Nolointa synnytyksessä?

kakka-asia hävettää niin pyytäkää pienoisperäruiske. Se annetaan ainakin TAYS:ssa aina. Peräruiskeessa on vain puolisen desiä jotain ainetta joka tyhentää kyllä niin että ponnistuksen tulos on vain vauva eikä muuta. ;)

Minua ei kyllä kakka nolottanut yhtään. Se nolotti enemmän, että " vain" 7 h kestäneen synnytyksen jälkeen jalat alkoivat kantaa vasta noin 10 tunnin päästä. Pelkän kohdunkaulan puudutteen sain, joten heikotus ei johtunut lääkkeistä, vaan voimat vaan yksinkertaisesti menivät ihan tyystin. Tosin ponnistusvaihe oli lähes tunnin, joten vaikuttanee asiaan. Oli noloa, kun ei ollut mitään jakoa päästä suihkuun ennen seuraavaa päivää ja silloinkin mentiin seiniä pitkin.



A.A.

Jonka toki otin. En tiedä oliko juuri tuollainen vesi.. Mutta ei näitä yllämainittuja " hajuhaittoja" ainakaan tullut.

ja se oli tosi ärsyttävää. Vaikka useimmilla on synnytyksessä (kuten minullakin) tietenkin tärkeintä se että saa vauvan ulos, mutta kun luonteeni on sellainen että en todellakaan halua tämmösiä eritejuttuja (kuinka luonnollisia tahansa) jakaa muiden kanssa.

En yhtään tiedä syytä siihen miksi en ruisketta saanut, jos joku tähän jonkin syyn keksii, sen saa kertoa. Jotenkin vaan se paskan tulon jännittäminen vei pontta pois ponnistuksista. Mutta synnytys meni hyvin, ja tuli lapset (tuplat) ja paskatkin.

t.raikkurv24+5

Itkin lähes koko synnytyksen ajan, ihan siksi, että kipu oli niin kova enkä pystynyt estämään kyyneliä. Puuduteet eivät minulle auttaneet. Nyt jälkeenpäin mietin, että pitikö kätilö minua ihan säälittävänä, koska minulla nähtävästi ei ole kauhean korkea kipukynnys.



Tytteli-83 ja neiti 5kk

Tuota kakka-asiaa en edes miettinyt etukäteen, vaikka jännäsin muuten kyllä lähinnä kipuja ja sitä, millainen kätilö sattuu osalleni.



Synnytys käynnistyi aamuyöstä vesien menolla, minkä jälkeen olin päivän osastolla. Supistukset alkoivat illalla ja joskus keskiyöllä kysyttiin mielipidettä peräruiskeesta. No, sehän sopi minulle. Vähän jännitti sen antaminen, koska se oli ihan ensimmäinen kerta.



Synnytyksessä ei jäänyt mieleen mitään, mikä olisi nolottanut jälkikäteen. Tosin itse synnytys meni erittäin helposti. Epiduraalikin annettiin ennen kuin sitä oikeastaan tarvitsin. Muuten kyllä sitten raskaudessa ja vauvan syntymän jälkeen oli lievästi sanottuna mutkia matkassa, mutta itse synnytys sujui kuin tanssi. :-)

johtuen varmaan aika kovista kivuista, eikä mieleeni tullut ollenkaan että voisi jotakin siinä tilanteessä hävetä. MUTTA mua rupeskin sitten nolottamaan ihan hirveästi se kun piti vauvan synnyttyä mennä suihkuun ja siinä sitten ekalla kerralla naiskätilö (vanhempi) katseli vieressä etten pyörry ja kertoi mistä pitää pestä jne.... ja antoi sitten ne kauniit verkko housut ja asetteli sen jumalattoman paksun siteen paikalleen kun en ite meinannut pystyssä oikein pysyä. Se oli jotenkin himu noloa. Toisen kohdalla nolous tuli just samassa paikassa ja silloin apuna oli oikein ystävällinen mieskätilö. Ei tossa varmaan oikeasti mitään ihmeellistä kätilöiden mielestä ole mutta jotenkin mua hävettää aina kaikki asiat jotka tapahtuvat sen jälkeen kun vauva on syntynyt. No nyt sitten kolmannen kerran on taistoon taas lähdettävä ja varmaan tuo nolouden hetki jälleen kerran koettava.



