Onko kukaan synnytyksen jälkeen päättänyt, että " ei koskaan enää" ?
Itselläni takana kaksi synnytystä (toinen käynnistetty kaksossynnytys) ja vakaasti toka kerran jälkeen päätin, että EI KOSKAAN ENÄÄ. Tuosta tapahtumasta on jo 1 v. 8 kk ja päätös pitää, varsinkin, kun lukee näitä synnytyskertomuksia (hirveää, ihan puistattaa ajatuskin!).
Kommentit (31)
raskaaksi tulon riskejä? siis mitä riskejä sektio muka aiheuttaa?
minä sain esikoisen sektiolla ja kakkosen synnytin alakautta, ja kyllä ehdottomasi vannon etten ikinä enää synnytä alakautta, syynä on massiiviset repeämät ja siitä aiheutuneet vaivat. sektiosta mulle ei jäänyt mitään kauhukuvia tai ongelmia. (minulle luvattu sektio jos vielä raskaudun)
kakkosen synnytys eteni ja kulki kuin oppikirjoissa, ainut vain että ponnistusvaihe oli nopea (7min) ja repesin.
Mutta heti kun vauva oli syntynyt ajattelin että tämä on ihanaa, haluan pian kokea saman uudestaan:)
Nyt on toka tulossa keväällä, tällä kertaa tosin sektiolla.
Uskonkin, että luonto hoitaa tuon henkisen puolen meillä äidellä kuntoon aika pian. Lilako se sanoi, että me äidit olemme aika duudsoneita, pitää paikkansa!
Synnytys oli erittäin helppo. Kivut olivat menkkakipujen tasoisia ennen epiduraalin saamista. Epiduraali vei kaiken kivun mennessään, ja ponnistusvaihekin oli täysin kivuton. Kiittelin vuolaasti kätilöä heti synnytyksen jälkeen, että tämä oli maailman helpoin synnytys.
Syynä siihen, miksi vannoin, ettei koskaan enää, oli se, mitä raskauden aikana oli tapahtunut ja mitä tapahtui vauvan syntymän jälkeen. Hänen terveytensä ei nimittäin ollut itsestään selvää. SE oli meillä syynä siihen, että vannoin pitkään, etten enää koskaan altista itseäni moiselle.
Esikoinen osoittautui kuitenkin pitkän epävarmuuden jälkeen terveeksi ja niin mieli vähitellen muuttui... Nyt odotan toista lasta viimeisilläni. Ikäeroa tulee vajaat neljä vuotta.
Synnytystä en osaa nyt pelätä. Pitäisi kai, sillä tuskin toinen synnytys on niin helppo kuin ensimmäinen. :-)
..heti siinä synnytyspedillä alkoi 2 kk kestänyt Aivan Armoton ja järjenvastainen vauvakuume.
Se oli kait sitä energiaa, jonka olin varannut synnytyskipuja ja " maratonin juoksemista" varten. Synnytyksessä oli hyvä ja rauhallinen olo enkä osannut missään vaiheessa hermostua tai muuten pahemmin rasittua.
Älytön vauvakuume alkoi tosiaan heti kun olin tajunnut että vauva todellakin on syntynyt ja se oli sellainen henkinen kutka, jota oli pakko raapia, minusta se oli kiusallista ja jopa häpeällistä kun on pitänyt itseään järki-ihmisenä. Odotin kyllä kovasti että milloin järjen valo syttyisi. 2-kk neuvolassa tilitin sitä vieraalle neuvolantädille (kesäjärjestely) ja siihen se järjenvastainen akuuttivaihe onneksi loppui.
Nyt odotan toista (tulee n. 1v8kk ikäero) ja tämän saamista edelsi normaalit harkintatoimenpiteet (eikä niin että suurin piirtein heti synnytyspediltä noustua syöksyisi uutta tekemään, missä tapauksessa äly olisi kyllä pahemman kerran jättänyt).
synnytykset eivät olleet kamalia ollenkaan (2kpl) vaikkakin kivuliaita, niistä jäi tosi hyvä mieli molemmista vaikka olivatkin niin erilaisia. Voisin lähteä synnyttämään " milloin vain" mutta raskausaikaa en jaksa enää.
Olen varmasti ihan kelvoton äiti kun sanon näin, mutta en myöskään jaksa enempiä vauvoja itkuineen, hammasvalvottamiseen, sotkuineen, kakkoineen.. nytkin vaan odotan että kasvaisi tämä pieni äkkiä, vaikkakin sitten on edessä uhmat sun muut ja varmasti sitten ajattelen että olipa sillon helppoa ja ihanaa vauva-aikana.. :) Ihan oikeasti saan voimaa arkeen ajatuksesta että ei enää vauvoja meille, nyt vaan odotellaan että nämä rakkaat nuput kasvavat..
