Onko kukaan synnytyksen jälkeen päättänyt, että " ei koskaan enää" ?

etten enää ikinä moiseen ryhdy. Ja kun vielä pari päivää myöhemmin lapsi´todettiin vakavasti sairaaksi niin päätökset vain voimistuivat.



Nyt lapsi on reilun vuoden ikäinen ja vauvakuume polttelee. Entä jos sittenkin vielä yksi...



Nopeasti ainakin minä nuo asiat unohdin vaikka niin vannoin etten enää ikinä lapsia halua.



Saas nähä nyt, mitä tuleman pitää :)

Kuitenkin on minulla sektiopäätös jos vielä raskaaksi tulisin. Eli synnytyksen puolesta ei enää tarttisi pelätä. Helpottaa tietää että lapsi ei ainakaan vammaudu synnytyksessä (vaikka voihan sektiossakin vammautua, mutta huomattavasti harvinaisempaa).

Ja nyt on kolmannen lapsen laskettuun aikaan 5 viikkoa jaljella. Eli se siita paatöksesta ja sen pysyvyydesta minun kohdallani :)

Nyt yritän puhua miehelle että josko meille tulisi vielä kolmas. Kaikkia päätöksiä ei vain pysty pitää..



Mikä kumma siinä on, että kun ensin synnytyksessä pelkää kuolevansa siihen kipuun ja hetkenpäästä tajuaa että pelkää vielä enemmän sitä ettei kuolekkaan siihen kipuun , niin silti sinne synnärille haluaa uudestaan?!?!



Extreme-Duudsonit on loppujen lopuksi ihan mamiksia äitien rinnalla. Kyllä synnyttäjät ovat oikeasti niitä tosielämän duudsoneita. Vai mitä! ;-)



Synnyttäminen on vain niin kamalan hirveää, mutta silti niin palkitsevaa.



Saakohan tästä viestistäni kukaan mitään tolkkua..



Lila75 ja tytöt 2v ja 7kk

Lähes jokainen vannoo ettei enää ikinä,heti synnytyksen jälkeen.Minäkin näin uhosin,tyttö nyt 4kk ja ehkä mie vielä voisinkin....yhden tai kaksi....

Viidettä synnyttäessäni kysyin mieheltäni mitä ihmettä mä täällä TAAS teen!!!Ja ettei enää ikinä,eihän!!

Ja taas mennään keväällä=)

Seuraavana aamuna se oli jo ihana kokemus. Nyt en enää muista yhtään miltä supistukset tuntuu. Mutta koliikki on vielä niin tuoreessa muistissa, että en vielä voisi kuvitellakaan uutta vauvaa.



Tytteli-83 ja neiti 4kk

Ensimmäinen synnytyksen jälkeen " päätin" , että ei enää ikinä! Mutta.... Kolmannen pienokaisen laskettu aika on vajaan viikon päästä... =) Niin ne päätökset vaan " unohtuu" tiettyjen asioiden suhteen...

Itse olisin ollut esikoisen synnytyksen jälkeen valmis vaikka heti uudestaan. Ei se synnytys aina kamala ole.

Toisen jälkeen sanoin että onneksi ei tarvitse kokea uudelleen seuraavaan viiteen vuoteen. Saa nähdä miten käy. Kuopus 1.5v ja vielä ei ole vauvakuume iskenyt.



Monesti toinen synnytys voi olla todella helppo verrattuna ensimmäiseen.

Niin, siis 3 kertaa olen synnyttänyt ja koskaan en ole heti synnytyksen jälkeen sanonut, ettei enää koskaan.



MUTTA, viimeksi sanoin tuon maagisen lauseen MONTA kertaa ensimmäisten 5 päivän aikana. Syynä ei ollut synnytystuskat vaan jälkisupistukset, jotka sattui minusta paljon enemmän kuin itse vauvan synnyttäminen. Silloin tosiaan vannoin monta kertaa miehelle, että en enää koskaan ala tähän helvettiin. Esikoisesta en ollut ollenkaan kipeä, toisesta oli siedettäviä jälkisupistuksia, mutta tosiaan kolmannella kerralla ne oli jotain tosi hirveää.



Niin, ja nyt ne on sitten taas ihan kohta edessä.. Neljättä (tosin vahinkovauvaa) tässä kovasti odotellaan syntyväksi, laskettu aika oli ja meni eilen.... :D

Tosin takana vasta kaksi synnytystä ja kolmas ihan lähellä. Ensimmäinen oli käynnistys eikä todellakaan mennyt hyvin. SILTI sanoin heti vauvan synnyttyä, että tekisin saman oitis uudelleen. Kakkosen synnytys oli täysin erilainen, vaikkakin kivuliaampi, ja silloinkin totesin, että vaikka heti uudelleen. Kivut eivät ole unohtuneet ja nyt pelkään taas, miten niistä selviän... Silti uskon, etten edelleenkään sano " ei koskaan enää" . Tai sitten en tiedä, jos vauva vammautuisi todella pahoin, mitä myös pelkään hurjasti...



