Haahujen tammikuu
Kommentit (65)
Hengissä selvisin kuitenkin... Eilen oli tosi löysä olo koko päivän, mutta paineet ei kuitenkaan ollut mitenkään erikoiset. Illalla katottiin vielä leffa, sticksasin sen jälkeen ja sain yhden plussan. Olin ajatellut että närästää ja ottanut yhden Rennien, mutta ylävatsalla tuli olo vaan tukalemmaksi. Mittasin paineet (kello tuolloin jo 01) ja sain järkyn lukeman 192/105. Yritin siinä sitten ottaa rauhallisesti hengitellen ja mittasin pari kertaa uudestaan, 182/100 tulosta antoi edelleen. Kävin sanomassa miehelle että soitan ä-polille ja kysyn mitä tehdään, mies rupesi varalta pukemaan ja keräs mun vikat kamppeet sairaalakassiin. Polilla pohtivat asiaa ja käskivät mitata vielä uudestaan vartin päästä ja soittaa sitten. Niin teinkin, onneksi alkoi paineet pudota sinne 157/96 tietämiin. Sanoivat että voin mennä nukkumaan ja mitata aamulla uudestaan.
Painuinkin sitten pehkuihin ja ihme kyllä nukahdinkin, tosin vain vajaaksi tunniksi. 02-07 sitten valvoinkin, kun maha oli tosi kipeä. Yritin löytää säännöllisiä suppareita, mutta maha tuntui vaan miltei koko ajan siltä kuin olisi harkkasupistus päällä tai vauva työntäisi mahassajotenkin poikittain. Oksensin tätä ihkua limaakin kertaalleen. Olo oli tosi tukala koko ajan ja mahaan koski, ravasin tai oikeammin köpöttelin ympäriinsä ja heijailin itseäni eri asennoissa. Sen seitsemän kertaa olin jo menossa miestä herättämään, mutta luovuin ajatuksesta kun ei varsinaisia supistuksia kuitenkaan tullut. En nyt vieläkään tiedä onko tää jotain mahatautia vai mitä ihmettä, olo jo parempi mutta ei hyvä kuitenkaan.
Tää on taas tätä ensisynnyttäjän pähkäilyä, kun ei oikeen tiedä että miltä ne "oikeet" supparit tuntuu, ja mitä muita oireita sitä voikaan ennen synnytystä olla...
Pääsin onneksi seitsemän aikaan taas nukkumaan kun olo vähän helpotti, ja sain kolmisen tuntia nukuttua. Varmaan ei tee hyvää paineillekaan tällainen, vaan minkäs teet.
Sori omanapainen viesti...
Jennuli 38+5
ps. Siitä päätellen ettei Zeriaa ole näkynyt viikkoon, hän lienee siirtymässä listallamme tuohon yläkerran osastoon ;) Zeriaa, täällä odotellaan malttamattomana sun kuulumisia!! :)
Koetin eilen kirjoitella, mutta tietotekniikan jumalat olivat minua vastaan ja kone jumiutui tietysti kun olin taas runoillut pitkät pätkät omia asioitaja kommentteja muille... Hermothan siinä sitten meni...
Eilen käytiin yliaikakontrollissa ja ihan hurjan painoarvion ultrasi lääkäri... Eka lekuri sai painoksi 4,5 kg ja toka vähän vähemmän 4,2 kg... mutta silti!! Oon nyt jo vähän kauhuissani, kun se eka lääkäri puhui jo leikkaamisesta kun on kropan ympärys "pienellä" niin iso, että mahtuuko hartioista ulos. Ei siitä sitten enää puhuttu, mutta hätäsektio on kyllä miusta kaikkein huonoin vaihtoehto, kun silloinhan on jo hätä ja jotain mennyt pieleen, enkä halua synnyttää nukutettuna! Viikonloppu on pienellä aikaa tulla itsekseen, maanantaina käynnistellään... Pitää jutella siellä vielä tästä asiasta ennen kuin alkavat niitä cytotecejä asennella. Se tuli mieleen kanssa, että keskenmenoissahan miulla ei ne cytotecit ees toimineet (tosin ne otettiin silloin suun kautta). Mutta nyt mietin sitten että olenkohan jotenkin viallinen yksilö, kun ensin ei meinaa vauva pysyä kohdussa lainkaan ja nyt en saa sitä millään ulos :(
Mitään merkkejä synnytyksestä ei ole, limatulppaa ei oo näkynyt eikä supistele, vauva on vielä tosi ylhäällä ja kohdunkava/suu on vielä ihan pitkä, epäkypsä ja kiinni. Eli eiköhän se sinne maanantaille mene, ellei tuo tulokas nyt sitten harrasta tosi pikalähtöjä (vähän epäilen kyl).
