Onko enää ketään muita ex-HUHTIKSIA?

Ja onnea on meilläkin! Pörröpäinen pikkuneiti syntyi 10.5.



9. päivä menin siis kontrolliin ja pääsin saman tien käynnistykseen. Tiistaina sain kaksi satsia niitä käynnistysmuruja, aiheuttivat epäsäännöllisiä, lieviä supistuksia ja jomotuksia. Yö meni sairaalassa ja keskiviikkona samat kuviot: kaksi satsia käynnistysmuruja, epäsäännöllisiä supistuksia. Alkoi tosiaan olemaan epätoivoinen olo, vauva halusi jäädä asustamaan kohtuun...



Illalla puoli seitsemän jälkeen lähdimme miehen kanssa lenkille sairaalan rappuihin ja parin kiekan jälkeen kuului " pulp" ja vedet menivät käytävälle. Siitä sitten lähdimme takaisin synnärille ja jo matkalla alkoivat huiman kipeät supistukset. Menin suihkuun mutta jo vartin päästä menimme saliin ja rupesin kiskomaan ilokaasua kaksin käsin. Aika pian sain myös spinaalipuudutuksen. Se oli ihana! Superkipeät supparit tekivät kuitenkin työnsä - lyhyen ponnistusvaiheen jälkeen tyttö oli maailmassa klo 20.56. Aika nopeaa toimintaa!



Oli hyvin erilainen synnytyskokemus kuin mitä esikoisen kanssa! Tämä oli paljon nopeampi, mutta myös kipeämpi. Tosin puudutus toi ihanan helpotuksen. Tunsin kuitenkin, koska on ponnistuksen aika ja sain hyvin ponnistettua.



Ei tarvinnut leikata, ei tullut repeämiä - mahtavaa, kun voi istua! Verta meni kyllä taas yli litra, minkä huomasi aika höpöstä olosta. Nyt olo kuitenkin jo aika hyvä, eikä enää niin väsytäkään.



Surullista on se, että pienellä tytöllämme todettiin hypotyreoosi. Se tarkoittaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, toisin sanoen tytön elimistö ei tuota tyroksiinia. Eli tänään aloitimme korvaushoidon, joka todennäköisesti jatkuu koko tyttömme iän. Luojalle kiitos nykyaikaisesta lääketieteestä! Esiintyvyys tällä sairaudella 1:3500.



Mutta muuten vauva voi mainiosti ja isosisko on onnessaan uudesta siskostaan. Ja äiti ja isi onnesta lääpällään ja superylpeitä pienistä tytöistään!



terv. maitotilallinen Tilp.

On täällä ainakin vielä yksi jäljellä.. Pahoin pelkään, että meilläkin käynnistykseen joudutaan kun ei mitään tuntemuksia ole ollut.. Niin moni on jo lohdutellut, ettei ole vielä kuullut että olisi jättänyt syntymättä.. Lohduttavaa.. Mutta, nyt hipsin pihalle.. Täytyy nautiskella tuosta ilmasta ja ties vaikka jotain alkaisi tapahtumaan kun tuolla ahertaa..:)



eevuska_85 viikkoja 41+1

Vähän sentään herätellään toivoa tulevasta. Yöllä nimittäin supisteli useamman tunnin ajan, kuitenkin vaan n. 10 minuutin välein eikä kovinkaan kipeästi. Viiden aikoihin olin vissiin nukahtanut ja kahdeksalta taas ylös. Nyt kymmenestä eteenpäin on supistellut jo aika kipeesti, mutta " vaan" 9-15 minuutin välein. Soittelin jo yöllä laitokselle ja sanoivat ettei kannata tulla ennenkuin supistelee n. viiden minuutin välein ja tekee niin kipeetä ettei kärsi enää olla kotona..



Eli ihmetellään ja odotellaan, muutakaan ei voi. Olis vaan kiva tietää että saako noi supistukset jotain aikaiseksi, viimeisellä lääkärikäynnillä oli vielä paikat kiinteet ja kiinni. Kävelylenkki voisi tehdä hyvää, jos saisi vaikka polttojen tahtia tiuhemmaksi. Jos olen kotosalla vielä illalla niin otan kyllä sellaset löylyt että! No, ehkä parempi vaan yrittää siirtää ajatuksia johonkin muuhun, vaikka se vaikeeta onkin. Mullekkin on moni sanonut, ettei se vauva kellään ole mahaan jäänyt.. Paljonpas lohduttaa kun odottaa jo niin kovasti tulevaa.



Suppareita teillekkin!

uninen 41+1

En ole ennen moista nähnyt, eiköhän se sitä ole. Jätän tarkemmat kuvailut sikseen. :) Syntyisköhän tää kuitenkin...? Rupee jännittämään! Täytyy yrittää hillitä intoa, olin jo melkein saanut itseni psyykattua, että vauva on sylissä joskus ensi viikon torstaina aikaisintaan.



