♥ MARRASMURUT PERJANTAIHIN ♥

Tällä viikolla on kirjoittelu jäänyt vähäiseksi, kun on tapahtunut kaikenlaista jännää. Maanantaina alkoi verinen vuoto, joka onneksi loppui tiistaina. Kyllä tuossakin jo kerkesi itku ja pelko pienen menettämisestä tulla.. Onneksi kaikki näyttää nyt hyvältä!

Eilen meillä oli kauan odotettu ultra ja siellä se meidän " Anselmi" köllötteli :) Sydän löi hienosti ja mittaa kaverilla oli 13mm. Nyt on pieni kivi pudonnut hartioilta, kun on omin silmin nähnyt että masussa on kaikki hyvin.

Fyysinen olotila ei ole järin kehuttava. Jatkuvasti on etova ja väsynyt olo sekä suussa aivan kamala maku... Onneksi ensi viikolla on luvassa pientä piristystä, kun mies on lomalla ja lähdemme kaksistaan kylpylälomalle :)



Oikein hyvää viikonloppua kaikille!



-Myyry 7+4

Hei kaikille!



Onneksi on perjantai, olen niin poikki tästä viikosta, että on ihana päästä lepäämään. Töissä on ollut kiirettä ja eiliseen asti vielä stressasin ultraa.



Ajattelin, että menisimme miehen kanssa huomenna juhlistamaan ihanaan italialaiseen ravintolaan sitä, että pikkuisella oli kaikki hyvin. Miehen poikakin lähtee viikonlopuksi äidilleen, joten saamme olla kahdestaan.



Eipä sen ihmeempiä, kuin kauhea väsymys ja hieman etovaa oloa.



Enää reilu kaksi tuntia ja pääsee aloittamaan viikonlopun vieton!



Rentouttavaa viikonloppua kaikille!



Johku rv 9+4

Täällä kaikki etenee hyvin. Tänään rv tasan 10. Ainoa vaivaava asia mikä mun mielessä on pyörinyt, keskiviikosta asti, on se lääkärin kommentti mun kohdun koosta: Kohtu on kuulemma tosi kookas. Tuntuu hyvin masun päältä ja menee jo lähelle napaa. Kahdessa aiemmassa raskaudessa ei mitään tuollaista ole sanottu ja kohtu on ollut normaalikokoinen. Itekin olen sitä mieltä, että masu on isompi kuin aiemmissa raskauksissa näin alussa. Mun mieleen on hiipinyt epäilys kaksosista. Tiedän ettei auta kuin odottaa vk 18 rakenneultraa, mutta sinne on pitkä aika.. Turhaa kai huolestua/murehtia etukäteen, kun on kuitenkin hyvin pieni todennäköisyys että olis useampi vauva masussa. Kaksoisraskaus ois muuten mahtava juttu, mutta kun olen näin pienikokoinen huolettaa ettei vauvat pärjäis mun sisällä.



Te joilla kaksoset masussa, kommentoikaa. Oliko teidän kohtu iso viikkoihin nähden? Mitään muita juttuja, mistä vois päätellä jotain?



Pahoinvointia ja väsymystä on ollut enemmän kuin aiemmissa raskausissa, mutta siitä ei kai voi päätellä mitään.

Tekis niin mieli päästä yksityiselle ultraan ja selvittää tää juttu vaivaamasta.



T.Vaavaa rv 10

Voisin nukkua vaikka kuinka pitkään.

Sain tuossa yksi päivä virheellistä tietoa, siskoni ei odotakaan vauvaa vielä. Oli vain tehnyt testin väärin, tai siis lukenut sen väärin. Uusintatesti paljasti oikean tuloksen. Kehoitin siskoani kuitenkin uusimaan testin viikon päästä jos ei menkat ala. Olisihan se ollut kiva odottaa siskon kanssa vauvaa samaan aikaan mutta nyt näyttää aika epätodennäköiseltä.

Nyt listaa päivittämään ja sitten ruokaa tekemään.