Helmi ja vauva(t) 5,5kk ja 1v9kk
Olen aiempien jälkeen JOKA KERRALLA vannottanut mies parkaa, ensin alkupahoinvoinnin aikana ja sitten synntyksen jälkeen, että MEHÄN EI TÄTÄ UUDESTAAN TEHDÄ!!! Kolme ekaa ovat syntyneet ihan luomusti ja vikan kanssa jouduimme hätäsectioon. Pyysin, oikeastaan vannotin, miestäni vielä varmasti muistuttamaan, siitä kun olen pää pöntössä alkuajan ja synnytyksen kauhuista... Mutta kuten sanoin nyt viides tulollaan (6+2) ja oottelen tässä koska taas olen pää pöntössä... On tämä niin kummallista ;D
Mieheni on jo luopunut toivosta kanssani ja sanoo että turhahan hänen on mitään muistuttaa, kun aina tulos on sama ;)
Joten vannomatta paras ;)
Olen aiempien jälkeen JOKA KERRALLA vannottanut mies parkaa, ensin alkupahoinvoinnin aikana ja sitten synntyksen jälkeen, että MEHÄN EI TÄTÄ UUDESTAAN TEHDÄ!!! Kolme ekaa ovat syntyneet ihan luomusti ja vikan kanssa jouduimme hätäsectioon. Pyysin, oikeastaan vannotin, miestäni vielä varmasti muistuttamaan, siitä kun olen pää pöntössä alkuajan ja synnytyksen kauhuista... Mutta kuten sanoin nyt viides tulollaan (6+2) ja oottelen tässä koska taas olen pää pöntössä... On tämä niin kummallista ;D
Mieheni on jo luopunut toivosta kanssani ja sanoo että turhahan hänen on mitään muistuttaa, kun aina tulos on sama ;)
Joten vannomatta paras ;)
Olen aiempien jälkeen JOKA KERRALLA vannottanut mies parkaa, ensin alkupahoinvoinnin aikana ja sitten synntyksen jälkeen, että MEHÄN EI TÄTÄ UUDESTAAN TEHDÄ!!! Kolme ekaa ovat syntyneet ihan luomusti ja vikan kanssa jouduimme hätäsectioon. Pyysin, oikeastaan vannotin, miestäni vielä varmasti muistuttamaan, siitä kun olen pää pöntössä alkuajan ja synnytyksen kauhuista... Mutta kuten sanoin nyt viides tulollaan (6+2) ja oottelen tässä koska taas olen pää pöntössä... On tämä niin kummallista ;D
Mieheni on jo luopunut toivosta kanssani ja sanoo että turhahan hänen on mitään muistuttaa, kun aina tulos on sama ;)
Joten vannomatta paras ;)
Olen aiempien jälkeen JOKA KERRALLA vannottanut mies parkaa, ensin alkupahoinvoinnin aikana ja sitten synntyksen jälkeen, että MEHÄN EI TÄTÄ UUDESTAAN TEHDÄ!!! Kolme ekaa ovat syntyneet ihan luomusti ja vikan kanssa jouduimme hätäsectioon. Pyysin, oikeastaan vannotin, miestäni vielä varmasti muistuttamaan, siitä kun olen pää pöntössä alkuajan ja synnytyksen kauhuista... Mutta kuten sanoin nyt viides tulollaan (6+2) ja oottelen tässä koska taas olen pää pöntössä... On tämä niin kummallista ;D
Mieheni on jo luopunut toivosta kanssani ja sanoo että turhahan hänen on mitään muistuttaa, kun aina tulos on sama ;)
Joten vannomatta paras ;)
Olen aiempien jälkeen JOKA KERRALLA vannottanut mies parkaa, ensin alkupahoinvoinnin aikana ja sitten synntyksen jälkeen, että MEHÄN EI TÄTÄ UUDESTAAN TEHDÄ!!! Kolme ekaa ovat syntyneet ihan luomusti ja vikan kanssa jouduimme hätäsectioon. Pyysin, oikeastaan vannotin, miestäni vielä varmasti muistuttamaan, siitä kun olen pää pöntössä alkuajan ja synnytyksen kauhuista... Mutta kuten sanoin nyt viides tulollaan (6+2) ja oottelen tässä koska taas olen pää pöntössä... On tämä niin kummallista ;D
Mieheni on jo luopunut toivosta kanssani ja sanoo että turhahan hänen on mitään muistuttaa, kun aina tulos on sama ;)
Joten vannomatta paras ;)
ja synnytys oli aivan kauhea. Pitkä (27h30min) ja kivulias. Vauva oli myös iso, viistosti tulossa ja vielä avotarjonnassa. Lopulta tuli imukupilla väkisin runnoen. Sain kyllä ihan kivan synnytyspelon!
Lapsia vielä kuitenkin haluan, mutta synnytys pelottaa jo nyt. Onneksi ei tarvitse kuitenkaan vielä sitä niin miettiä. Taidan kyllä haluta pelkopolille ja vaadin käynnistystä ennen laskettua. Mieluiten kyllä sectioon...