Uniselle hurjasti supisteluita! Ei ois sulla yhtään mattojen pesua tms.? :)



Juu, ei kyllä yhtään lohduta se, että ei se vauva kellään ole masuun jäänyt. Eipä kai niin. Mutta jokainen päivä tuntuu viikolta ja mua ainakin huolestuttaa vauvan vointi.



Odottavalla kannalla, jo neljättäkymmenettäkahdetta viikkoa...



Tilp.

Hei Tilpehööri!



Tsemppiä loppumetreille ja toivotaan että vauva syntyy pian.



Minua jäi tuossa sinun viestissä askarruttamaan tuo isyysloma. Eikös vauvan pidä syntyä ennen kuin isyyslomalle voi jäädä? Eihän se Kelakaan taida tukea isälle maksaa jos lomaa pidetään ennen vauvan syntymää.

En tosiaan tiedä onko teidän isäntä tuolla virallisella Kelan isyyslomalla, mutta jos on niin tarkistakaa ihmeessä maksaako Kela tuosta jo pidetystä lomasta. Voihan olla että minäkin olen ihan väärässä. :-)



Tsemppiä muillekin " möhömahoille" vielä. Kyllä ne vauvat sieltä tulevat kun ovat siihen valmiita.



Terkuin,

Mami_04 ja 4viikkoinen pikkuneiti

mahan kanssa kärvisteleville!



Odottavan aika on pitkä, mutta hyvää kannattaa odottaa!!!



Tiedän ettei tää lohduta yhtään, mutta ihan oikeasti, viikon sisällä on kaikki huhtikuiset maailmassa!!!



Isyysloman muuten voi pitää milloin vaan äitiysloman aikana, siis myös ennen lapsen syntymää. (Meilläkin esikoisen kanssa mieheltä meni 1 viikko ' hukkaan' kun työnantaja vaati aloittamaan loman la:sta ja tyttö syntyi viikolla 40+6. Ja Kela kyllä korvasi;) )





Lala ja Martta 2vko

Kaikki keinot on kokeiltu joten turhaa on odottamalla odottaa enää.

Ikkunatkin jo pesin ja mattojakin jo viikolla.

Nyt annan ajan kulua ja katson kuinka käy.

Nautin auringosta jos ei muuta.

Mukavaa viikonloppua kaikille



Äiti30.. 41+1

Mulla myös kävi jo aikaisemmin mielessä sama kysymys, että miten isyysloman voi aloittaa, ennen kuin lapsi on syntynyt; Jyväskylän kela ainakin vastasi mulle, että ei voi, mutta jospa käytännöt ovat erilaisia eri paikoissa?

Niin...kirjoitan ekaa kertaa, mutta innokkaasti olen lukenut ja myötäelänyt. Mulla on menossa viikko 40+4 ja olin " varma" , että syntyy jo ennen laskettua, kun on kolmas ja toinen syntyi tasan laskettuna päivänä, mutta eipä näillä vauvoilla tunnu olevaan samaa kaavaa... Tänään olisi ollut siinä mielessä mainio päivä, kun on miehen synttärit, mutta ehtiihän hän sitten " lahjan" saada vähän myöhässäkin ja nauttia loppuelämän!

Mulla ei ole juuri lainkaan ollut kipeitä supisteluja, kovettumisia kylläkin. Saa nähdä miten homma lähtee etenemään. Aika kireällä hermot ovat välillä ja etenkin lasten kitinä ja huuto ottaa kovasti korviin; haluaisi vain olla hiljaa rauhassa ja vetytyä kuoreen, mutta eihän sse ihan onnistu lasten kanssa. Onneksi mies on kesälomalla ja sen jälkeen putkeen isyyslomalla ja talvilomaakin piti viikon rästistä eli kyllä mun kelpaa, yhteistä aikaa yhteensä melkein kymmenen viikkoa! Nytkin on pihalla lasten kanssa.

Tuo limatulppa-asia on mulle täysi mysteeri; en ole aikaisemmissa kahdessa raskaudessa sitä nähnyt enkä nytkään ainakaan vielä. Menisi vaan synnytys yhtä rivakasti kuin ekalla ja tokalla kerralla, n. 8 ja 6h. Onko muuten kukaan laillani lähdössä synnyttämään yksin? Viimeksi olin myös, ihan hyvin meni tosin välillä tuntui aika pitkältä, mutta kun ei tuon kauempaa mennyt, niin kyllähän se meni, ehkä siitä oli jopa jotain etua, keskittyi vaan itseensä ja siihen synnytykseen.

