****TOUKOTAAPERTAJAT****

Yö oli ihan kamala, esikko heräs 4 kertaa yskimään. Tarvii seurata tilannetta ja mennä lekuriin jos ei kohta ala helpottamaan.



Kovin ollaan huolestuneita, oireista ja toiset taas oireettomuudesta. Itse mietin pitkään yöllä kun jouduin heräilemään pojan kanssa, että ei ne huolet siihen 12 viikkoon lopu, pahenevat vaan ajan myötä. 12 viikon jälkeen ruvetaankin pelkään synnytystä, onko vauva terve ja mitäs sitten kun mennään kotiin... Siellähän voi sattua vaikka ja mitä, samoin kun aikanaan kun hoitoon täytyy laittaa ja sitten se kouluun lähtö, autot ja kaikki ne kaaharit, joiden alle pieni lapsi voi jäädä... jne. Eli kyllä sitä joutuu " pelkäämään" tai ainakin ajatteleen mitä kaikkea pitää ottaa huomioon lapsen kasvaessa.



Surra ja pelätä ei kannata etukäteen, toki ymmärrän, että aikaisemmista km:sta, tuulimunista ja vastaavista on jäänyt pelko.



No, empä tiedä mitä tässä yritin teille kertoa, varmaan sen, että nukkua tarvis vielä monta tuntia, että aivot ei olis kokoajan käyttökelvottomat :) Ja vielä olis esikoisen 1 vuotis kemut järjestettävänä... HUOH!



erittäin väsynyt onnipapunen, poika 1-v ja onni rv 5+0

Esikoinen heräs harvinaisen aikaisin! Jo 7.30.. Ja vaikka sitä on tullut jo ihan kunnon yöunet nukuttua silti olo on ihan töttöröö...

Mä odotan kyllä sitä kultaista keskiraskautta! Jos se menee edes puoliksi niin hyvin kuin neidistä niin ei oo mitään hätää! Yhteistä kylpylä-viikonloppuakin ollaan miehen kanssa suunniteltu siihen. Pääsee pikku-neiti mummulaan yö-kylään!

Loppu-raskaudessakaan mulle ei suurempia ongelmia ollut. Silloinkin tuli kyllä jonkin verran päivä-unia nukuttua! Mutta tuli myös maalattua ulkona, sisällä, hiottua ym remppaa! Ja hyvin sujui! Naapurit vaan kauhisteli, kun kyykistelin ja konttasin tuolla ulkona kun terassia ja aitoja maalasin, että mahtaisko toi enää olla sun hommaa? =)

Supistuksiakaan mulle ei tullut kun vasta 6h ennen tytön syntymää! (Tietty nyt niitä mahan kovettumisia muttei yhtään sellaista minkä olis muuten tuntenu!)

Ja synnytyskin tasi olla siitä helpommasta päästä!

Eli siis näinkin helpolla voi päästä!

Mutta joo... eihän tää raskaus välttämättä suju yhtä leppoisasti! Se jää nähtäväksi!



Mitään muutosta olotilaan ei siis ole tullut.. Vatsaa nippailee, ja väsyttää. (Ja illalla oli kyllä taas niin komian turvonnut masu!)



[color=steelblue]Mitenkäs muut Toukokuiset jakselee?[/color]



-Alpukka rv5+1 & " Pinsku" 11,5kk



[color=aqua]Onnipapusen pojalle HURJAN SUURET 1-V ONNITTELUT!

Millä voikin väsyttää näin hirveästi? Mä olen siis ihan poikki vaikka 9tunnin yöunet takana... Tosin meilläkin pikkuneiti(7kk) heräili pitkin yötä, varmaan hampaita taas tulossa. Johtuiskohan tosta yöheräilystä tää migreenin tuleminen, otin äsken panadolia mikä on kyllä mulle melkein yhtä tyhjän kanssa ku normaalisti on käytössä täsmälääkkeet. Vaan eipä niitä uskalla nyt käyttää, on vaan kärsittävä!

Pahoinvointi on vaan pahentunut päivä päivältä, aiemmissa odotuksissa mulla ei ollut aamupahoinvointia lainkaan mutta iltapäivästä yömyöhään oksensin. Nyt taas on niin että tää huono olo ja oksentaminen tulee heti aamulla ja helpottaa iltaa kohti...outoa??

Mammuliini79 rv6 ja typyt 3v ja 7kk

Täälä ihmettelen oireettomuutta, tein eilen testinkin uudelleen, kun aloin epäileen raskauttani, mutta vahva plussahan sieltä tuli. Ainoat oireet on oikeestaan väsymys. Ei pahoinvointia (paitsi joskus), ei rinnoissa kipuilua jne.. no kaippa ne sieltä vielä ilmenee. Onneks tänään on vapaapäivä, niin saa mennä esikoisen kanssa päikkäreille..krooh.