T.kolomonen rv 26+1



Ai niin, mulla ekassa synnytyksessä laitettiin tuo vesiperäruiske ja toisessa ei, mutta mulla ei ole kyllä hajuakaan tuosta tulleen p**kan määrästä =)

Mulle ei aluksi laitettu peräruisketta koska vauvan pää liikahti (en tiedä miksi se esti ruiskeen). Sitten en tajunnut enää pyytää eikä hoitsu tarjota. Ja lopulta harjoitusponnistuksessa pinnistin kakkakikkareen lattialle ja vielä pari kertaa pöydällekin. Kätilö toimi tyynesti ja minä alkuun jopa nauroin asialle, vaikka ärsyttihän se. Hajua en tuntenut kun ilokaasu vei sen kyvyn. Mies jälkikäteen sano, että kauheelta haisi. Mies oli ihmetellyt kätilön tyyneyttä ;) Ehkä tuosta johtuen mulla paheni peräsuolen laskeuma-vaiva, tai mikä lie.



Synnytyksen jälkeen häiritsi, kun aika ajoin hoitoja tuli harjoittelijan kanssa vetämään verisen siteen alas ja kurkkasi mun epparihaavaa. Itellä mulla ei ollu hajuakaan, miltä se sillon näytti. Kotona vasta uskalsin kurkta ja aika kauheelta se silloinkin näytti. Ihmeen tyynesti ne ammattilaiset kuitenkin hoiti hommansa.

Mä en kakkahommista tiedä, kun en päässyt ponnistamaan asti, mutta mua nolotti kun anestesialääkäri kävi laittamassa epiduraalin ja sen jälkeen kokeili sääriä, että eihän ne ole puutuneet. No, ei ollut tullut viime päivinä säärikarvoja ajeltua ja oli kauhee sänki. Siis haloo! Pari minuuttia aikasemmin oltu vielä kauheissa supistustuskissa ja sitten ajattelee tommosta.

Jälkikäteen, kun ajatteli niin tuntu hassulta, ettei hävettänyt kaikenlainen alakerran ronkkiminen varsinkin kun mulla käynnisty vesien menolla ja sitä kaikenlaista tavaraa tuli jatkuvalla syötöllä. Sitten niitä tuotoksia vielä kommentoitiin, kun oli niin siistiä lapsivettä ja kaikkea muuta.

Sektion jäljiltä oli vähän noloa, kun ekaks yöks ei laitettu mitään sidettä ja housuja niin loppupeleissä jouduin soittamaan hoitajan vähän siistimään paikkoja. Siinä tosiaan sitten, kun itse ei pysty tekemään mitään ja joku muu vaihtaa yöpaitaa ja laittaa housuja ja siteitä niin tuntu vähän tyhmältä.

Mutta tosiaan, kaikkea ne kätilöt varmaan on nähneet ja on ihan jokapäivästä niille.

mulla kanssa kakka tuli, mutta se ei itsessään hävettänyt vaan se että kivuissani huusin että nyt ei tule lasta vaan nyt tulee paskaa :D kätilö kauniisti vastasi että anna tulla vaan ja pyysi opiskelijaa nappaamaan sen pois :)



se hävetti myös kun lapsivettä tuli ja kätilö siinä " ihasteli" moneen otteeseen että on niin kaunin väristä ja hyvänlaista lapsivettä. pyysipä mieheni ja opiskelijankin katsomaan kuinka hienoa on. siinä oli olo kuin parhaallakin taideteoksella. ketarat levällään kaikki tuijottelemassa alapäästä valuvaa nestettä. kiva että oli tosi upeaa lapsivettä...



sekin hävetti kun synnytyksen jälkeen piti mennä suihkuun enkä oikein tiennyt että saako sieltä marssia pois itse vai tapahtuuko vielä jotain ja odottelin siellä lämpimän suihkun alla, kätilö sitten tuli kysymään että jokos tulisin pois... :)

Sain peräruiskeen, mutta siitä huolimatta synnytysjakkaralla istuessani tuli pari ruokalusikallista. Mies ei sitä nähnyt kun istui takanani, enkä mitään hajua huomannut, mutta jostain syystä se vaan nolotti kun kohdevalo on suunnattu alapäähän ja kätilö ja terkkariopiskelija siinä tuijottaa, kun meikäläiseltä valuu kakkaa ämpäriin. Vaikka tästäkin ketjusta voi päätellä, että noin tapahtuu melkein joka synnytyksessä!



Ja nolotti, kun laitoksella imetys ei heti oikein onnistunut ja purskahdin itkuun hoitajan neuvoessa. Hormoneista se johtui, ja varmasti ihan tavallista, mutta jotenkin hävetti revetä tuntemattoman ihmisen edessä.



Suomalaisetko estoisia?

Vai olenko ylipäänsä outo, kun löydän niin luonnollisesta asiasta häpeiltävää?

