>>>SYYSKEIJUJEN KESKIVIIKKO<<<

Aamua täällä aloitellaan poikien kans! Leluja joka paikka täynnä ja pitäs imuroida,mut voi että se lelujen kerääminen voi olla niin vaikeeta,varsinkin tuolle 3-vuotiaalle!



Aamulla meinas taas ahistaa ja pitää tunnustaa että itkeä porautinkin tuossa-se helpotti! Suosittelen... Nyt tää tilanne tuntuu taas paljo positiivisemmalta.Eihän tässä olla kuin mun keskiverto ylimeno lukemissa,ja viikkoahan on vielä jäljellä...Kyllähän tää kuitenkin on vähän sellasta " positiivisuuden tonkimista" näin lopussa.Mutta parempi näin,kun antautua apaattisuudelle.Vauva tuntuu viestittävän,et elähän äiti huoli,mulla ei ole täällä mitään hätää,niin mukavasti taas liikuskelee yksiössään.



Vielä semmonenkin juttu,et säälittää vähän tuo ukko-kultakin...Toinen ihana niin toiveikkaana aina iltasin ja sit aamulla herää vaan herätyskellon ulinaan ja vaimo makaa kokonaisena vieressä.Sit kyselee kun tulee kotiin,no miten päivä on menny,supisteleeko,joko tänään? Toisaalta mies haluaa tietty kertoa et on kiinnostunut mun olotilasta ja voinnista,mut välillä itelle tulee sellanen vähän " epäonnistunut" olo kun synnytys ei ala.et eikö musta olekaan siihen? Tyhmiä mutta ihan inhimillisiä ajatuksia...



Tällasia ajatuksia tällä kertaa,palataan taas asiaan...



-syksynmarjatar 41+0-



ps.ei supistele...

Jokohan se lentsu hellittäisi sittenkin, kun viimeyö meni käkiessä ja köhiessä kahdesta viiteen..kun lähti nuita vikoja limoja irti, tosin tuolta pääkopasta, ei alakerrasta, sieltähän nyt ei lähde mitään ulos, vaikka kuinka toivois!



on aika hiljasta meitin pinossa..noh, jospas sit taas tänään nuita keiju uutisia saataisi! ja kuultas niitä synnytyskertomuksia myös.



Missäs mayella ja malintypy? onkohan tytyt päässeet tositoimiin? toivottavasti!



tänään meillä ohjelmassa pankkiin menoa lakki kourassa...haetaan se autolaina nääs...huh, et saatiin tilavampi auto, kun meijän pikku purnukkaan ei ees vaunut mahtunu...sillee..



ei supistele tääläkään ei...jännä mitenkä ne tyssää ku seinään aina joka yö, kun pään painaa tyynyyn..



manta ja onskimonski 39+5

Eräpäivä siis tänään.

Tunteet myös heittelee samoilla linjoilla kuin Syksynmarjatarella...

Mullahan on supistellut paljonkin ja ihan tasaisesti jo tässä välillä. Lauantaista eiliseen 3 vrk tuli oikeestaan muutaman tunnin taukojen kanssa koko ajan suppareita. Liian lyhyitä vaan. Ei riitä puoli minsaa mihinkään, kun yli minsan pitäs kestää, että jotain alkais tapahtua.

Nukkua en kuitenkaan ole oikein voinut. Lähinnä torkkunut.

Eli siitäkin syystä on itkuisuutta ilmassa.

Nyt taas on hiljaista. Ehkä yks supistus tunnissa.

Tänään taas tsekki laitoksella, kun vauva on ollut tosi pieni.

Toivotaan, että sanoisivat jotain. Olis ees hiukka lisää auennut ja...

Niin. Olen vaan aika väsy tähän kaikkeen.



ONNEA kaikille jo vauvatuneille! Mä oon niin kade.

