Vielä kummiasiaa...

Varmaan tästäkin aiheesta on keskusteltu näillä palstoilla monia kertoja, mutta miten itse koette kummien tehtävän tai tse kummina olemisen? Itse kolmen lapsen äitinä ja kahden lapsen" epävirallisena" (kuulun siviilirekisteriin) kummina olen usein miettinyt tätä kummiasiaa...Mielestäni kummin tehtävä ei ole lahjojen ostaminen!!! Myös tätä olen sanonut omien lasteni kummeille. Mutta joillekin tuo kummius tuntuu olevan vain välttämätön lahjan ostorituaali synttäreinä ja jouluna. Mielestäni olisi paljon mieluisampaa, jos kummi joskus soittaisi lapselle ja kysyisi kuulumisia. Mutta kun edes tekstiviesteihin ei vastata vaan ainoastaan syntymäpäivälahjatoiveita kysellään, niin tämä mun mielstä täysin turhaa. Miksi esittää kummia kerta vuoteen??? En tarkoita, että kummin pitäisi jatkuvaa yhteyttä pitää, eihän sellaiseen juuri kenenkään aika riitä. Mutta kun vuosia menee vain lahjatoiveita kysellessä, niin mieleni tekisi " vapauttaa" kummit tästä velvoitteesta. Olen siis erittäin iloinen näistä kummeista, jotka silloin tällöin vain piipahtavat katsomaan kuinka kummilapsi on kasvanut ilman paketteja kainalossaan.



Omat kummini pitävät edelleen yhteyttä minuun, vaikka ovat jo 80 vuotiaita, ja edelleen he ovat minulle jollain lailla tärkeitä. Ja tärkeäksi he eivät ole tulleet lahjojen kautta, vaan sillä että sain lapsena usein muistutuksen siitä, että minulla on kummit. Puhelinsoitot, postikortit jne...



Enpä kai itsekään kummina mikään kummoinen ole. Kuitenkin kummilapsia muistan iltarukouksissa ja heidän kuulumisiaan kyselen, koska se oikeasti minua kiinnostaa. Koen, että olen saanut tärkeän ja arvokkaan tehtävän. Mutta parempaakin varmasti pystyisin...



Että tämmöisiä mietteitä...