Häpyliitoksen repeäminen, kohtalotovereita?
Eli minulla liitos repesi synnytyksessä 2 vuotta sitten. Sen paraneminen kesti kaikkinensa lähes vuoden. Nyt olen raskaana viikolla 32 ja kivut on jo aika kovat. Liitos on jo vähän auennut ja kävellessä kuuluu hankaavaa ja naksuvaa ääntä. Jopa niin paljon, että mieskin sen kuulee.
Onko kellään kokemusta, mitä toisessa synnytyksessä tapahtui kun liitos oli ekassa synnytyksessä revennyt? Kuinka palautuminen? Alkaa hiljalleen pelottaa....
t. päivikki 31+3
Kommentit (12)
Nimenomaan käsivoimin olen minäkin kyljenkääntämiset hoidellut tässä loppuraskaudessa, tuntuu tuo paineentunne muuten niin hirvittävältä. Taidanpa kysyä asiasta neuvolassa maanantaina enemmän.
Miten sinulla tuota vaivaa hoidettiin synnytyksen jälkeen? Miten se diagnosoitiin?
Coe
Vaiva taitaa olla niin harvinainen, että diagnoosia en meinannu saada. Olo oli tuskainen ja mulle vaan lykättiin jotain buranaa kouraan eikä otettu tosissaan. Vihdoin yksi yökkö älysi siitä mun hassusta kävelytyylistä, että hän on kerran nähnyt vastaavan tapauksen (30vuoden työhistoriansa aikana) ja epäili liitoksen revenneen.
Seuraavana päivänä gyne tuli tarkistamaan tilanteeni ja sain diagnoosin. Ihan käsikopelolla tunnusteli ja sanoi että pari senttiä on auki. Sanoi, että on joskus nähnyt naisen jolla oli vielä enemmän auki. No, en tiedä lohduttiko se kommentti kovinkaan paljon siinä tilanteessa;)
Ei siitä diagnoosista muuta apua ole kuin että saa kovemmat kipulääkkeet kotiin. Liitos paranee ajanoloon itsestään. Jo jälkitarkastuksessa 2kk päästä liitos oli mennyt jo aika hyvin kiinni. Mutta vasta noin 1/2 vuoden päästä pystyin harrastamaan jotain liikuntaa ja vuoden päästä ei kipua tuntunut juuri missään tilanteessa.
Taitaa todellakin olla sullakin samaa vaivaa. Toivottavasti saat lisäinfoa maanantaina. Tule kertomaan, millaisia ohjeita sait neuvolasta.
t. päivikki
Siis olen miettinyt, ett' oliskohan mulla just jotain tollasta tapahtunut kesäkuun synnytyksen yhteydessä. Häpyliitos oli heti synnytyksen jälkeen niiiiin kipeä, että en meinannut sängystä päästä ylös ja kävelin just tolleen takaperin jalkoja laahaten, kun en saanut jalkoja nousemaan. Sängystä en päässyt ylös laitoksella ilman sitä kolmiota, jonka voi sairaalasänkyyn ripustaa, ja muutenkin liikkuminen oli todella vaivalloista.
En pystynyt moneen viikkoon imettämään tai nukkumaan kyljelläni, nytkin se onnistuu vain, jos on tyyny jalkojen välissä, ja silti kipeytyy häpyliitos tuossa kylkiasennossa.
Pystyn nyt kävelemään ja jumppailemaan sopivasti, mutta juoksut ja hyppelyt on yhä tekemättä...siihen liittyy myös lantionpohjan lihasten kunto :)
Niin paraneekohan tämä vaiva itsestään? ei nyt luulis että sille voi mitään tehdä...mutta ei kai tää vuosikausia jatku?
Ja satutteko tietämään enkunkielistä termiä asialle, voisin vaikka guuglettaa :)
Faith ja poikanen 3,5 kk
symfusliitoksen löystymä ja lääkäri kysyi haluanko sen vuoksi section, sillä alakautta liitos saattaa revetä ja paraneminen on hidasta ja tuskallista. Onpa outoa, että lääkäri ei ole kertonut löystymän synnytyksestä aiheutuvista " komplikaatioista" ja tarjonnut sectiota:/
Olen kyllä huomannut, että Suomessa tätä asiaa väheksytään ja jopa jätetään huomioimatta tyyliin " liitoskivuthan kuuluu raskauteen" sama miten pahat eikä asiaa sen enempää edes tutkita..