Ensimmäisestä synnytyksestäni on kulunut jo 12 vuotta. Ponnistusvaiheessa, vähän ennen kuin pää alkoi tulla ulos, peräsuolestani tuli ulostetta. Huusin, että PASKA TULEE. Kätilö pyyhki sen vaan tyynenä pois. Sitä ei siis tullut paljon, ihan vähän vaan, mutta haju oli paha. Ja pahinta oli häpeä. Se tunne pilasi koko muuten hyvän synnytyskokemukseni.

En ollut mitenkään varautunut sellaiseen. Missään oppaissa tai neuvolassa ei puhuttu asiasta, vaikka muuten kaikki käytiin niin tarkkaan läpi. Miks ei? Tunsin itseni erittäin omituiseksi. Ja ajattelin sen olevan hyvinkin poikkeavaa. Toisessa synnytyksessäni kävi kuitenkin samalla tavalla. Suoleni ei kuitenkaan ennen synnytyksiä ollut täysi, vaan synnytykseni ovat alkaneet sillä, että suoli on tyhjentynyt itsestään.

Nyt olen taas kovassa vauvakuumeessa ja mietin kehtaanko ottaa uutta miestäni ollenkaan mukaan synnytykseen, jos sen aika tulee. Ja miten ihmeessä voin kertoa ja varoittaa häntä etuköteen, kun itsestänikin se on niin ällöttävää...

Eihän se kivaa ole, mutta turha sitä hävetä on. Meillä asiasta puhuttiin synnytysvalmennuksessa ja kerrottiin, että vauvan pään painaessa peräsuolta ulos tulee,mitä on ulos tultavaa. Sanoohan vanha sanontakin että " ei tullut lasta eikä paskaa" , jos homma ei onnistu. Eli nämä kaksi asiaa liittyy tiiviisti yhteen.

varmasti moni äiti muistaa aina lopun ikänsä sen kakan.Mie vielä sanoin tulevalle isälle että mene vi****n sen vesilasin kanssa siitä ja käskin kätilöitä ampumaan mut tai lyömään tajun pois...kivun hetkellä sitä tulee helposti aika paskiaiseksi...ainakin minä.Toinen synnytys olikin eri juttu,sektio ja kaikki meni hienosti.

Kun sitten on siinä synnytystilanteessa niin ei ole hirveästi aikaa miettiä mitä siellä alhaalla tapahtuu. Muistan että neljättä synnyttäessä kätilö välillä pyyhki kakkaa pois,mutta ei siinä vaiheessa kauheasti haitannut tai nolottanut.

Onneksi kätilöt ovat ammattilaisia ja nähneet kaikenlaista.Kakka taitaa olla arkipäivää heidän työssään :)

" sitä itteeään " silti, vaikka olisi tehty suolentyhjennys?

minulle tehtiin se tyhjennys, mutta kesken synnytyksen päädyttiinkin sektioon, joten en itse tiedä vastausta kysymykseen.

En ihan ehtinyt, mutta läheltä piti:

Synnyttämään mennessä sain kätilöltä ohjeen vaihtaa päälle sairaalan vaatteet ja siteen viereisessä vessassa. Sain pinkan vaatteita ja mytyn, joka näytti vähän siteeltä, sairaalassa näköjään käyttävät kangassiteitä. Ennen kuin ehdin sen laittaa housuihini, huomasin onneksi vessan seinällä pussin kroonikkovaippasiteitä ja tajusin, että mytty, jota melkein käytin siteenä, olikin siististi laskostetut sairaalasukat. Olisi hiukan hävettänyt, kun kätilö olisi kysynyt, että enkö saanut sukkia ja niitä sitten olisi etsitty tai jos olisin kysynyt, että mihin tämän siteen voi laittaa pesuun...

Ymmärrän hyvin kyllä noita puolisoita, joista tuolla toisessa ketjussa kerrotaan, jotka käyttävät pahvisia kaarimaljoja tohveleina tms. Onhan se tilanne aika jännä, eikä siinä välttämättä havainnointi ja ajatus juokse ihan normaaliin tapaan...

Minulla on suoli tyhjentynyt itsekseen, mutta vikalla kerralla vauhditeltiin käynnistymistä vesiperäruiskeella (senjälkeen suolessa ei todella ole mitään ja itse luulin että lapsi syntyy pyttyyn, kun vaikutti supistuksiin melkoisesti). Synnytyksessä ei siis välttämättä tule ulostetta ja jos tulee, niin varmasti ovat siihen tottuneet.. Kätilöt siis..