Ja isoja ja pitkiä supistuksia niistä haaveileville!!!



i-e

Muutaman viestin olen kyllä aikanani kirjoittanut, mutta kotiin jäätyäni on aika ollut vähän kortilla. Lukea olen viestejä ehtinyt.



Erittäin turhautunut ja tuskastunut odottaja täällä ilmoittautuu. Edelliset lapset syntyivät kumpikin 39+1 ja nyt mulla on ultran mukaan jo 40+6, mutta Kättärin virallisen la:n mukaan 40+4. Tuntuu et tää ei vaan halua tulla pois sitten millään ja mä oon kyllä täysin ymmälläni. Gynegologikin viimeisessä lääkärintarkastuksessa oli sitä mieltä, ettei mene yliaikaiseksi ja kappas vaan täällä ollaan vielä ja tiukasti.



Suppareita on ihan kivasti, mutta ei niistä ole mihinkään. Yöllä aina hyytyvät. Eikä ne nyt juuri kipeitäkään ole, mutta hankaloittaa elämää. Saatikka että tää pieni oli jo 39+1 isompi kuin edelliset syntyessään, mitä se onkaan sit 42+, jonne vahvasti tunnun olevan menossa. Muutenkin olen synnytyspelkoinen, niin tämä mahdollinen ison vauvan ulospungertaminen ei hirveästi nappaa..tai oloa helpota. Ja yöt on aika vähänunisia kun tuo muksun isompi koko tuntuu silloinkin, kun jytää suurimman osan yöstä.



Mutta se valituksesta..Enpä ole ennen joutunut kokemaan tätä yliaikaisen piinaa..kai silläkin joku tarkoituksensa on. Vaikka se et mä odotan kipeitä suppareita ja tositoimia kuin kuuta nousevaa, vaikka muuten pelkäänkin synnytyskipuja kovasti.. :)



Blues kera pikkukolmosen 40+4 (40+6)

Iita-emma:Myötätunto hali sulle! Ei sitä väsyneenä jaksa normaalitilassakaan saati sitten jos supistusten takia pitää loppuraskaudessa valvoa.Kaikkea me naiset kestetäänki!!!



Manta79:Mukava et sunkin flunssa hellittelee. Ja onnea uusille auton omistajille! :) Tuntuu varmasti mukavalta!



Niin,sainkohan sillä synnytysten yö kommentilla tytöt matkaan! No,eiköhän se selviä tämän päivän aikana,kun nähdään näkyykö heit täällä.



Mulla rauhallinen hetki täällä,kaks isompaa poikaa lähti naapuriin leikkiin,esikoinen eskarissa ja kuopus touhuaa ja höpöttelee tuossa taka-alalla.



Kuulin taas uuden vauva-uutisen,kaverilla oli aika jo 14.päivä,toissa yönä oli sitten syntynyt tyttö! Et toivoa vielä mullakin,et voi alkaa syntyyn ennen 42 viikkoa itekseenkin!



Nyt taidan vetäytyä päivän postin ja suklaalevyn jämän kans pitkälleni,plaillaan!

Eilinen päivä oli oikea pohjanoteeraus, olin tosi maassa kun supistaa, supistaa mutta synnytys ei ala. Väsymykseltä en saannut mitään aikaiseksi, kiukuttelin vain miehelle ja äksyilin lapsille... *huokaus* Illalla tuli kipeitä supistuksia ja olin taas kerran varma, että synnärille lähdetään yön aikana, soitin äidillenkin illalla että ovat valmiiina jos lähtö tulee. Yöllä muutama tosi kipeä supistus, mutta välit sitten pitkät kuin mitkä. Heräsin siis uuteen aamuun yhdessä koossa. Limatulppaa tuli aamusta lisä, nyt verensekaista tai sellaista " vanhaa verta" mukana joukossa mikä on ihan hyvä merkki, kohdunsuu siellä hiljakseltaan valmistautuu synnytykseen.