Liikkuminen on h-i-d-a-s-t-a! Maha painaa jo aikalailla ja selkä jumiutui viikko sitten. Liikunta vaan pahentaa tilannetta, joten eipä ole ulos enää paljoakaan asiaa... Tähän on mennyt hermot vaikka muuten olen mahaa kantanut ilolla. Mutta nyt yhdistettynä tuohon jännitykseen ja pieneen pelkoon tulevasta alkaa pinna jo vähän kiristyä. Huokaus, kun nyt vaan saisi tuon pienen turvallisesti ulos ja syliin, vaikka sitten mitenpäin tahansa, muuta en toivo. Yöt on aika jänniä kun on olo kun koppakuoriaisella :D että voikin olla kyljen kääntäminen tai sängystä nouseminen hankalaa xD
Onneksi istukka toimii kuulemma hyvin, lapsivettä on runsaasti ja pienellä hyvät sykkeet ja liikkuu hyvin ja muutenkin taitaa olla luxsus-olot (no niin varmaan kun ei tänne vielä halua tulla...) mutta silti, olisihan tuo ihan hyvä aika jo hänen tulla.
Eli tällaista tänne.. Mieliala on nyt vähän alhalla ja jännittää kovasti.
Koetan päästä kommentoimaan juttujanne vähän myöhemmin (tosiaan on ollut vähän näitä tietoteknisiä ongelmia...)
T: Zeria rv 41+5
ja pakkasta taas piisaa. Kerrospukeutuminen on ihan jees, mutta kun ei toppahousutkaan mene kiinni niin tää on niiiin vaikeeta.
Zeria tilanteesi kuulostaa ihan samalta kuin mitä minulla oli esikoista odottaessa. Syntyi 42+1 ja edellisenä päivänä painoksi arvioitiin 3,6kg ja todettiin että kyllä se mahtuu, itselläni lähtö paino oli 53kg ja pituus 160cm, joten järin suuri en ole. no lapsi kyllä syntyi ja painoi sitten seuraavana päivänä 4,130kg....oli ollut kova kasvu vuorokaudessa. Tämä siis yli 10v sitten, joten varmaan tarkempia arvioita saavat nykyään. synnytyskertomuksessa luki että mahtuu synnyttämään suurempiakin lapsia, lantion sisämitta on riittävän suuri. Älä huoli kyllä kaikki hyvin menee !!
Toisesta lapsestani sanottiin että pienempi on kuin esikoinen, siis koko raskaus ajan tätä jankutti terkkari. salissa lääkäri arvio 4,3kg ja lopputulos oli 4,420kg (41+3), lähtö kokoni sama kuin ed. raskaudessa ja painon nousua molemmissa n. 14kg eli laitokselle jäi hyvin paljon.
Ei siis ole mistään päin totta että pienet naiset saavat pieniä lapsia kuten olen usein kuullut kerrottavan. Vielä zerialle ja Jennulillekin, itselläni ei esikoisen kohdalla ollut yhtään mitään merkkejä synnytyksestä edes kolmannen yliaikaiskontrollin jälkeen 42+0, mutta kyllä se lapsi sitten kuitenkin tiensä löysi ulos jopa ihan kännistämättä. Kertomuksenne tämän hetkisistä oloista kuulostaa niin tutulta, ihanaa ja jännää, voikun saisin itsekkin vielä kokea tuon. Olen päättänyt etten sitten valita kesäkuumalla kun yliaikaista lasta odottelen tukka hiessä ja kokoa on , koska jos sinne asti kaikki menee hyvin niin lupaan olla kärsivällinen.
vielä omaa napaa, luulen huom. luulen että tunnen jotain liikehdintää hyvin alhaalla , vähän niinkuin pientä värähtelyä, vaikka onhan viikkoja vähän. esikoisen kanssa liikkeet tuntui 18+ ja toisen kanssa 16+, joten voikohan tämä olla jo sitä, no ainakin toivon niin ja keskiviikkonahan pääsen taas näkemään kuvaruudulta onko kaikki hyvin. sikiötutkimusyksikköön mennään, joten ultrat on tarkkaakin tarkemmat, hui.
no maanantaina viimeistään neuvola kuulumiset, onneksi.