Wekku, valitsitko sinä sektion? Itse olen periaatteessa luonnollisen synnytyksen kannalla. Olen tässäkin raskaudessa käynyt synnytyshypnoosivalmennusta ja toiveeni on synnyttää tämä kakkonenkin hypnoosissa. Sektiota pelkäisin, mutta toisaalta palottaa, paranenko liitoksen repeämisestä vielä huonommin kuin ekalla kerralla. Tuntuu todellakin, että lääkärit eivät ole ottaneet murhettani vakavasti. Entä, onko sinulla Wekku kokemusta kuinka nämä asiat hoidetaan ulkomailla? Mielelläni kuulisin kaikkea aiheeseen liittyvää.
Faith, oireesi kuulostaa kyllä liitoksen repeämiseltä. Harmillasta, ettet ole saanut mitään apua vaivoihisi. Minua ainakin helpotti jo tieto siitä, että kyseessä on liitoksen repeäminen eikä mikään ns. normaali synnytyksen jälkeinen tila.
t. päivikki
Neuvolassa terveydenhoitaja ei osannut oikein sanoa mitään - sanoi, että kannattaa sitten synnytyksen yhteydessä mainita asiasta että lääkäri osaa katsoa tuleeko repeämää. Totesi saman, että ei repeämälle oikein mitään mahda. Terkkari siis epäili kuten itsekin, että on vaan kyse siitä että liitos on tosi löysä.
wekku, minua kans kiinnostaisi tuo että miten sinulla asia hoidettiin, kun musta tuntuu todellakin että minulla nää liitoskivut on 1000 kertaa kovempia kuin esikoisesta. Että voisiko joku liitos olla tosiaan kovasti löystynyt. Pitäisiköhän mun mennä vielä käymään yksityisellä tässä loppumetreillä, tosin tuskinpa enää mitään eroa tekee... Viimeinen neuvolalääkäri on aikaa sitten jo mennyt.
Coe (tänään rv 38+1)
Mä en uskaltanut lähetä tuohon sectioon ja lääkäri määräsi käynnistyksen vähän aikasemmin, jotta alakautta onnistuu. Jos olisi aiemmassa synnytyksessä revennyt, niin sit ois kyllä ollut section paikka. Mä en aluksi älynnyt itse edes " voivotella" pahoja liitoskipuja, kun neuvolassa vaan toitotettiin, että juu kuuluu asiaan, mut nyt täällä ulkomailla lääkäri tarttui heti asiaan, kun näki miten kävelen. En päässyt sängystä ite ylös kun sattui ja jalkoja en pystynyt nostamaan. portaat oli tosi vaivalloista nousta. Yöllä ei saanut nukuttua, kun sattui niin kovasti. Melkein itkun kanssa käänsin kylkeä. Mulla oli 50/50 mahikset, että repee toi liitos, mutta valitsin silti alakautta. lääkäri sanoi, että jos liitos repee, niin on hitaampi ja jopa tuskallisempi parantua, kuin sectiosta. Mulla ei onneksi revennyt liitos, kiitos käynnistyksen.
Kiitos Coe ja Wekku viesteistänne. Mulla synnytystapa-arvio vajaan kolmen viikon päästä edessä ja aion ottaa asian siellä esille. Jos vauva syntyy ennen sitä (synnytystä pelätty jo viikolta 25 lähtien) onhan se sitten pieni ja mahtuu todellakin syntymään paremmin. Tosin ei esikoinenkaan iso ollut 3240g ja repesin silti.
t. päivikki 32+0
Moikka!
Mulle tuli kans synnytyksen jälkeen sellainen olotila, että oksat pois. Käveleminen oli ihan hirveen työn takana. Piti joka askeleella päättää, että minähän otan tuon askeleen. Lantion luut tuntuivat hankaavan toisiaan vasten. Hirveä narina ja rutina kuului/tuntui joka liikahduksella.