Neuvolassa kävin nyt aamupäivällä, kaikki ok



-painoa -1000g/vko mikä on hyvä, koska edellisellä kerralla +2000g/vko

-verenpaine 130/88 ja 127/84 eli lievästi edelleen alapaine koholla

-pissa ok

-sf-mitta 31cm, tullut taas sentin alaspäin

-lapsivettä normaalisti

-painoarvio 3,4kg

-rt II

-syke 135



Ihanaa kuulla vauvauutisia ONNITTELUT Kirsikka, Piias, Tytsynäippä, Anmari, -F- ja Hansuli! Nyt oli selvästi tyttökeijujen vuoro :)



Tervetuloa mukaan Barratts, minuakin kiiinnostaa kuulla miten sujuu odotus ja synnytys englanninmaalla, kerro toki hieman lisää :) Samoin kiva saada uusvanhoja kuten Blues takaisin listoille, yhdessä tämä loppuodotus ei tunnu niin masentavan pitkältä, kun tsempataan toisiamme.



IITAEMMALLA myötätuntohalit! Mulla oli samanlaiset tunnelmat esikoista odottaessa, koska en saannut kivuliailta, mutta epäsäännöllisiltä supistuksilta nukuttua ja väsymyksestä sitä menee ihan sekaisin, kaikki itketti jne. Toivotaan, että ottaisivat sinut jo sisälle ja käynnistykseen.



Tänään jos ompelisi ne verhot ja turvakaukaloon lämpöpussin, saisi edes jotain fiksua aikaan.



Mayella ja Onni 40+0 !!!

Ei kyllä enää tiedä mitä ajatella kun joka aamu vaan herää yhtenä kappaleena... Eilen illalla lupaavasti supisteli ja ihan napakastikin, mutta kun menin nukkumaan niin loppuivathan ne... Limatulppakin tullut jo aikaa sitten, tosin tänään taas vähän veriviiruista sellaista. Onpa tosi mukavaa nää yli menneet päivät, minäkin jäin sairaslomalle ennenaikaisten supistusten vuoksi jo kesällä ja tässä sitä nyt ollaan...



Joku kyseli olikos se eilen noista rytmihäiriöistä raskauden aikana. Mulla on niitä kanssa ollut, on tosi inhottavia lumpsauksia nukkumaan mennessä tai muuten vaan tahdin hiljentyessä. Vaarattomia ja melko yleisiä kai raskauden aikana, kertoi mulle lääkäri... Beetasalpaajaa sain lääkkeeksi jos oikein pahalta tuntuu, pari kertaa oon ottanut ja kyllä se on tepsiny.



Taidan alkaa vaikka leipomaan lasten kanssa, josko se tämäkin päivä taas kuluisi. Pikkuhiljaa voisi alkaa samaistumaan tuohon sanontaan että odottavan aika on pitkä.........



Hopealusikka, rv 41+3 (argghhhhh...)

HOPEALUSIKKA:Tiiäkkö,kerron tään vaik se ei sua yhtään lohuta,mut en halua masentaakaan:mukava et täällä on muitakin jolla on jo jotain 41+ viikkoja,ei omatila tunnu niin negatiiviselta,kun tietää etten ole ainut. MYÖTÄTUNTOHALI! Kyllä me vielä tämä kestetään!!!!!!



Minäkin mietin sitä leipomista mut en jaksanu/viitsiny...Mut jos tekis oikein ison pullataikinan jos sitten pääsis matkaan,kun loput pullat jäis paistamatta... ;) Heh,toiveajattelua!



Otin käyttöön uuden ässän,eli suunnitelmat ;) Nyt odotan et tulis ilta,kaverilla on vaatekutsut ja menen sinne.Sit mun kätilö-ystävä tulee käymään joko huomenna tai perjantaina.Perjantaina kun miehellä on vp aion lähtä kirppari kierrokselle yksin ja käydä syömässä jotain hese-ruokaa... Viikonloppuna vois kyläillä,vauvoja kattomassa,kun tämä flunssakin hellitti.Maanantaina sitten,mitähän sille päivää keksis,taidan varata kampaaja-ajan,jota olen meinannut jo kauan! Sitten onkin jo tiistai ja se kontrolli,sehän vie mukavan siivun siitä päivästä.Eihän ne kuitenkaan mitään mulle tee,mutta en kyllä haluakaan käynnistystä,vaik viikkoja onkin jo paljo.Mistä sitä tietää onks se la.kaan niin varma,munkin menkka kiero kun on mikä on...