Sirusade 14+3
kjt-78:lle tsempitykset paniikin kestämiseen. Itselläni paniikki on ollut toinen nimeni koko ajan ja uset yöt mennyt valvomisen puolelle. Koeta vaan jaksaa uskoa, että tällä kertaa kaikki päättyy hyvin, tätä mantraa olen yrittänyt itsekkin hokea. äitini ja lääkärit ovat toitottaneet niiin paljon ettei pelolle saa antaa valtaa, koska se vie koko mielen mukanaan. Faktahan vaan on että helpommin sanottu kuin tehty, mutta huomaan että välillä osaan jo hetkeksi rauhoittua ja oikeasti miettiä asiaa positiivisesti, vaikka en vielä osaa ajatella että "kesällä meillä on vauva" tyylillä.
Meillä muuten lapset on paljon kyselleet onko äitin mahassa jo uusi vauva, koska elokuussa heille oli todella vaikeaa kohdata se tosi asia että vauva joka meille oli tulossa kuolikin yllättäen. nyt siis kyselevät jo hymyssä suin syytä äidin paksuuteen, mutta mitään ei vielä olla myönnetty, ehkä sitten keskiviikon jälkeen.
Tsemppiä kuitenkin panikointiin ja tuhannesti positiivisia ajatuksia meille kaikille.
Sirusade
Jennuli, voi kamala mikä yö sulla tosiaan :/! Yritä nyt lepäillä kumminkin ennen Fabioo... Noi sun paineet kyllä kuulostaa kamalan pelottavilta, niistä ei ole kokemusta... Mutta mulla esikoisen kanssa, koko raskauden aikana ei ollut yhtäkään supistusta tai mitään... Mietin silloin kuumeisesti paniikissa, että miten sitten tiedän ne supistukset... Noh munhan synnytys alkoi niin, että 40+4 illalla oli maha ihan löysällä (se voi olla yksi merkki ja mulla ainakin oli)... Sitten yöllä yhdeltä heräsin ensimmäiseen supistukseen ja heti kyllä yllätykseni tiesin, että nyt se alkoi :D! Sairaalassa odotushuoneessa myös oksensin (se voi myös enteillä)... Limatulpasta ei ollut havaintoja... Nyt tässä raskaudessa kun mulla on harjoitussupistuksia niin tiedän mitä ne on ja kyllä "ne oikeat" tuntuu vähän erilaisilta, että mä ainakin silloin tunnistin ne - just siitä selkeestä säännöllisyydestä ja että se supistus alkaa, siinä on huippu ja sitten se loppuu... Zemppiä :)
Zeria, voi ei vieläkin yhtenä kappaleena... Noh niinkuin tossa Jennulille kirjoitinkin, niin mullakaan ei ollut esikoisen kanssa mitään merkkejä ennen h-netkeä! Kaikki kanavat ym. oli visusti kiinni, eikä pehmentynyt yhtään... Silti ensimmäisestä supistuksesta lapsi oli maailmassa 4h43min. jälkeen :D! Ja älä panikoi koon kanssa, vaikka ne arviot heittävät vieläkin huimia määriä, mutta pakko se on vaan luottaa lääkäreihin! Zemppiä :D!
Sirusade, milloin meinaatte kertoa lapsille? Me ei kunnolla kerrottu esikoiselle (7v.) edellisellä kerralla, kun tuli keskenmeno, onneksi! Monelle muulle kyllä (ikävä kyllä), mutta just jotenkin sitä oli silloin mielessä, että jos tulee jotain niin kauhea sitten kertoa lapselle ettei vauvaa tulekaan... Nyt sitten tässä raskaudessa viisastuneina ei kerrottu kenellekkään ennen rv16, jolloin olin käynyt jo 3kertaa ultrassa (2krt yksityisellä) varmistamassa että vauva vielä elää! Ei ehkä vielä silloinkaan oltais, mutta näkyi jo niin selvästi että monet oli jo arvannutkin... :D!
fantasy rv28+3/29+3
Jennuli, voi kamala miltä toi sun olotila ja yö kuulosti. Toivottavasti nyt voit jo paremmin. Mun nimimerkki liittyy ihan omaan nimeen ja syntymävuoteen. Mä sain tyksiltä kinuttua yhden ultran ennen tota viikkoa 12, ku keväällä meni juuri tässä välissä kesken. Eli oon menossa ultraan seuraavaksi jo 20. päivä eli silloin olis tasan rv 10.
