime kerrastakin selvisin, vaikka kivut olivat viedä tajun. Harjoittelen rentoutumista, kehittelen mukavia mielikuvia jne. Jännittävää päästä synnyttämään...

sarielisa: Vadelmanlehtitee vahvistaa kohdun lihaksia, joten se on hyväksi niin ennen synnytystä kuin heti sen jälkeenkin. Alkuraskaudesta sitä ei tulisi käyttää. Noin raskauden puolesta välistä voi aloittaa 1 kuppi/pvä. Loppuraskaudesta voi juoda jo 3 kuppia/pvä. Pari kuukautta sitten Odotus-palstalla oli kirjoitus yrttien vaikutuksesta raskausaikana. Siinä oli paljon muistakin kasveista. Harmi, että se on jo hukkunut - en löytänyt sitä enää. Hyvä pointti tuo maitohappobakteeri, sitä olisi tarkoitus minunkin syödä sitten lopussa.



zoo76: Ceridal taitaa olla se öljy, mitä suositellaan. Käytännössä saman asian ajaa vauvaöljy tai ihan oliivi/ruokaöljy.



Emilyn: Teoria-sana oli huono valinta. Paremminkin voisi puhua faktoista ja vaihtoehdoista. Ensimmäinen synnytys oli henkisesti helppo: eteni hitaasta mutta varmasti eli supistukset ei missään vaiheessa lopahtaneet. Oma " tehtävä" synnytyksen aikana oli pitää synnytystä yllä ja ottaa kivut vastaan. Jos seuraava synnytys olisikin nopea niin, että sitä joutuisi suorastaan jarruttelemaan, tarvittaisiin erilaisia asentoja kuin ekalla kertaa. Näitä ajattelin katsella.



Yksi asia, joka jäi kaivelemaan 1. synnytyksestä oli häntäluun selviäminen hommasta. Se nimittäin kipuili pitkään jälkeen päin. Tätä asiaa ajattelin vielä tutkiskella ja jutella neuvolassakin sitten lähempänä synnytystä. Tähän lähinnä viittasin sillä tuurilla - selvisin säikähdyksellä, vaikka kipuja olikin hännässä.



Siinä noin tiivistetysti kysyttyihin asioihin vastauksia.

tinttaaaja! taytyypa pyytaa aitia lahettamaan.