Kiva kiva kun on tullut uusia mukaan pinoileen ja taustallaolijoitakin! :D



mäkin lähettelen niitä myötätuntohaleja ympäriinsä..varppina potuttaa, kun viikkoja jo nuinkin reilusti...mut sit taas toisaalta mä mietin niin, et mul on vasta nuin vähän viikkoja... te pääsette mua ennen, paljon paljon ennemmin synnyttämään, kun mullakin nuita viikkoja sit saatta kertyy se 42+ ihan hyvin vielä ja sit onki jo lokakuunpuoliväli!!!kauhukuvia...



ja mä kirjoitan tääl sit itekseni..:(



vähän oon jo tullut kadeksi kyllä muille vauvautuneille...siksi juuri minäkin tyydyn tuohon syksynmarjattaren keksimään S.ään, eli suunnitteluun...



oon kans miettinyt ja kehitellyt päiviini paljon kaikenlaista puuhaa, niin ei tu aika pitkäksi ja saa nollattua päätään vähä tältä odotukselta...



kohta me mennään sinne pankkiin lakki kourassa...on sekin jo tekemistä sitten ja mäkin haluan sitä hese ruokaa kans, ku eilen jäi väliin, ku mentiinkin anoppilaan syömään..



ei mitään muuta uutta kuulu masuun...kuhan vaan turisen taas täällä, no jospas sitä sais taas lukee illasta niitä keijukais uutisia ja kateus taas kasvaa...!....



tahtoo jo vauvan...



manta ja onni 39+5...

...mutta ei se mitä, jännitin sitä käynnistämistä niin paljon, etten nukkunut kovin hyvin viime yönä ja nyt oon ihan naatti. Käytiin siis aamulla äitipolilla, kun vauvaa epäiltiin aika isoksi, mutta ihan normikokoinen vauveli siellä ultran mukaan kasvaa ja kun kaikki muukin oli ok, niin passittivat takaisin kotiin. Maanantaina sitten uudelleen näytille.



Onhan se tietty parempi, että lähtee synnytys itsestään käyntiin, toi käynnistely kuulostaa ei niin kovin mukavalta. Ja supistuksetkin oli pikkaisen edistäneet kohdunkaulan ja -suun tilannetta, eli voihan se lähtö tästä tulla pikaisestikin. Toivossa on hyvä elää! :)



Eli ihan positiivisella mielellä tänään... Ja voi miten ihania vauvauutisia oli tullut eilen tulvimalla, olipa ihanaa aukaista eilinen pino! Onnea vaan hirmuisesti kaikille nyyttinsä jo saaneille!



Ja jaksamista kaikille loppusuoralaisille... Minä pakenen nyt peiton alle, josko se uni vaikka tulisi...



Karssuli ja vauveli rv 40+6

Ihana tuo eilisen pino, laitoin tiestkan kiinni kun miun mummo tuli typykkää katomaan ja tadaa!! Hirveesti uusia keijukaisia!!



ONNEA SIIS PIIAS (vielä kerran), ANMARI, -F-, TYTSYNÄIPPÄ, RIINA ja jos joku unohtui mainita niin onnea sinnekin!!