Suurin osa kavereista tietää jo raskaudesta ja miehen vanhemmat, ei osata salailla näin ihanaa asiaa :)

No nyt hetkeks pojan kanssa huilaileen

äite rv 4 ja jotain

Olet Onnipapunen ihan oikeassa, niin se on vain koko äitiys täynnä huolta, ensin maha-asukista, sitten taaperosta, teini-ikäisestä ja eipä kai huoli edes siihen lopu kun lapsonen täyttää 18 v:) Mutta liika pelkääminen ja murehtiminen ovat toki pahasta.

Itsellä samat oireet/oireettomuus vaan jatkuvat. Voisin tietysti mennä yksityiselle ultraan tarkistuttamaan tilanteen jo muutaman viikon kuluttua, mutta jotenkin en vaan halua maksaa 60 euroa, jos siellä ei sitten olekaan ketään. Jos taas olenkin raskaana, olisin sen valmis maksamaan, hullua. Muistaakseni ultra+kaavinta viimeksi maksoivat lähes 100 euroa, joten en siksikään haluaisi vielä lisäksi maksaa tuota yksityistä ultraa. Joten tässä sitten vain odotellaan...

Onko muuten kukaan synnyttänyt viimeksi keisarinleikkauksella ja nyt mietiskelee miten tämä toukomussukka tulee mahdollisesti syntymään? Minulla siis viimeisin syntyi keisarinleikkauksella ja mielelläni seuraavan synnyttäisin alateitse, jos vaan mahdollista.

No, ehkä synnytystavan mietttiminen tässä vaiheessa on vähän liian aikaista:)



Onnea Onnipapusen 1-vuotiaalle!!



toivottaa Kolmeplusyks ja 5+5

Minä olen myös miettinyt sitä yksityiseen alkuraskauden ultraan menoa. Jotenkin haluaisi varmistaa sen, että tuolla tosiaan on joku kyydissä. Ehkä olisi helpompi asia käsiteltäväksi nyt kuin sitten vasta joskus 12 viikolla.

Ainakin teen huomenaamulla viel varmistustestin.



Pelkoja on täälläkin. Pelkää onko vauva terve, saako edes koko vauvaa tänne saakka, miten sitten jaksaa kolmen kanssa ja onko mies vielä tässä hommassa mukana niinkuin edellisissä. Kaikkea on murehdittavana, mutta eipä ne tosiaan koskaan lopu. Mietin jo synnytystä ja kummejakin vaikka sinne toukokuulle on vielä pitkä matka...



Tuo kummiasia kyllä mietityttää, kun yhden kummin olen jo " päättänyt" , mutta muita en tahdo millään keksiä, kun kaikki on jo melkein käytetty edellisille lapsille. Mites teillä on kummien laita? Vai olenko ainoa joka sitä asiaa on jo ehtinyt miettimään??? Ja toiseksi milloin pyydätte kummiksi? Itse ajattelin tuota varmaa kummia pyytää heti kun tähän raskauteen saa jonkinlaisen varmuuden, mutta aiemmin ollaan pyydetty vasta kun ristiäiset ovat olleet lähellä ja vauva maailmassa.



babyunelma ja masuasukki 4+3

Mulla sitten oli ainakin hyvä yö takana. Ei yhtään heräilyä esikoisen takia. Vessassa jouduin käymään olikohan se puoli neljän aikaan ja esikoinen heräsi ekan kerran vasta 5.30 ja vielepä omasta sängystä, löntysteli sitten kuitenkin vielä hetkeksi äidin ja isin väliin. Vessassa olen kyllä joutunut nyt öisin käymään. Yritän aina pitkittää sitä sinne kuuten, kun en jaksaisi nousta ylös sängystä yöllä, mutta oli se taas pakko nousta...



Olisi muuten mielnkiintosta tietää kumpi sitten on parempi synnytystapa. Itse synnytin esikoisen perinteisesti alateitse, mutta jotenkin tuntuu, että olisi helpompaa keisarileikkauksella. Vaikka leikkaus on aina leikkaus ja omat riskinsä siinäkin on. Ja olen myös kuullut, että keisarileikkauksen jälkeen parantuminen kestäisi kauemmin, vaikka kovin yksilöllistä tuokin on.