Isyysloma piti työnantajalle ilmoittaa viimeistään kaksi kuukautta (vai oliko se kolme, no ihan sama) ennen lomaa. Ja vähän otimme varman päälle, että mies ilmoitti loman jäävänsä 1.5. alkaen. Vaikka siis la oli 27.4.



Mieheni on vuorotyössä ja tietysti listat tehdään aikaisemmin ja lomat ym. otetaan huomioon. Aikaisemmin i-lomalle jääminen olisi onnistunut, mikäli tarvetta olisi ollut. Mutta koska jokaiseen työvuoroon on tietty miehitys, paha mennä ylimääräisenä vuoroon. Minusta tämä on aivan järjetöntä, kun lomaa menee tavallaan hukkaan. Mutta näin se nyt menee. Toivottavasti ei ole tätä hommaa jotenkin kustu! Siskollani oli aikanaan sama ongelma, kun miehensä yksityisyrittäjä ja tuuraaja sovittu tietyksi ajaksi (mutta heille sitten lopulta syntyi vauva ajallaan).



Limatulpasta: ei mullakaan esikoista semmoista tullut, nyt yllätti moinen! Mutta eipä tässä taas kummempia oloja... Supistelee, mutta niin aina, viimeiset kuukaudet...

Lala, kiva muuten kuulla susta! Miten pieni Martta voi? Leikkaus meni ilmeisesti hyvin?



Ja sekin vähän ns. lohduttaa, että muillakin joskus nämä isyyslomahommat kusseet. Miten muut vuorotyöläiset ym. ovat saaneet nämä lomahommat sovittua? Kun kuitenkin ymmärtääkseni jotain päivämääriä on etukäteen ilmoitettava. Tai ehkä me vaan ollaan jotenkin ihan tampiota eikä olla ymmärretty hoitaa hommaa oikein...



Hyvää yötä ja toivottavasti kaikki masukkaat ovat synnärillä ja ei tarvita enää uutta terapiapinoa meille!

Meidän pienokainen syntyi vihdoin (vkoja 41+1) eli 3.5. klo 11.17. Paino 3260g ja pituus 50, pipo 36. Synnytys oli kaikkea muuta kuin mukava.. Mutta lopputulos tärkein, lapsi on ihana ja voi hyvin! Tänään ollaan kotiuduttu, ja arjessa on kyllä ihmettelemistä..



Tsemppiä tytöt! Kyllä ne teidänkin vauvelit syntyy aivan pian!!!!!

Ja onnea tulevaan koitokseen.

elikkäs viimeinkin 3.5. meille syntyi potra poika, 4575g ja 52cm, pipo 37cm. Ja viikkojahan ehti kertyä 40+4, eikä yhtään kauempaa tuon köntin olisi tarvinut hautua!=) Jopa vähempikin olisi riittänyt.



Synnytys meni, noh, miten kuvitella saattaa; repesin aika loistavasti, siltikin pojalta katkesi solisluu, ei olisi muuten saatu ulos.=( Sokeriarvot tippui pojalla heti, vaikka syö enemmän kuin tarpeeksi, ja siksi vietti aikansa lastenosastolla seurannassa ja tipassa koko sairaalareissun, ja siis eilen päästiin kotiin.

Enempää en tähän väliin jaksa raportoida, pitää lähteä huilimaan, ennen kuin taas syödään!=)



Jaksamista vielä kokonaisille!

Rokkikukka ja muut jo vauvoja saanneet, hirmuiset onnittelut!



ja huhtikuiset jotka vielä yhtenä kappaleena, tsemppiä!!!!



odotan tässä lapset kotiin aj sit lähetään hieman kyläilemään. pakko saada jotain muuta ajateltavaa kuin selkävaivat ja loppuodotusta. kivaa päästä hieman ulkoilee vapaasti maalla. =)



my_selene, Emma 04/02, Alva 07/03 ja 3. neiti rv 36+6

tää piti tulla sinne toukokuun puolel ja sit pelkästään onnittelut rokkiksel ja tsempit huhtksil....



liian paljon ajateltavaa....ja liian monta sivuja auki samaan aikaan...



heh!



m_s

Odotus palkittiin 4.5 klo 13.38 pikkuprinsessalla, painoa oli 3865g, pituutta 50.2cm, pipon koko 35.7cm. (pienen pieneltä tuntuu kun esikoinen oli 4270g ja 54.6cm) synnytyksen kokonaiskesto 15.5h.