Minjuska ja hiirenherne 2vkoa (pahkeinen, pikkuneiti sai nuhan... ;( )

Eli huomenna mennään sit tokaan yliaika kontrolliin ku viikkoja huomen 41+6!!!!Ja mä todellakin toivon et kuuntelevat mua ja alkavat käynnistää!Tiedän kyllä että käynnistetty voi olla rajumpi,mut olen sen myös kokenu kun synnytin kaksoset.Eli ei ole normaalista edes tietoa..Ja todellakin olen sitä mieltä että odottavan aika on tosi pitkä!!!!Meillä kokeiltu kaikki mahdolliset poppakonstit 3 ässää,homeopaattiset pillerit,vyöhyketerapia ja joka päivä n.tunnin kävely eikä mitään tapahdu!!!Taitaa kaveri haluta vaan olla tuolla massussa!!No nyt vaan täytyy toivoa parasta huomiselle!!!(ja romahtaa huomen ku pistävät himaan)!!!!

Ei saatans sentään..nyt kyl sit anelet sen käynnistyksen jo silläkin verukkeella et toihan alkaa jo oleen äidin kiduttamista!!!!! ei hyvää päivää...tsemppihali sulle ja voimia huomiseen taistoon!!!

Ilman muuta anot käynnistyksen! Eikä se ole niin sanottua titenkään et se ois aina huono kokemus!! Itelläni oli aikanaan,mut kyllähän se voi olla ihan rauhallinen ja hallittukin tapahtuma.Olen tässä tänään miettinyt et mun kohallakin se " saattas" olla ok,koska nämä viimesimmät kaks synnytystä on ollut niin nopeita et en ole saanut mitään kivunlievityksiä,ilokaasua kyllä viimeseltä mut sitä edelliseltä en sitäkään.Et jos se synnytys käynnistyis käynnistyksellä hyvin ja etenis hyvin,niin se vois olla hyväkin kokemus.



Meillä tääl oysissa on eka yliaikaiskontrolli vasta 42+0 viikolla,noin.Missä sää synnytät?



Olen ajatellut PIIAS:kin et sullakin tuli viikkoja mukavasti plakkariin,mut niin se sunkin nyytti lopulta syntyi ja nyt olet onnellisesti kotona.Kohta et edes muista miten rasittavaa se loppuaika oli,vai mitä? ;)

... ja tulee kyllä teidän loppujenkin - uskokaa pois.



Lauantaina 23.9. klo 18.35 syntyi " pikkuruinen" 9/9 pisteen poikani. Paino 5130 gr, pituus 53,5 cm ja päänympärys 39 cm. Viikkoja siis kasassa tuolloin 41+5.



Synnytyskertomusta en laita tähän, vaan kirjoitan sen tuonne synnytyskertomuksiin. Välttämättä ei kannata käydä lukemassa sitä ennen kuin tekin olette käyneet synnärillä...



fullmoon (väsynyt, mutta niin onnellinen)

Siis mä synnytän hyvinkäällä.En kyl tajua kuin voi olla nyt tällänen tilanne,meinaan sillon kun odotin kaksosia ja olo oli tukala mun ei tarvinnu ku kerran sanoa et en jaksa enää ni ne aloittivat seuraavana päivänä käynnistämisen ja viikkoja oli 37+2.Onhan toki jaksamista kahdessa vauvassa enemmän kuin yhdessä mut kuitenki...ja nyt on sit himassa 5.v kaksoset minkä kanssa elämä on aika villiä ja ois nyt sit kiva oikeesti nauttia vauvasta kun on vaan yx tulossa.Eipä ollu kauheen ruususta sillon ku oli kaksosten vauva-aika.Se aika vaan katos johonki siihen kiireeseen ja yövalvomiseen.Mutta kiitos telle ku tsemppasitte!!Aika on huomen ysiltä,tuun kertomaan sit kuin kävi..tai jos ei kuulu ni mul on käyny tosi hyvä säkä!!!!!!

Eli perjantaina 22.9. syntyi meidän tyttökeiju. Klo 22.15 reilun 3 tunnin sairaalassa olon jälkeen putkahti maailmaan suloinen tumma kutrinen neiti. Painoa pikkuisellla oli 3460g ja pituutta 49,5cm. Pipon koko 35cm. Synnytys sujui sairaalaan päästyämme suht sukkelaan.