Nyt saisi kyllä aika mennä nopeesti eteenpäin. Sais jotain varmuutta tähänkin raskauteen. Oireita kyllä on joskus enemmän ja joskus taas vähemmän. Tuota turvotusta on minulla myös enemmän kun tarpeeksi. Ja nännit on myös melko arat, iltasin huono-olo yllättää, mutta ei sentään okseta. Esikoista odottaessa ei ollut tietoakaan missään vaiheessa mistään huonosta olosta... Ja kyllähän tuota synnytystä on tullut jo ajateltuakin, lähinnä toivon että menisipä nopeammin (esikoisen kanssa 10h) ja kunpa ensimmäiset viikot vauvan kanssa olisivat kivemmat....



No eipä tässä kai muuta, päivänjatkot kaikille! Vähän aikaa vielä töitä...



Tarita p.s. onnittelut 1-vuotiaalle!!!

Hei vaan!



Ensimmäinen vauvamme kasvaa masussani. Olen raskausviikolla 7 ja muutama päivä päälle. Kaiken laskutaitoni mukaan (mikä ei ole hääppöinen) vauvamme pitäisi syntyä 30.4.-1.5. Olenko siis oikeassa porukassa mukana?? Mahtuuko mukaan??

Heissan!

Salamamma iskee jälleen. Raskaustesti 5kk:tta kaavinnasta plussalla, ja mitään oloja, nippailuja, pahoinvointia, onnea tms. ei ole havaittavissa. Väsymystä kylläkin, mutta sitä kai löytyy kaikilta pienten lasten äideltä??

Eli yks kolmevuotias, yks 1v8kk:tta ja toukokuun 7:n päivän tienoilla toivottavasti uusi natiainen. Ehkä siihen mennessä herää jo uskomaan tämän todelliseksi?

Onko muilla " tyhjää" oloa?

Hei kaikki!

Olen taka-alalla lueskellut jo viikon näitä juttuja, mutta en yhden keskenmenon jälkeen ole uskaltanut vielä kirjoittaa mitään. Nyt viikkoja 6, mutta huoli vain kasvaa. Lohduttavaa kuulla etten ole ainut, joka murehtii koko jutun olemassaoloa ja jatkoa.



Oireita oli eilen jo ihan kunnolla, kuvotti koko päivän, mutta olen tänään ollut huolesta haljeta, kun olo on ihan kun mitään ei olisikaan tapahtunut =( Nyt pelkää pahinta. Onneksi viikon päästä menen alkuraskauden ultraan, en jaksaisi odotella kuukautta turhaan. Ajatukset menee kuitenkin pidemmälle, vaikka miten koittaa suhtautua asiaan iisisti. Eilisen jälkeen vaikea uskoa, mutta toivoisin että olisi oireita, niin juttu tuntuisi jotenkin todennäköisemmältä.



Jaksamista kaikille alkutaipaleelle.

Moikka!

Olen tässä viime viikolla valitellut huonoa oloa, mutta ihmetyksekseni enää tänään ja eilen " ei ole tuntunut miltään" . Ihan kuin kaikki oireet olisivat kadonneet. No, ehkä vaan (toivottavasti!!!) pitävät taukoa. Eka neuvolakäynti on siis vasta kolmen viikon päästä. Mihin menette (siis te, jotka olette menossa) alkuraskauden ultraan? Yksityiselle? Suurinpiirtein mitä sellainen maksaa? Entä missä vaiheessa pystyvät katsomaan sen avulla, onko raskaus alkanut normaalisti? Jotenkin haluaisi varmistaa, että kaikki on ok, vaikka uskonkin, että on, muttamutta.... Kai sitä ensimmäistä odottaessa on epätietoinen vähän kaikesta.

Onnea Onnipapusen 1-vuotiaalle myös minulta!!!

Hei vielä! Oletteko yleensä tehneet useampia raskaustestejä myöhemmin, vai uskoneet ensimmäiseen/toiseen " vahvaan viivaan" ?

Heips.



Tänään olen jo huomattavasti toiveikkaammalla päällä kaiken suhteen. Ehkä ne mielialat menee edestakaisin pelon ja riemun välillä. Nyt olen töissä enkä siis ehdi kovin paljoa kirjoittaa, mutta hyvä on vointi. Nukuin koko viime yön eikä maha ole enää pahemmin reistaillut. Väsyttää vaan kovasti, mutta en tiedä johtuuko se raskaudesta, sillä musta tuntuu, että olen ollut usein väsynyt, varsinkin töissä. Tänään työpaikalla eräs lörppö kysyi olenko raskaana...en tiennyt miten päin olisin ollut kun en olisi halunnut, että työpaikalla ensiksi arvataan enkä halunnut kieltääkäään. Ilmeestäni se taisi sitten arvata. Toivottavasti se ei vielä levitä keksintöään kaikille sillä mielestäni se on mun oikeus kertoa sitten muille kun olen valmis. Kaikki työpaikalla ovat jo odottaneetkin mun raskautta...toiv. pomo ei kuule siitä puskaradion kautta, vaikka sekin olisi iloinen niin mielestäni on mun homma sanoa siitä. Nyt menen takaisin töihin.