Onhan se synnytys toisaalta vallan kauhea, mutta lähinnä juuri synnytyksen aikana ajattelen, että kunhan homma hoituisi ja saisi sen vauvan syliin. Välillä sitä kipujen lomassa *kiroilee*, että miksi sen pitää siltä tuntua, mutta en kuitenkaan ajattele, etten hommaan uudelleen ryhtyisi. Jotenkin se vauva saa kaiken muun jäämään taka-alalle =)

Eipä päätös oikeen oo pitänyt, menossa rv 40+3 ja pelottaa!

Näen jopa painajaisia siitä, että tulisin taas raskaaksi ja joutuisin synnytyssaliin. Kyllä se viimeinen synnytys (papereilla 2 h ja 40 min. normaalisynnytys) oli niin helvettiä, että ei kyllä koskaan enää. Kyllä se oli kipua ja tuskaa ja huutoa ja kiroilua...

Esikoisen synnyttyä ajattelin, että ok, yhden kerran voin vielä tämän rumban käydä läpi, mutta sitten riittää. Vuoden verran synnytyksen jälkeen aloin jopa haaveilemaan kolmesta lapsesta. Kun sitten tulin toista kertaa raskaaksi, todellisuus jysähti täydellä voimalla: Ei enää tätä koskaan. Kyllä mä synnyttää voin, mutta en enää ikään halua olla raskaana! Kun nyt jollakin lailla selviäsi huhtikuuhun ja laskettuun aikaan asti ja saisi vauvan ulos hyvässä järjestyksessä, niin saa tämä raskaana oleminen piisata mulle. En yhtään epäile, ettenkö taas parin vuoden päästä ajattelisi, että jospa vielä yksi, mutta oon vannottanut miestä, että muistutat sitten, miten s**nan huono olo on koko ajan raskaana ollessa. Luulen, että päätös tulee pitämään, vaikka synnytys olisi helppokin. Tämä edeltävä 9 kk:han tässä kaikkein pahinta on!



A.A. rv 15+5 ja jo ihan kypsänä yli 10 viikkoa

Kakkosen syntymän jälkeen sanoin kavereillekin ettei enää ikinä koskaan millonkaan!!



Nyt ootan neljättä, la 2.2.07. *nolona*



Never say never.. =)





Maaret(ti)

En synnytyksen jälkeen vaan raskausajan lopulla (minulla vaikeat raskaudet), että synnyttämään kiitos, raskaana olo ei enää ikinä. Mieluummin synnytän vaikka 24 tuntia kuin olen raskaana saman ajan. :D



Ja kuopuksen koliikki vasta on syöpynytkin mieleen, eipä ihan heti tee mieli uutta vauvaa, ei vaikka saisi sen " vain" synnyttää! ;-)

Kahdesti synnyttänyt ja molemmista jäänyt vuotamaan synnytyksen jälkeen, nyt viimeksi kaavinta parituntia synnytyksestä, kun ei saaatu vuotoa loppumaan.. Oli kyllä niin karmee kokemus, kaavinta " humautuksessa" että siihen loppui halut lapsista. Lisäks synnytys muutenki rankka, luomuna meni vaikka kovasti koetin lievitystä saada.

Ensimmäinen synnytys päättyi hätäsektioon. Herättyäni leikkauksesta ajattelin, että heti pian toinen lapsi, jotta voin kokea oikean synnytyksen. Sitten mieli muuttui, kun luin mitä riskejä sektion jälkeen raskauksiin liittyy.. Poika nyt 2,5v. ja raskautta ja varsinkaan toista leikkausta en ikinä enää halua kokea. Lisää lapsia haluaisin ja omaa tytärtä kaipaan. Adoptio on mulle ainoa vaihtoehto. Tässä laskeskellut, että 5 vuoden kuluttua vois aloittaa adoptioprosessin :) Kunhan koulu on käyty ja työpaikka hommattu

Mulla sama historia eli 2 synnytystä, joista toinen käynnistetty kaksossynnytys ja vielä perätilassa oli B. Sen jälkeen oli kyllä sellanen ei koskaan enää-fiilis. Tuntui, että kipu meni överiksi, koska kipulääkityskin meni pieleen. Mutta kuitenkin se unohtui nopeasti ja nyt kun vauvat on 4 kuukautta, ni mistäs sitä tietää jos vaikka iltatähti tulis.

Esikoinen käynnistettiin, kesto 3,5 h, josta epiduraalin voimalla nukuin 2 h. Puudutus vaikutti vielä ponnistusvaiheessakin, joten ainut todella kipeä kohta oli tikkien ompelu. Olisin voinut synnyttää vaikka heti uudestaan :)



Kuopus syntyi vauhdilla, 37 min, en ehtinyt saada mitään, joten kipu oli kova (jos vielä, niin puudutus ehdottomasti) mutta onneksi kesti niin vähän aikaa että sen vielä kesti. Olisin tuolloinkin voinut tehdä saman uudestaan.



Jakkaralla muuten molemmat syntyneet ja itse suosittelen sitä!