Koko perjantain minua supisteli aamusta 9 lähtien tasaisesti 10 min. välein. Käytin iltapäivällä neljän aikaan vielä esikoista liikuntaleikkikoulussa ja kun tultiin viiden aikaan kotiin alkoivat supistukset tihentyä 5 minuuttiin. Soitin mummin poitsua hakemaan ja ajateltiin miehen kans, että lähdetään käymään synnärillä. Klo 18.30 oltiinkin sitten saikulla ja pääsin suoraan saliin. Olin kyllä ihan varma, että pois ne sieltä vielä laittaa mutta yllätykseksi olinkin jo kätilön mukaan " neljä - ehkä viisi senttiä auki" . Siitä sitten otettiin käyrää ja samalla supistukset alkoivat tihentyä ja voimistua.



Kipuherkkänä ihmisenä ilmoitin jo ajoissa, että tarvitsen sitten jotakin kivunlievitystä. Alkuun sain kohdunkaulan puudutteen, joka ei auttanut ollenkaan. Siinä samalla lääkäri puhkaisi kalvot klo 19.40, joka vain entisestään lisäsi supistuksia. Kipu alkoikin olla jo melkoinen. Ilokaasua vedin hulluna - siltä ainakin tuntui ja valitinkin miehelle, että en jaksa enää vetää tätä.



N klo 21 olin sitten sen verran kipeä, että pyysin kätilöltä jotakin kivunlievitystä lisää. Hän ehdotti spinaalia ja päätin siihen suostua. Lääkäri olikin samaan aikaan osastolla ja tuli samantien laittamaan mulle sen spinaalin. Siitä aukesikin taivas ja pääsin rentoutumaan kunnolla. Tämä rentoutuminen auttoi kummasti paikkojen aukeamiseen ja vähän ennen kymmentä kätilö kyseli " ponnistuttaako" . En tuntenut minkäänlaista tarvetta ponnistaa tässä vaiheessa. Kätilö kurkkasi alakerran tilanteen ja totesi " ai ei mitään tunnetta? Vauvan pää on kyllä tulossa tässä ihan käsillä" . :)



Olin siis täysin auki siinä klo 22 aikaan ja pääsin ponnistamaan. En juurikaan tuntenut ponnistamisen tarvetta, joten lisättiin niihin voimaa tipalla. Siitäpä ei montaa ponnistusta tarvittukaan, kun neiti jo syntyikin. :) Ponnistus tapahtui alkuun kylkiasennossa, jossa nostin ja koukistin päällimmäistä jalkaa. Muutaman kerran siinä ponnistaessani ja odotellessa voimakkaampia supistuksia sainkin luvan kääntyä selälleni ja siitä puoli-istuvaan asentoon. Ja eikun sukista kiinni ja HIIIOOPP! :)



Kaikki meni mielestäni erittäin hyvin, tikkejä ei tarvittu ja olo synnytyksen jälkeen oli todella hyvä. Neidistä kätilö totesi syntymän ja valtavan rääkäisyn jälkeen: " terhakka mimmi" . :)



Tässäpä tarinaa meidän osalta. Todellakaan en siis silloin perjantaina vielä päivällä uskonut, että illalla meillä on vauva. :) Päivä tuntui toooodella pitkältä, olin yksin kotona vielä kaiken lisäksi. Mutta onneksi sairaalaan mentyämme kaikki tapahtui suht nopeasti. Vaikka en kyllä uskonut vielä sairaalassakaan, että vauva perjantain puolella syntyy. Kätilö tosin oli hyvin vakuuttunut perjantain lapsesta. :)



Toivotan oikein paljon tsemppiä vielä yhtenä oleville Keijuille, kyllä se onni pian koittaa! :) Ja voi tulla näköjään ihan " puun takaa" . ;)



SUPISTUKSIA!



T: Anmari ja Nuppu 5vrk