Minä menen yksityiselle, maksaa muistaakseni jotain 60 euroa lopulta. Edellisen alkuraskauden keskeytyneen keskenmenon jälkeen ajattelen ettei tuo ole liian suuri summa, jotta voisin tietää onko tästä edes mahdollista tulla jotain. Jos vain jaksaisin, niin varmasti neuvolan tutkimukset riittäisivät, mutta odottaminen tuntuu tällä kertaa ehkä vieläkin piinallisemmalta kuin viimeksi.



Raskaustestiin uskoin ekasta, ku tuli niin selvä plussa.

[b]Babyunelma[/b] kyseli kummeista: Olen asiaa kovasti miettinyt, sillä meidän perheessä on ollut perinteenä pyytää aina sisar sylikummiksi (vanhin esikoiselle, toiseksi vanhin toiselle, kolmannen kohdalla otettu ystävät käyttöön). Nyt huolehdin sitten tätä asiaa, sillä meidän lastamme ei kasteta, koska kumpikaan meistä ei ole uskossa, eikä isänsä kuulu kirkoon. (Itse kuulun, sillä tunnen velvollisuutta näitä kummilapsiani kohtaan. Kun kerran olen ottanut kummiuden tehtäväkseni, saatan kummilapset ainakin ripille asti vaikken itse uskossa olisikaan.) Ja on kovasti sellainen tunne, että sisareni loukkantuvat, jos heitä ei pyydetä lapsilleni kummeiksi, niinkuin minut on pyydetty heidän lapsilleen kummiksi. Toisaalta taas mietin, että he ovat kuitenkin lasteni tätejä ja tulevat olemaan heille (rivien välistä voinee lukea että haluan useampia... ;) ) läheisiä kaikesta huolimatta. Lisäksi meillä olisi useita ystäviä, joita haluaisin pyytää siviilikummeiksi, jos sellaisia päätettäisiin lapsille pyytää, joten ongelmamme taitaa olla täysin päinvastainen Babyunelman mietitykseen verrattuna. :)



Synnytystä on täälläkin jo kuumeisesti mietitty. :) Kävin hakemassa pinon opuksia kirjastosta. Niitä on hauska lukea ja samalla kuvitella kaikkia erilaisia mahdollisuuksia siitä, mitä toukokuussa saattaa olla edessä. Aion myös alkaa aktiivisesti valmistautumaan synnytykseen opettelemalla rentoutumista yms. En siis suunnittele etukäteen, kaikkea voi tapahtua ja se tapahtuu minkä pitää tapahtua. Koska minkäänlaista kokemusta ei tietenkään ensisynnyttäjänä voi olla, yritän lähinnä valmistaa itseäni kaikkeen mahdolliseen. ;) Hassua, minkäänlaista pelkoa en tunne, vaikka yleensähän ensisynnyttäjät pelotellaan kauhusta jäykiksi kaikilla tuskaisilla verta-ja-suolenpätkiä -kertomuksilla... Odotan itseasiassa innoissani synnytystä. :D Taidan olla vain perverssi masokisti.



[b]Ilennan[/b] kysymyksiin: Ollaan menossa alku-ultraan samalle yksityiselle, jolla ollaan nyt vuosi käyty laps.hoidoissa. Ainakin hoitojen aikana kontrolliultrat maksoi jotain 30¿ kerta, siis omavastuu, loput korvasi kela. En yhtään tiedä mitä voisi maksaa... Varmasti alle satasen, sen paremmin en osaa arvata. Hämeenlinnassa siis käydään, siellä varmasti edullisempaa kuin pääkaupunkinseudulla.



