Kun mies pettää

Olo on sekava, surullinen ja todellakin itsetunto nollassa. Kuinka helppoa olisikaan kun vihaisi toista mutta ei.

Sama juttu oli minullakin ja keino mikä tepsi oli että näytä miehellesi että et hänessä riipu. Kun kerta olet jo kertonut tunteesi hänelle niin nyt alat kovittamaan itseäsi eli et soittele, kysele ymv. Älä kerro omista menoista ym. Olo niinkuin hän olisi joku tuttava. Pakota miehesi tajuamaan että sinullakin voi jonain päivänä olla joku muu. Niin kauan kun mies pitää sinua itsestään selvyytenä hän kävelee ylitsesi.

Tiedän tasan tarkkaan mitä se on.

kans paljastui ennen joulua, että miehellä oli ollut vanhempi, toinen nainen jonkin aikaa. Kuulin mieheni kaverilta asiasta ja saman tien aloitin omien ja lapsen (nyt 7 kk) tavaroiden pakkaamisen. Olin tosissani muuttamassa monen sadan kilometrin päähän. Viikon mies katseli muuttopuuhiani ja kai vasta siinä vaiheessa tajusi, että oli menettämässä perheensä. Hän alkoi katua pettämistään ja sanoi haluavansa yrittää meidän kanssa. Selvisi, että samaan aikaan hän oli sanonut toiselle naiselle rakastavansa tätä ym. Soitin naiselle ja kerroin missä mennään ja sanoin muutenkin mitä ajattelen hänestä ym.



Tuosta on nyt kuukausi aikaa ja me ollaan nyt reilut pari viikkoa oltu saman katon alla. Välillä olen tosi onnellinen, kun vielä päätettiin yrittää ja uskon, että tulevaisuudessa ei tuommoisia juttuja tule. Välillä tulee järkyttäviä vihakohtauksia miestä kohtaan ja tuntuu, että tämä ei ikinä onnistu. Meidän on tarkoituksena mennä juttelemaan ammattilaisen kanssa. Saa nähdä, miten elämä ja arki alkaa sujua, mutta lasten (tämän ja mahassa olevan) takia toivoisin, että haluttais rakastaa toisiamme ja että pystyisin antamaan anteeksi ja luottamaan vielä joskus. Ja että mies olisi sen arvoinen..



Voimia ja tosiaan kannattaa osoittaa, ettei siedä pettämistä, minkään asteista!!

meillä mieheni oli edellisessä suhteessaan pettänyt muijaansa vähän väliä..

Kun meille syntyi laspi alkoi se muijien kanssa meilailu ja viestittely ja seuran etsiminen palstoilta ja jatkuu koko ajan..

Ja tossa toi äijä vieläkin näkyy olevan, jotenkin en vain osaa tuota heittää pihalle.

Mitään ei myönnä tai sitten myöntää vain esim kirjoittelun jollekin.

Eli sitten sen varmaan tajuaa kuin saisi itse teosta tuon kiinni, niin osaisi sitten ajatella asian konkreettisemmin.

Luottamusta meillä ei tule koskaan olemaan. ja tuollainen asia jää kaivamaan.

Miraama:

Aikoinaan seurustelun aikana sanoin että jos toinen pettää, se on heti sillä selvä. Etten hyväksy sitä. Nyt näytän syöneeni sanani aika hemmetin tehokkaasti... Mies otti ja petti. Toukokuusta syyskuuhun oli soittelua ja mailailua erään vanhemman puoleisen naisen kanssa, tavanneet kerran toukokuussa ravintolassa, vaihtoivat mailiosoitteita. Kuulemma ihan vain koska ajatukset osui niin kohdilleen. Marraskuussa kaksi eri naista, myöskin ravintolasta bongattu. Viestittelyä, soittelua ja toisen mies tapasi myöhään yöllä viereisellä paikkakunnalla. Kaikki taas vain juttelua ja niin edelleen. Joka kerta olen myös sen kyseisen naisen tähän selvittelyyn ottanut mukaan, soittamalla ja kysymällä henk. koht. Eihän se sen naisen syy ole että mun mies on idiootti ja pettää, mutta mun mielestä niiden tehtävän on kertoa totuus. Sen kenen mies tapasi, kertoi kaiken rehellisesti. Edelleenkään ei edes kosketustakaan (kuulemma). Mies kielsi koko tapaamisen mutta oli pakko myöntyä kun kerroin että nainen on sen jo yksityiskohtaisesti kertonut. Sitä toista naista en koskaan tavoittanut, eikä mieskään kyselyistä huolimatta koskaan ole kertonut mitä siinä oli. Viestit oli ainakin hyvin anovia mieheni puolesta, aneli vastaamaan puhelimeen ja viestiin.