Sirusade, kiitokset tsemppauksesta. Yritän tässä kovasti järkeillä ja itselleni vakuutella, että tuskinpa ne km aina samalla tavalla menee. Eli vaikka viimeksi kehitys oli pysähtynyt eikä mulla ollut mitään km oireita niin jos tämän pienokaisen ei ole tarkoitus syntyä niin se ei välttämättä tapahtu samalla tavoin. Kovin koitan olla positiivinen, että hyvin tässä käy. Mulla on keskiviikkona neuvola, mutta en tiedä vieläkö ne kuuntelevat sydänääniä. Osaako joku sanoa millä viikoilla niitä yleensä aletaan kuuntelemaan?
kjt-78 + Toivo 8+5
...täällä taas...
Kamala, kun menee pvät nopeasti, nyt on tyttökin jälleen kunnossa! Ja olen saanut nukuttua :) Tuntuu ihan käsittämättömälle miten sitten kun vauva syntyy jaksaa taas valvoa, kun nuo kolme viikkoa rikkinäisiä öitä tuntuu vieläkin, vaikka nyt nukun n. 8-10 tuntia per yö, ja mieskin on VIHDOIN alkanut herätä jos tyttö huuta "pissahätä" ja nousee ylös :) tätä ei ole vielä ikinä tapahtunut!!! Ja meillä siis vietetään tällä vkolla 4-v synttäreitä.
Olipa vuodatus, anteeksi... mut jotenkin on niin sellainen olo et joku vienyt kaikki mun patterit :)
Voimia sulle Jennuli :)
Ja Fantasy kyselit vaunuista... mä tonne huhtikuun haneihin jossainvaiheessa kirjoitinkin meidän tulevista vaunuista... Ja nyt ne on meillä kotona!! Eli Emmaljungan Cerox 2.0 (mustat), De Lux jalkapeite (musta) ja quadrolift (silver check, eli musta missä vähän harmaa/valkoruudullista kangasta) Ja mä olen ainakin niin tyytyväinen noihin! Kun se itse vaunuikä on niin lyhyt ratasikään verrattuna, niin halusin tosi hyvät rattaat, missä pitkä istuinosa ja ehdottomasti käännettävän työntöaisan sekä ison tavarakorin (kun taidan olla sukua hamsterille, kun käyn kaupassa :) ) Ja noihin saa vielä tosi hyvin kiinni seisomalaudan tytölle, kun ei kuitenkaan jaksa kävellä niitä lenkkejä mitä me miehen kanssa kävellään.
Kjt-78, ihana, että ottivat tyksissä sun huolesi todesta ja pääset ylimääräiseen ultraan!! :)
Se todella niin helpottaa, kun saa nähdä, että kaikki hyvin :)
Omaa napaa:
Mulla tuli just postissa aika synnytystapa-arvioon 10.3...iiik nyt alkoi vähän jännittämään tuo synnytys... ja siis tuohon arvioon on "enää" kaksi kuukautta.
Masussa on ihan hirmu kova meno päällä ja tuntuu, et ihan kuin välillä vauveli reagoisi kun tyttö leikkii...ja haluaa "osallistua" :)
Ja huomenna olisi sitten pitkästä aikaa neuvola yleisellä puolella, ja saa tietää sokerirasituksen tuloksen. Olin siinä testissä viime perjantaina... jouduin siis sen takia kun tyttö oli niin iso ja mä suht pieni kokoinen, ja viime odotuksessa jouduin kahteen kertaa kun silloin painoa tuli suht reilusti, mut onneksi arvot oli silloin ainakin tosi hyvät.