Swehina rv 8+5

Heippa,



Eka neuvola takana. Sykettä ei saatu vielä kuuluviin, kun viikkojakin on vielä niin vähän koossa. Maanantaina menen sitten ultraan, kun on kertakaikkiaan saatava varmuus siitä montako siellä niitä on. Raskaus alkoi nimittäin kahden Clomifen kuurin ansiosta ja siihen liittyy tuo kaksosraskausriski. Minulla ei ole ainakaan kohtu mitenkään iso viikkoihin nähden, mutta pahoinvointia on ollut tässä raskaudessa jo moninverroin enemmän kuin kahdessa aiemmassa yhteensä ja se ei todellakaan ole vähän, kun ottaa huomioon, että esikoisesta oksensin niin, että sain sen hyperemesis gravidarum-diagnoosin...



Niin, juuri kun huokaisin, että pahoinvointi on loppunut, alkoi se toissapäivänä tietenkin uudelleen ja jatkui eilisiltaan saakka. Oksensin itseni taas ihan kuiviin. Ei ole todellakaan kivaa. Nyt olen taas sairauslomalla huomiseen saakka. Töissä varmaan tykätään kohta kyttyrää, mutta minkäs teet. Kun ei ole työkykyinen niin ei kerta kaikkiaan ole. Se hyvä tässä pahoinvoinnissa on, että on aina muutama hyväkin päivä välissä. Pääsee syömään kunnolla ja nestetasapaino tasaantuu.



On ihan kamalaa kun on nälkä, tulee paha olo, kun syö nälkäänsä, on paha olo. Enpä tiedä mikä nyt sitten auttaisi.



Vaavaa: tuosta kohdun kasvusta tuli mieleeni, että jospa sinulla on jotenkin eteenpäin työntyvä kohtu? Itselläni kallistuu taaksepäin, joten näillä viikoilla se ei näy ehkä niin hyvin kuin jo olettaisi. Huomenna siirryn jo yhdeksännelle raskausviikolle...jospa pikkuhiljaa alkaisi tuo paha olokin helpottamaan. -Toivossa on hyvä elää.



Hyvää viikonloppua kaikille!



T. Kanelisokeri (7+6)

Kyllä on niin voimat pois taas, vaikka aamupäivän oli vähän parempi fiilis. Eipä auta silti, nyt täytyy alkaa siivoamaan, leipomaan kakkupohjaa ja piirakkaa. Huomenna on muksun 3v-synttärijuhlat. Millähän siitäkin hullun myllystä selviäisi...



Nyt mä voin jo sanoa, että tuo maha on tosiaan kasvanut. Ihan kunnon mötikkä tuossa edessä, ja laitoin ne äitiyshousut jalkaani tänään, kun tajusin, että niitä saa takaa kiristettyä. Meinasin laittaa niiden kanssa tiukan paidan, mutta hohhoijaa, eipä olisi jäänyt epäselväksi kenellekään, joten vaihdoin löysemmän päälle.



Vaavaa kyseli kohdun kasvusta. Lääkäri ei ainakaan mitenkään kommentoinut kohtuani kokeiltuaan silloin rv8+0. Tosin, musta tuntuu, että kohtu tekikin kasvupyrähdyksen vasta sen jälkeen. Kohdun yläreunaa en löydä etsimälläkään ainakaan vielä (ekassa se tuntui rv14). Ei ole ainakaan vielä lähellä napaa, mutta mulla onkin kohtu reilusti eteenpäin kallellaan.



Alia ja tiku+taku rv9+4

Varovasti ilmoittaudun mukaan marrasmuruihin.



Tänään kävin ultraäänessä ja siellähän 2 pientä sydäntä pomppi iloisesti. Eli näillä näkymin olisi tuplat tulossa, Alian kanssa ollaan samassa veneessä. Minulla kyllä vasta 7+1 menossa. Ensimmäiset murut olisi tulossa. La olisi 23.11.



Alkuraskaus ollut täynnä pahoinvointia ja pöntön halausta. Pientä vuotoakin ollut joten sen takia uskaltaudun vasta nyt pinoon mukaan.