Miksi en kykene heittämään miestä pihalle?? Suorastaan anelen sitä olemaan mun kanssa ja pitämään hyvänä? Miksi???? Johtuuko kaikki siitä että pettämiset tapahtui kun olin raskaana ja nyt meillä on parin kuukauden ikäinen vauva. Tiedän että mun itsetunto on ihan paskana ja en usko selviäväni yksin. Mies kohtelee kuin jotain kynnysmattoa, ei paljon paskaakaan välitä mun tunteista. Ollaan asumuserossa, nämä kaksi viimeisintä naista oli siis asumuseron ajalta. Tää on melkonen soppa selitettäväksi..

En vain saa heitettyä tätä suhdetta romukoppaan.. 6vuotta ollaan oltu yhdessä. Tekisi mieli sanoo miehelle että nyt kiitos riittää. Ei tartte tulla enää tänne takasin, pysykööt omassa asunnossaan ja rellestäkööt ravintolassa minkälie ämmien seurassa niin paljon kun lystää. Mies on vannonut ja vakuuttanut ettei koskaan enää tee mitään sellaista. Ja sanoo haluavansa yrittää. Silti kehuu kertovansa sitten jos on jotain kerrottavaa, kun kysyn että miksi hemmetissä taas lähdet ravintolaan ja petätkö taas.. en pysty luottamaan pätkääkään..

Masentaa ja väsyttää. Ei oo ketään kuka ymmärtäisi miten sekasin mä olen, kaipaisin niin älyttömästi syliä. Sitä että joku pitäisi sylissä pyytämättä ja kertoisi kuinka rakastaa. Mistä mä saan sitä voimaa?

Kun odotin vauvaa, mies tunnusti pettäneensä ja vannoi ettei enää koskaan tee samaa. Ei käynyt koskaan missään baareissa, mutta työpaikalla oli ollut tämä toinen nainen. Silloin annoin anteeksi ja jatkoimme yhdessä. Kun poika syntyi, alkoi omituinen puhelimen kanssa pelaaminen ja puhelinlaskut kasvamaan. Paljon myöhemmin selvisi, että miehellä oli alkanut suhde toiseen naiseen pojan ollessa 3kk..!



Kun sain lopulta " kaiken" selville, poika oli 9kk. Silloinkin vielä miehellä oli suhde samaan naiseen. Ei oikein osannut päättää, kumman kanssa haluaa jatkaa. Silloin minä lähdin. Lähdin, vaikka olisin vielä henkisesti halunnut jatkaa ja yrittää yhdessä. Pakkasin kaikki tavarat, osan huonekaluista ja muutin pojan kanssa toiselle paikkakunnalle.



Nyt olen TODELLA tyytyväinen elämääni. Pian olen ollut yksin vuoden, ja kaikki on mallillaan. Enkä enää menisi takaisin. Ainoa mikä harmittaa, on se, etten lähtenyt aikaisemmin..!



Voimia kaikille teille, jotka yritätte saada suhteen toimimaan..!



Leijona76 & poika 1v7kk

omakohtaista kokemusta minulla ei onneksi ole, mutta vierestä olen joutunut useampaa pettämistarinaa seuraamaan.



Se, mitä olen huomannut kiteytyy seuraavasti: Jos mies huomaa, että voi pettää ilman, että heität häntä pihalle... niin aivan varmasti sama meno jatkuu.



Suhteesta lähteminen on todella pelottavaa, mutta se on OIKEASTI sekä petetyn että lapsen parhaaksi.



Minun isäni petti äitiä, ja sen takia en vieläkään, 20 vuoden jälkeen voi kunnioittaa isääni. Joten kyllä se vaikuttaa lapsiinkin. Ja nehän on se tärkein asia koko kuviossa, eikös juu?