Onko muuten kenelläkään tietoa tuosta Naistenklinikan tai siis Meilahdensairaala-alueen p-hallin hinnasta (P2)??? Kun meinasin, et käyn silloin synnytystapa-arvioon mennessä tutkimassa sen hallin ja missä se siis on...
merili&möhkö rv27 +5
Jos nyt raapustaisi synnytyskertomuksen :D
Eli Tapaninpäivä aamuna heräsin klo 8 aikaan ja kiukuttelin itsekseni ettei ole oirettakaan synnytyksestä :( Herätin sitten miehenkin kun oli niin tylsää, siinä höpistessä miehelle tuli yhtäkkiä tosi pitkä ja tiukka supistus. Mietin siinä että mitäs nyt? Nousin ylös sängystä ja tuntui että jotakin lorahti housuun ja tuli tietenkin kiire vessaan. Veren sekaista limaa oli housut täynnä :D Kaikesta sitä näköjään voikin olla onnellinen ja ryntäsin äkkiä kertomaan miehelle lorahduksesta :D
Muutama tiukka supistus tuli ja vuoto alkoi olla tosi vetistä. Päätimme lähteä näytille, jos sattuukin olemaan lapsivettä.
Synnärillä sitten supisteli harvakseltaan ja tehtiin lapsivesitesti mikä onneksi näytti negaa. Supistuksia tuli niin harvoin että päätettiin lähteä kotiin.
Poikkesimme vielä syömässä Hesellä ja siellä alkoi tulla taas supistuksia tiuhempaan tahtiin. Kotona pistimme äkkiä saunan lämpiämään että kerkeämme saunomaan jos se lähtö sittenkin tulisi.
Huilailtiin ja katseltiin telkkaria, kunnes klo 23 jälkeen tuli yhtäkkiä todella kipeä supistus. Siinä sitten kelloteltiin supistuksia ja niitä tuli 7 min välein. Mies olisi heti halunnut lähteä mutta minä viivyttelin. Siinä vaiheessa kun aloin ulista supistuksen tultua mies sanoi että nyt lähdetään tykkäät tai et.
No lähdimme sitten ja olin ihan tyytyväinen päätökseen koska matka oli aika kamala ja olo tosi kipeä. Ennen klo 1 oltiin sairaalassa ja kohdunsuu oli vasta 2.5cm auki :| Ärsytti kovasti ja istuskelin jumppapallon päällä ja olo oli todella paska :/ Onneksi olimme ainoat siellä vastaanotossa koska ulisin aina surkeasti supistuksen tullessa ja pompottelin itseäni sen pallon päällä.
Klo 3.30 päästiin saliin kun kohdusuu oli 3.5cm auki ja pääsin ammeeseen. Se olikin oikea taivas ja siellä köllöttelin tyytyväisenä pari tuntia. Sitten alkoi taas supistukset voimistua ja mies alkoi hieromaan selkää ja se auttoi tosi hyvin. Nousin ammeesta ja kätilö tutki. Pettymykseksi kohdunsuu oli vasta 4 cm auki. Meinasin menettää toivoni ihan kokonaan, kivut oli paaaaaljon pahemmat kuin esikoisen synnytyksessä ikinä 4cm kohdalla.
Odoteltiin taas ja todettiin ettei homma etene yhtään mihinkään. Supistukset oli helvetillisiä ja silti ihan tehottomia :'(
Sitten päätettiin että hommaa on pakko alkaa vauhdittamaan ja päädyin kohdunkaulanpuudutukseen ja oksitosiiniin. Kalvot puhkaistiin. Puudutteen laittaminen sattui aivan hirveästi. Mutta apua siitä ei saatu paljoakaan. Oksitosiini sai mut todella kipeäksi ja kun kätilö tutki niin kohdunsuu aukesi yhtäkkiä 8cm. Olin tosi onnelinen ja ajattelin että no ei mene enää kauaa.
Mutta toisin kävi, kohdusuu jumittui siihen. Vauva ei laskeutunut ja kivut järkyttäviä |O Sain uuden puudutteen mistä ei ollut mitään apua.
Huusin joka supistuksella kuin sikaa olisi tapettu ja mies oli ihan kauhuissaan.
Vihdoinkin klo 8 jälkeen kätilö tutki jälleen ja huomasi että vaikka se kohdusuu oli edelleen vain 8 cm auki niin reunat oli tarpeeksi pehmeät ja kätilö alkoi painelemaan niitä reunoja pois supistuksen aikana. Se sattui hirveästi. Mutta lopulta olin täydet 10cm auki ja pääsin ponnistamaan vaikka vauva olikin edelleen tosi korkealla.
