Isä ei huomioi juurikaan esikoista,
meillä on 3 kk:n ikäinen vauva ja esikoinen on 3.5 v. Esikoisella on paha mustasukaisuus vauvaa kohtaa. Olen kaiken vauvalta liikenevän ajan esikoisen kanssa, mutta se ei vaan riitä. Eilen hän löi vauvaa lelulla päähän. Mua niin masentaa, kun mies ei halua tehdä mitään esikoisenkanssa. Olen yrittänyt selittää, että nyt isompi tarvii myös isäänsä, vaikka 14 min illassa töiden jälkeen, mutta mies on kuulemma niin väsynyt töiden jälkeen, että ei halua " leikkiä" . Käyn lasten kanssa päivttäin ulkona, tosin lähteminen aamulla on niin hidasta, mutta mennään kuitenkin. Olen ihan masiksessa tämän asian kanssa.
Miehen mukaan suurentelen asioita, pillitän turhasta, lasta pitää hänen mielestä fyysisesti rankaista kun on ollut tuhma vauvalle yms. tässä vain muro-osa. Tuntuu, että en enää tunne koko miestä. Väkisinkin alkaa eroa miettimään,
Mun ainoa lohtu on , että onnesi mummo ja siskoni auttavat ja vievät isompaa ulos , heit aamulla.
Ajattelin pyytää kotiimme sellaisien kiertävän lastentarhanopettajan, jos hän saisi puhuttua miehelle järkeä.
MIelenkiinnolla katson, kun miehellä on ensi viikko lomaa, kuinka paljon viettä aikaa isomman lapsenkanssa.
Kommentit (3)
esikoisemme vajaa 3-vuotias. Esikoinen oli todella vaikea, mustasukkainen ja väkivaltainen vauvaa kohtaan. Meitäkin patisteltiin rankaisemaan lasta fyysisesti, mutta onneksi pidimme joka " kasvatuksen ammattilaisten" neuvojen edessä oman päämme. Meillä tilanteen korjasi (monien eri yritysten jälkeen) se, että aloimme antaa kovasti positiivista palautetta esikoiselle jo ennakkoon. Kun hän vähääkään lähestyi vauvaa, rupesimme kehumaan, miten nätisti hän tätä hoitaa ja miten iloinen vauva on, kun on saanut noin kiltin ja ihanan isosiskon. Sen sijaan, että esikoinen olisi läppäissyt tai rääpäissyt vauvaa, hän alkoikin silittää, jutella ja leperrellä vauvalle. Samaan aikaan tietysti edelleen yritimme antaa mahdollisimman paljon aikaa myös yksistään esikoiselle ja otimme häntä myös enemmän mukaan vauvan hoitoon. Esimerkiksi vaippojen hakeminen, rätin tuominen, ym. onnistuivat hyvin jo noinkin pieneltä isosiskolta. Ei mennyt paria päivää kauempaa, kun tilanne oli parantunut miltei täysin. Kahden viikon kuluttua olisin jo uskaltanut jättää lapsen kahdestaan esim. käydessäni vessassa. Ei ollut enää huolta, että esikoinen olisi satuttanut vauvaa. Muutenkin käytös parani huomattavasti ja meillä oli jälleen iloinen ja tasapainoinen pieni tyttö!
Tämä aika oli kuitenkin todella rankkaa ja itkin monesti itsekin, etten selviä lasten kanssa. Meillä onneksi molemmat olivat sitä mieltä, ettei esikoista rankaista fyysisesti, vaan rangaistuksena käytetään pääasiassa jäähyn tyyppistä rangaistusta.
Kehottaisin sinua ainakin keskustelemaan vakavasti miehesi kanssa ja etsimään sitä yhteistä linjaa noissa kasvatusasioissa. Ehdottomasti kannattaa myös muistaa, että väkivallan käyttäminen ei ole koskaan hyvä eikä pitkälle kantava ratkaisu. Ettehän voi opettaa, että vauvan satuttaminen on väärin, sillä että satutatte lasta itseään hänen tehdessään niin. Meillä lapsikin on ainakin sisäistänyt hyvin meidän perheen ykkössäännön: meillä ketään ei tahallaan satuteta!!!
Voimia sinulle, uskon kyllä että teilläkin tilanne pian helpottaa!
Sano ukolles et pitää loman jos työ stressaa,lapsille pitää aina olla energiaa!
Voi kuinka kurjaa. Monestihan juuri esikoisen ja isän välit lähenevät pikkusisaruksen synnyttyä. Toivottavasti teilläkin tilanne muuttuu ja isä ymmärtää loman aikana, kuinka tärkeää esikoiselle on saada huomiota. Voimia sinulle!