Aamulla mentiin synnärille klo 5.30 kohdunkaula oli 4cm auki, menin ammeeseen ja lilluin siellä 2h sitten mentiin saliin kohtu auki 5cm supistuksia tuli koko ajan tasaiseen tahtiin mutteivat tuntuneet mitenkään mahdottoman kipeiltä ei tarvinnut kivunlievityksiä, odoteltiin ja totesin että kiikkutuolissa oli kiva keinutella ja hengitellä syviä henkosia kun supistuksia tuli ja meni, sitten supistukset tuli kipeämmiksi oli auennut 6cm sitte täyty turvautua kohdukaulanpuudutukseen ja sen jälkeen kohtu oli ihan auki aivan yllättäen, olin salissa aivan yksin, supistukset alko harvenemaan mutta kumminkin semmoinen oli semmoinen hassu tunne kun peräsuoleen tuli painetta ja kätilö tuli paikalle meinattiin laittaa supistuksia lisäävä tippa mutta tutkimuksen tehtyään sanoi että koohdun suu on ihan auki ja vauva on tulossa jo ja että saa työntää ja isä oli juuri lähteny käymään kaupungilla, soitin äkkiä et HETI takaisin nyt se tulee! Isä kerkes just työntöihin mukaan jouduttiin supistuksia lisäämään suihkeella jota laitettiin nenään, 3-4 kertaa työnsin ja vauva oli ulkona tosin kätilö joutui työntämään takaisinpäin kun napanuora oli kaulanympäri ja lastenhoitaja joutui leikkaamaan sen poikki. 3 tikkiä repeämään. nyt täytyy rientää.

Täällä tämä yksi ainakin vielä pönöttelee. Voi että voi tuntua aika pitkälle. Tämä raskaus selvää käynnistelykauraa, en jaksa uskoa, että itellään enää lähtisi. Mun masu on TOSI iso, liikkuminen ei ole enää mitään sutjakkaa sujahtelua. Nyt rupeaa turvotuskin hiipimään, erityisesti lärvi tuntuu pullavalta.



Aamut aina pahimpia. Iltaa kohden olo paranee ja tulee taas toiveikkaammaksi - jospa kuitenkin... Mutta sitten taas herätys todellisuuteen, tämä vauva viihtyy sijoillaan, eikä ulos ole kiirettä.



Aamulla heräsin siihen, että näin synnytyksestä unta.



Tuo isyysloma-asiakin kaihertaa. Voi präkä.



Mutta kelit taas kohdillaan! Siitä ei voi valittaa. Ja esikoisen kanssa ollut kyllä mukavia hetkiä, hauskaa touhuilla yhdessä (vaikka hippasille en enää lähde).



Kaunista päivää, jos täällä nyt enää ketään on...



Tilp. 41+3

tsemppiä, ei enää montaa päivää jäljellä ja sitten saat nyytin kainaloon ihan varmasti!



Martan leikkaus meni hyvin, tosin lisää on edessä joskus myöhemmin, mutta nyt tyttö on sen verran hyvässä kunnossa että saa kasvaa ja vahvistua vähän kotona ennen seuraavaa operaatiota.



Tuosta isyyslomasta vielä sen verran että meilläkin mies on vuorotyössä ja siksi viimeksi ilmoitti jäävänsä isyyslomalle lasketusta ajasta eteenpäin. Nyt kylläkin vahingosta viisastuneena sitten tutki jotain lainsäädäntöä ja ilmoitti työnantajalle jäävänsä isyyslomalle vauvan syntymästä. Työlistoihin oli kyllä alustavasti laitettu rv 40+2 alkaen, mutta ei olisi ollut pakko jäädä silloin jos yli olisi mennyt. (Miehen lähin esimies tosin näytti olleen sitä mieltä että yli menee nytkin, kun laittoi miehen vielä päivystämään juuri ennen isyysloman alkua... Huomaa ettei työpaikalla ole naisia;) )



Lala

Kiitos tsempityksestä Lala! Taidan olla viimeinen pitämässä pinoa pystyssä tällä osastolla.



Olisi tosiaan pitänyt lukea lakia, ennen kuin noista isyysvapaista sopi. Täytyypi yrittää olla stressaamatta vielä silläkin itteään.

Tai siis ainakin yksi on vielä sun lisäksesi..:) Saisi kyllä jo ruveta syntymään, en jaksaisi enää tuttujen kysymyksiä.. Ja olisi se muutenkin mukava, että käynnistyisi luonnollisesti. Huomenna sairaalakäynti, mukava päästä varmistamaan että asukilla kaikki hyvin.. Mutta, nyt lepäämään.. Tuo ihana helle on liikaa tällä vatsalla..;)



eevuska_85,vko 41+2

Täällä aina vaan, tänään oli tosiaan yliaikakontrolli.. Kaikki hyvin, rupesi vaan kauhistuttamaan kokoarvio 4100g..:/Eka raskaus, enkä itekkään ole isoimmasta päästä.. Perjantaina uusi käynti, jollei ole syntynyt siihen mennessä.. Ja sitten maanantaina alkavat tod näköisesti käynnistelemään jollei muuten ala mitään tapahtua.. Että tälästä meille..



eevuska_85,vko 41+3