Ensin ponnistaminen tuntui ihan taivaalliselta koska kivut katosi heti, mutta sitten kun pää oli tulossa ulos alkoi ihan hirveä repivä kipu ja joka kerta mulla katosi tolkku ihan täysin ja silmissä sumeni. En edes tiedä mitä kaikkea ikävää huusin ja tein siinä vaiheessa..
mies jaksoi kannustaa ja tukea loistavasti koska sitä tarvitsin eniten. Jostakin sain kuitenkin sen verran voimaa että jaksoin pitää itseni kasassa ja ponnistaa loppuun asti ja vauva saatiin ulos. Hetken aikaa siinäkin kesti koska pojalla oli napanuora kaulan, olkapään ja jalkojen ympärillä ja kätilöt sitä selvitti aikansa. Ja tosiaan tuli ulos käsi poskella kaikenlisäksi.
Mutta olo oli kyllä aika mahtava kun kaikki oli ohi ja sai sen kauan odotetun ihanuuden rinnanpäälle.
Synnytys kesti kaikkiaan 9 tuntia 53min ja ponnistusaika 22 min.
Mies oli ihan järkyttynyt synnytyksen jälkeen ja sanoi että luuli ettei vauva ikinä synny. Oli kuulemma niin kamalan näköistä kun vauvan pää ja käsi tuli samaan aikaan ulos :|
Luulin että sitten alkaa kova tikkaamis urakka kätilöllä mutta kätilö ilmoittikin ettei ole mitään mitä tikata :D
Oma oloni oli heti ihan loistava synnytyksen jälkeen ja istuskelin jo synnytys salissa suihkun jälkeen ja kävelin osastolle. Väsynyt tietenkin olin koska olin valvonut koko yön, mutta jaksoin hyvin hoidella heti vauvaa. En malttanut nukkua vaikka poika nukkuin koska oli pakko vaan katsella poikaa
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja mitään traumoja ei jäänyt koko urakasta.
Poika syö hyvin edelleen, liikaakin. Ja nyt joudun pitämää parin tunnin syöttövälejä ihan väkisin kun pojan masu tulee muuten ihan kipeäksi. Painoa kun oli ukkelille tullut viikossa "vaan" 400g.
Tsemppiä kaikille teille odotusaikaan ja kiitos kaikesta tuesta mitä olen saanut tästä pinosta odotusaikana!
Hermy ja Alpi 2vk
Hyvinkäällä ollaan oltu eilisaamusta, paineittein takia siis, eihän tässä nyt toki vielä mitään muuta... Ainakin huomiseen asti seuraavat, paineet laskeneet kyllä mutta käynnistyksellä varoiteltu jo pariin otteeseen JOS tästä taas tilanne huononisi.
Fabio kyllä näyttäis viihtyvän loftissaan sen verran hyvin, että nopeaa toimintaa ei ole odotettavissa. Kohdunkaula oli eilen sentin mutta edelleen takana ja suu kiinni. Supparit ei ole lisääntyneet. Ei kannata siis henkeään pidätellä vielä kenenkään, ehtii taju mennä muuten moneen kertaan ;)
Jennuli 39+1
Jennulin kuoriutuminen on jo niin lähellä, jännää, tulethan sitten ilmoittelemaan kuulumisia kun kykenet.
Zeria: Kerrotaan lapsille ehkä vasta kun punktion tulokset on selvillä. tosin molemmat olivat eilen korvat mun vatsalla kuuntelemassa että onko siellä vauva kun äiti ei myönnä mitään. Taitavat siis tietää. Keskenmenoni tapahtui viimeksi vko:lla 19 joten ei voitu salata asiaa keneltäkään niin pitkään, siksi lapsetkin tiesivät.
ktj-78: sydänäänistä kyselit, itselläni kuunneltiin tässä raskaudessa vasta eilen 14+5, muta aikasemmissa on kuunneltu jo 10-11 vkoi:lla ja hyvin on kuulunut. Kysy ihmeessä jos yrittävät kuulla.
Merili: Klinikan parkki P2 on 1€ eka tunti ja seuraavat alkavat tunnit 45sent. itse olen aina pärjännyt parilla eurolla. Hallista on vaan varattava aikaa kävelymatkaan kun en ole vielä keksinyt mitään oikoreittiä sieltä polille.
Omaa napaa: Neuvolassa eilen kaikki kohdallaan, suosittelivat neuvolapsykologia, kun unet on vähissä. mietin vaan että miksi sitä ei tarjottu jo elokuussa, sillon se olisi ollut tarpeen.