Kannattaa ns. " vetää vesiperät" jos kakkiminen salissa hävettää. ;-) Kahdesti olen punnaamassa ollut ja molemmista olen saanut heti laitokselle tullessa vesiperäruiskeen, kun olen sen toiveesiini kirjoittanut. Eikä ole kyllä ulostetta ponnistusvaiheessa tullut, 1½l vettä on hoitanut kakkajutut pönttöön. Sitäpaitsi kyllähän ne kätilöt ovat ponnistusvaiheessa kakkaan tottuneet. Kuuluu heillä ns. työn kuvaan.



Joskus olen nähnyt jonkun ketjun missä kätilöt ovat itse kirjoittaneet mistä eivät salissa pidä. Siinä listassa oli muistini mukaan kätilön huorittelu, kätilön pureminen, kätilön lyöminen tai potkiminen jne. Ei siinä kakkimisesta mitään puhuttu.



Mutta jos jokin asia nolottaa niin se nolottaa. Eipä siihen toisten järkipuheet auta. Minua nolotti ensimmäisen synnytyksessä ponnistaa. Haarojeni välissä kun minua, haaroväliäni ja kasvojani tuijottivat lastenlääkäri (vihreä lapsivesi=lääkärin imettävä hengitystiet heti) , kätilö ja lastenhoitaja. Epiduraali vei kivut, niin ajattelin miltä näytän, ison vatsani kanssa, jalat levällään, punnaamassa vauvaa ulos.. Vierihoidossa nolotti, kun vanha työkaverini tuli tarkistamaan ison verenpurkauman saanutta eppariani. En vain olisi halunnut itseäni " paljastaa" tutulle.



Pikkukakkosesta nolotti kun menin hirveissä supistuksissa synnärille rv38. Supistukset tulivat tauotta. Kätilö tutki ja kertoi ettei synnytys ole vielä lainkaan käynnistynyt. Sitten tuli erikoistuva lääkäri ja sitten mies takapäivystäjä, kera kolmekymppisten mieskandien. Sisätutkimukset sattuivat ihan sairaasti. Epäilivät umpisuolta, miettivät sektiota (kääk) ja loppujen lopuksi selvisi että kaikki olikin vain erittäin rajua vatsatautia.. Nolotti ettei yhden synnyttänyt, hoitoalan ihminen,erottanut mahatautia synnytyksestä ja oman ikäisten mieskandien tutkittavaksi joutuminen.



Omat nolotukseni aiheet ovat siis myöskin ihan luonnollisia juttuja. Ja voin vannoa, että jos kadulla törmään kätilöihini tai lääkäreihini, jotka minua hoitivat, he eivät taatusti minua enää muista. Eivätkä he muista sinuakaan. Tosin ex-työkaverini minut varmasti muistaa. :-/ Mutta olen hänet nähnytkin synnytykseni jälkeen, eikä se enää minua nolota, tutkimustilanne vain nolotti silloin.



Kätilöitä jotka joutuvat työmaalleen synnyttämään, varmasti nolottaa vielä enemmän meitä. ;-)



Lila75 ja tytöt 2v ja 7kk

Jostain alatiesynnytyksen etuja käsitelleestä kirjoituksesta olen lukenut, että yksi alatiesynnytyksen hyvistä puolista on se, että vauvan elimistöön päätyy äidin ulostebaketeereja. Hyvää asiassa siis se, että vauvan immuunipuolustus jotenkin kehittyy paremmin (tjsp.) ja allergian riski pienenee.



Omassa synnytyksessä kakan tulo ei haitannut, tunsin kun sitkeä pieni kakkakiekura siellä hetken aikaa roikkui kunnes kätilö siististi sipaisi sen paperilla pois. Jotenkin tuntuu aika luonnolliselta, että kun elimistö kikistyy ja käkistyy supistuksissa ja vauva jyrää tulla että sieltä myös suolesta tulee mitä on tullakseen.



(Rautalääkkeet vaikuttivat sillä tavalla suolistooni, ettei raskauden aikana mitään kovin suuria kakkareservejä suolistoon päässyt syntymään...)



Kaipa se sitten olisi ollut noloa jos olisi kovin pahat paskaruiskutukset tai isommat tuotokset tulleet.



Paljon enemmän minua haittasi tai oikeastaan ärsytti se, että menin oksentamaan lakanoihin. Kätilö kyllä kovasti vakuutteli ettei haittaa mitään kun asiaa harmittelin. Joka tapauksessa pyysin kunnon kaarimaljareservin viereeni, niin ettei lakanoita tarvinnut enää vaihtaa.