Lääkärin mielestä pahoinvointi on aina hyvä merkki, juu toki mutta ei se hauskaa ole! No eiköhän se tästä mene parempaan suuntaan!



Hyvää perjantai-iltaa,

toivoo Amalia

Eka neuvola takana ja kaikki hyvin = ). Syke kuului yms. Hieman rupesi pelottamaan, kun mulla O- veri. Eka raskaus/synnytys ok, mutta nykyinen kuopus sai ABO-immunisaation, muuttui keltaiseksi ja joutui olemaan kaksi päivää valohoidossa. Ensi kerran labrakokeissa selviää, onko mulla nyt veressä vasta-aineita. Viimeksi niitä ei raskauden aikana todettu. Toinen mikä vähän hirvittää on mahdollinen lapsivesipunktio... Miehen esikoisella on Down-syndrooma, joten pääsen tutkimuksiin, jos haluan. Mietittiin miehen kanssa tänään, että jospa tulos onkin epämieluinen, niin abortti kuitenkin kauhea/vaikea ratkaisu. Kenellä on oikeus elää ja kellä ei?! Jätän siis ehkä menemättä. Poika lähti äsken isälleen ja mummi halusi tytön, joten ihan kaksin ollaan. Illalla saunaan ja alkoholiyonta olutta pullo kitusiin = ). Nukutaan pitkään ja hyvin! Ihan kivaa välillä. Tuli muuten mun äidillekin uutiset kerrottua tiistaina = ).

Nyt sohvalle ukko-kullan kainaloon...

Effica ja Pyry 10+2

... ja kuin taikaiskusta, tulin kotiin ja huomasin vähäistä veristä vuotoa. Ei kuitenkaan kunnon veristä vuotoa, vaan enemmän sellaista ruskeaa tiputtelua. Kun kahden muun kanssa ei ole moisia ilmennyt ja on ollut niin oireeton olo, mietinkin todella onkohan tämä sittenkin vain tuulenpoikanen kohdussa? Kahden aiemman kanssa on kuitenkin ollut huomattavasti enemmän oiretakin. Sitä on jatkunut nyt koko päivän. Tuhrua, tuhrua, tuhrua.



Tuolla sitten suihkussa mietin, että vuoto on kuitenkin kohtalaisen vähäistä: se laskettakoon hyväksi puoleksi. Ja jos tämä on tullakseen ulos, niin siihen on tyydyttävä. Kaikkea en minäkään voi saada. Minä päätin, että mitä ikinä tapahtuukin, se on vain otettava vastaan sellaisenaan. Vaikka kuinka tuntuisi pahalta. Ultraan pääsisin vasta viikolla 11-12. Neuvolassa pistivät uuden lasketun päivän ultraan asti 16.11. Tosin jos kaikki menee hyvin ja sieltä elämää löytyy (siis oikeanlaista elämää vrt. vauva :D) saattaa se silti muuttua. On muuttunut kahden ensimmäisenkin kanssa.



Neuvolantäti oli onneksi mukavan oloinen. Ja lupasi pistää sokerirasitustesteihin, mikäli tarvetta tai tunnetta löytyy, lisäarviointeja sikiön koosta. Sanoin suoraan, etten voi synnyttää enää toista yhtä isoa lasta kuin meidän poika oli. Eikä siinä minulla mitään väliä ole, kunhan vauva ei saa vaurioita. Ja hän kuunteli. Varoitteli myös, että jossain vaiheessa raskautta saattaa vielä pojan synnytyksen aikaiset muistot tulvahtaa pintaan. Hmm... Saattaahan tuo olla. Mutta pitkällehän minä tuonkin olen jo miettinyt. Pääasiahan on, että nyt voi kaikki mennä myös toisin. Ja synnytyksestä voi tulla yhtä hyvä kuin esikoisen syntymä oli. Ei minulla ole poikanikaan syntymästä vain huonoja muistoja. Siitä voi tulla vielä ihan mahtavakin kokemus. Ainakin luotan siihen kovasti.