Huomenna on pahin koitos edessä, niin se lapsivesipunktio ja jännittää niiin vietävästi, pitäkää naiset peukut pystyssä. Mä odotan vaan että se olisi jo ohi, saankohan nukuttua ens yönä ollenkaan.
Sirusade 14+6
pari tuntia sitten, nyt saan sitten liikkuakin taas :)
Tsempit sirusateelle punktioon!
Lähden tästä nyt askelkyykkäämään... ja houkuttelemaan Fabiota ulkoilmaan :)
Jennuli 39+2
.. Jennulille, kohta sulla on fabio sylissä. Tulehan ilmoittelemaan kun ehdit, voimia punnerrukseen ;-)
Punktio meni hyvin ja ainakin toistaiseksi kaikki mallillaan. Pienokainen polski ahkerasti ja yritti koko ajan punkea ylöspäin, joutui lääkäri tökkimään käsin menemään alaspäin, jotta ei ui päin piikkiä. Piikki oli aika epämielyttävä, mutta ei varsinaisesti sattunut. nyt on maha desinfionnin jäljiltä punajuuren värinen ja pistosjälki navan vierellä. Onneksi se on ohi. tulokset tulee viikon sisällä, apua.. Kahta eri tulosta siis odotetaan eri paikoista, klinikalta soittavat ja SPR:ltä toivottavasti lähettävät vain kirjeen.
Sirusade 15+0
Eli täällä sitä on pyllyilty sairaalapaidassa maanantaista lähtien eikä MITÄÄN ole tapahtunut.. Käynnistys aloitettiin siis jo maanantaina cytoteceilla mutta tänä aamunakin vielä oli kohdunsuu tiukasti kiinni eikä supistuksia vaan kuulu...
Meinaa kyllä kohta usko loppua...
T: Zeria rv 42+3
Zeria. Toivottavasti nyt pian alkaa tapahtumaan kunnolla ja kaikki menisi hyvin. Kuulostaa kyllä aika rankalta kun on käynistelty jo noin kauan :( Voimahaleja tuhansittain!
Samaten Jennulille paljon tsemppiä vai onko siellä jo Fabio sylissä ;)
Koittakaa nyt pian tulla tuonna vauvautuneiden puolelle kun siellä on aika hiljaista :)
Hermy ja Alpi-ukkeli 18 vrk
Jokos täällä on loputkin jakautuneet?
Eka neuvola on takana ja se oli lähinnä papereiden täyttelyä. Huomenna olisi ultra tiedossa, kovasti jännitän että onko kaikki hyvin. Toisaalta tasainen kuvotus on vaihtunut vähän pahempaan eli ei enää tahdo päivän ateriat pysyä sisällä. Tämä tietty lisää väsymystä mitä on muutenkin ollut reippaasti.
Nautinnollisia hetkiä pikkuisen kera jo synnyttäneillä. Nostakaa huomiseksi peukut pystyyn!
kjt-78 + toivo 9+6
Mä peukutan kovasti, että kjt-78:n ultrassa olis huomenna hyviä uutisia. Vaikka takaisin kuumeilijoihin täältä jouduinkin, käyn välillä lueskelemassa tätä pinoa ja toivon, että pääsisin kevään aikana takaisin tänne.
Thelma
Iltaa!
Tänään kotiuduttu kevyeltä puolentoista viikon Hyvinkään keikalta. Torstaina 14.1. klo 18.46 syntyi 2871g, 50cm pitkä ja hoikka urheilijanuorukainen. Kerrottavaa on paljon, mutta palaan asiaan myöhemmin. Nyt voidaan molemmat hyvin ja ollaan kotona, se on tärkeintä.
Haahut ovat löytäneet takaisin ! kävin itsekkin huolestuneena seuraamassa pinon hiljaisutta, kuitenkaan ehtimättä kirjoittaa, mutta onneksi ainakin osa taas ehtinyt tänne taas kirjoitella.
Onnea Jennuli ! tule kertomaan kaikki likaiset yksityiskohdat kun ehdit, eikö olekin ihanaa kun se on vihdoin ohi ;-) Onnea tuhannesti poitsun johdosta. Matka taisi olla pitkä...
ktj-78 tsemppiä ultraan ! tule kertomaan kun olet käynyt. Jännään täällä itsekkin lapsivesi punktion kaksia tuloksia ja eilen kun kyselin niitä ei vielä olleet valmistuneet, pitäisi tulla huomenna tai perjantaina. sydän lyö aina ylimääräisen löynnin kun puhelin soi. Onneksi on tosi kiire töiden takia ja tyttökin kuumeessa, on melkoisen paljon muutakin ajateltavaa.