Sänkyyn nouseminen ja sängystä pois pääseminen kesti monta minuuttia ja sattu niin sairaasti. Jalkaa ei voinut nostaa sivulle muuten kuin, että otin kädellä sukan varresta kiinni ja nostin jalan sivulle päin. Sitten toinen jalka.. Ja lopuksi humpsis pudotin jalat lattialle. Auts. Ja sänkyyn pääsin helpoiten niin, että mies tai hoitaja nosti jalat. Silloin kun menin yksin, niin se kyllä kesti.
Pystyin vain haaveilemaan kyljellään olemisesta. Selällään ja istullaan oli ainoat mahdolliset asennot sängyssä. Onneksi oli moottorisänky, niin sain edes vähän asentoa muutettua. Mut oli kyllä puuduttavaa nukkua aina samassa asennossa.
Olin ihan ihmeissään, että mikä tää vaiva on! Onneksi oli yksi hoitaja, joka siitä jotain tiesi. Kertoi kyseessä olevan symfyysi-kivut. (Siis ei ilmeisesti repeämä, vaan löystyminen.) Tämä hoitaja sitten toi minulle rollaattorin, jonka avulla pääsin helpommin vessaan. Muualla en paljo liikuskellutkaan muutaman ekan vuorokauden aikana. Hän toi myös liinan, joka sidottiin sängyn päätyyn. Siitä sain vetää itseni istumaan. Se helpotti vähän. Kipulääkkeitä kului tosi paljon.
Nyt synnytyksestä on vähän reilu kuukausi. Olo on aikalailla normaali. Välillä kyljellään ollessa tuntuu vielä narahdus lantiosta. Pari viikkoa meni siihen, että kävely oli normaalia, kolme viikkoa ennen kuin pystyin kunnolla nukkumaan kyljellään.
Eniten tuossa vaivassa suretti se, että en voinut itse hoitaa vauvaa sairaalassa öisin. Vauva oli hoitajilla ja tuotiin vain syömään minulle. Öisin valvoin ikävissäni ja itkuaki tuhersin, että tätäkö tää nyt on. Ja arvatkaapa vaan tekeekö mieli uudestaan raskaaksi.. Ei todellakaan. Jospa joskus uskaltautuisin kuitenkin, vaikka hirvittääkin. Ja etenkin, kun fysioterapeutti sanoi, että tämä on todennäköisesti sitten edessä seuraavassakin raskaudessa jo raskausaikana ja luultavasti pahempana. Tai sitten ei tule ollenkaan.. Mut toipumisen kannalta ois kuulemma hyvä, että syvät vatsalihakset ois kunnossa. Ei muuta kuin pilatesta harrastamaan...
Ei ole minulla revennyt, itse asiassa kauhistuin että voiko niin tapahtua! :o Minulla on näet tässä tokassa raskaudessa kuulunut rv 30 lähtien kova poksaus häpyliitoksesta joskus öisin kylkeä kääntäessä - ensin tuntuu todella kova paineen tunne ja sitten POKS. Onko sinulla ollut tällasta, liittyykö jotenkin tuohon tai kenties riskiin että liitos voisi revetä?
Coe rv 37+5
en osaa vastata voisiko sinullakin olla riski liitoksen repeämiseen, mutta kyllä minulla vaikeuksia tuottaa juuri tuo kyljen kääntäminen sängyssä. Revenneen liitoksen kanssa ei juuri kylkeä kännetäkään kuin käsivoimin. Tuota kuvaamaasi poksahdusta voisi kai verrata siihen naksumiseen, mitä itsekin liitoksesta kuulen. Tai sitten se on jotain muuta...
Tiedän tästä häpyliitoksen repeämisestä kovin vähän, en ole kenenkään nähnyt täällä valittavan siitä ja kaveripiirissä kenelläkään ei ole kokemusta vastaavasta. Omalla anopilla oli toisessa raskaudessa liitos revennyt, mutta sekin jäi silloin 40v. sitten diagnosoimatta. Hän tajusi kärsineensä samasta vaivasta, kun näki minun kävelevän synnytyksen jälkeen takaperin, vetäen jalkojani.
Josko vielä kommentteja saataisiin......
t. päivikki
...