Taidan tuntea likkeitä jo ihan päivittäin, hentoja ja takana, istukka kun on edessä. Huoli kaikesta silti nostaa välillä päätään ja ihan ilman itkun lirauttelua en ole selvinnyt, pelottaa kaikki niin vietävästi. Töissä tätä on jo niiin hankala peitellä että en jaksaisi enää.
Thelmalle jaksamisia edelleen, kiva kun piipahdit ja jaksat lukea vielä meidän pohdintaa. Tule pian takaisin, täällä toivottavasti ollaan vielä heinäkuussakin ja miksi ei sen jälkeenkin.
Onkos Zeriasta kuulunut mitään ? onkohan jakautunut vai olisiko viikkoja jo 44+ kasassa ;-)
Sirusade 16+0
Ihana ilma, taidan hiippailla varovaiselle kävelylle siskon kanssa kohta :)
kjt-78: Mun onkin pitänyt tuosta nimimerkistäs kysäistä, että liittyykö asuinalueeseen? Lätkäleskenä vaan tuli heti mieleen... Sulla on vissiin seuraava ultra sitten se kunnan tarjoama rv:lla 12, vai? kuukausi on tietty pitkä aika odotella, ehkä voit pyytää että pääsisit välissä neuvolaan sykkeitä kuuntelemaan, ellei teille ole jo muutenkin tiukempaa seurantaa sovittuna? Tsemppiä ja hermoja lähettelen täältä bd
fantasy: totisesti, nyt tuntuu että aika on mennyt nopeasti, vaikka se ensimmäisillä viikoilla vaan mateli... Mutta niinhän säkin olet jo kauhean pitkällä, vaikka just vasta plussaa tuulettelit ;) Mites tässä nyt näin kävi? Närästykseen suosittelen Rennietä, sitä saa syödä raskaana ja ainakin mulla auttaa aika hyvin. Ennen ei koskaan ole närästystä ollutkaan, niin luulin jo saaneeni sydärin kun ekan kerran alkoi ylävatsaa poltella... me haahut osataan repiä draamaa kaikesta! Meille muuten hankittiin Emmaljungan yhdistelmät, kun saatiin edullisesti hyväkuntoiset käytettynä. Se on totista rakettitiedettä noitten vaunujen valinnan kanssa, jos tosissaan alkaa asiaan perehtyä...
Toivottavasti merilikin on saanut jo tyttönsä terveeksi ja levättyä itsekin. Ekat liikkeet ovat tosiaan ihania pulpautuksia alkavat kyllä huolia helpottaa, ainakin siihen asti kun tulee taas hiljaisempi päivä - vai mitä have? ;) Ja nyt kun sullakin jo kovempia niin ei tarvitse arpoa onko se vaan suoli joka venkoaa vaiko laps.
Havelle: kiva jos taas tuntuu enemmän elämää, olet ihan oikeassa siinä että onhan meillä isommillakin vähän laiskempia päiviä välillä ;) Mulla ainakin, en teistä muista tiedä...
Sirusade: helpotti varmasti tuo esimiehen hyvä asenne ja kertominen. Maanantaina saadaan sitten kuulla sun neuvolakuulumiset, eikös juu? Itsekin olin siitä onnellisessa asemassa että pomo suhtautui raskauteen tosi hyvin, monet kun joutuvat ottamaan vastaan syyllistämistä ja "voi helvetti, kuka sun työt sitten tekee?"-tyyppistä iloittelua...
Täällä vauva taitaa olla laskeutunut mahan muodosta päätellen. Ja mikä ihaninta, monen yön valvomisen jälkeen sain vihdoin viime yönä nukuttua! Eksoottinen elämys :) Toki kävin pari kertaa veskissä mutta sain taas nukahdettua eikä Fabiokaan alkanut twistaamaan. Paineita ja sticksejä on tullut kotona nyt seurailtua eikä niissä ole huonompaan suuntaan menty, elättelen siis toiveita että eivät ehkä maanantain ä.polilla ottaisi sisään... bd Nuha ja yskä painaa, toivottavasti menisivät jo pian ohi.
Jennuli 38+4