Raskaustestejä tein neljä, ensimmäisen tein jo dpo12 koska halusin valmistella itseäni viimeisen hoitokierron loppuun negatestillä, sitten varmistelua dpo14 ja dpo16 aina hieman vähemmän herkillä testeillä, ja viimeisen tein miehen pyynnöstä dpo18, että hänkin pääsisi iloitsemaan plussasta, sillä aikaisemmat olivat menneet hänellä ahdistuksessa ohi (hoitojen päätös laukaisi hänellä ahdistuksen, samoin kamala pelko siitä, miten kestäisimme uuden keskenmenon). Nyt ei ole enää ollut tarvetta testailla, vaikka se onkin tosi kivaa. :) Saa vähän korvausta niistä sadoista negatiivisista testeistä joita on tyullut tehdyksi vuosien varrella. :) :)



[b]Onnipapusen[/b] kanssa olen samaa mieltä, että etukäteen ei kannata murehtia. Itse olen odottanut tätä onnea niin kauan, että aion nauttia tästä niin pitkään kuin mahdollista! Jos odotukseni päättyy ensi viikolla, vaikkapa jos ultrassa ei näkyisikään ketää, niin olen ainakin kerran elämässäni saanut ajatella olevani raskaana. Se on enemmän kuin kaksi viikkoa sitten uskalsin kuvitellakaan.



[b]ON[/b] Pikkuhiljaa alkaa olla enenevissä määrin paha olla. Kertaakaan en ole oksentanut, mutta viittä minuuttia pitempään ei kyllä viitsi olla jaloillaan kun alkaa etomaan. Yritän syödä sellaisia " tasaisia" ruokia ja juoda paljon. (koko ajan jano) Harmittaa kun aloitin vasta opiskelun ja meillä on kurssit aina yhdessä pötkössä. Nyt on sitten juuri tämä ja seuraava viikko sellaista oppiainetta, missä pitäisi tehdä uutterasti ja olla koko ajan jaloillaan... Taitaa jäädä väliin. Olen tänään ollut kotona sairaslomalla. Ajattelin huomenna soittaa opintoja ohjaavalle opettajalle ja sopia, että käyn tämän kurssin sitten myöhemmin, kun opiskelujani joudutaan muutenkin muokkailemaan aikaisempien opintojeni hyväksiluvun ja nyt toivottavasti tämän ensikeväisen äitiyslomalle jäämiseni takia. En näe kyllä mitään järkeä siinä, että menisin kouluun ihan vain saadakseni läsnäolon, mutta en voisi tehdä mitään, osallistua opetukseen tai pystyisi edes seuraamaan muun ryhmän mukana.



Tervetuloa kaikille uusille! Käykäähän kirjaamassa tiedot ToukoTaapertajien esittelypinoon, niin päivittelen teidätkin joukon jatkoksi. :)



-v- 5+5

Ajattelin kuitenkin pikasesti lukee teidän kuulumiset, heh, pikasesti... No juu, kuluhan siihen tovi. Olette oleet ahkeria pinoutujia, hieno homma!



Ja uusiakin saapunut mukaan, tervetuloa kaikille tasapuolisesti! :)



Mä jo luulin, että nyt se pieni tuli pihalle, kun päivällä otti mahasta niin kovasti :( Luojalle kiitos, masu olikin mennyt vaan jostain syystä sekaisin... Se siitä aiheesta :)



Alkuraskauden ultra oli viimeksi täällä Mansessa n. 50-60 eur. Siellä selviää montako sikiötä, sykkiikö sydän ( rv 6 eteenpäin ), missä kohdin istukka sijaitsee ja suurinpiirtein vastaako sikiön/ sikiöiden koko viikkoja.

Me mennään yksityiselle 18.9 jolloin viikkoja 6+6 ( kai? )



Kiitos kaikille onniteluista! Tasan vuosi sitten sain vauvan ekan kerran rinnalle, voih, aika menee niin nopsaan... Ihan rupesi poruuttamaan, kun muistelee tuota lämmintä aurinkoista kesäpäivää...

Ja niin ihana kun se synnytys olikin, niin kipeetä se teki. Mutta nopsaan ne kivut unohtuu ja onhan siellä hyviä kivunlievitys keinoja (ah ihanainen epiduraali :)) Minä kun kävin 3 kertaa synnärillä, ennenkuin 3 kerta toden sanoi. Synnytyskin kesti vaivaiset 16h 35 min. :)Ponnistusvaihe vain puolisentuntia. Mä haluan sinne kans taas toukokuussa synnyttään uuden elämän!



Nyt syön ukon tekemän ihanan mozzarella salaatin ja käyn koisaan!



Öitä ja palataan taas huomenna asiaan!



onnipapunen

Heips kaikki!

Oon enimmäkseen lueskellut näitä keskusteluja ja HYYYYVIN harvakseltaan jotakin joskus kirjoitellut. Siirryin vasta tänään katsomaan näitä odotuspuolen keskusteluja. Olen vähän pihalla kuvioista mutta toivottavasti olen oikeassa porukassa... (Jos olen erehtynyt, kertokaa ihmeessä!) Olis kiva jakaa ajatuksia muiden samassa tilanteessa olevein kanssa.

Viime viikolla siis plussasin ja tällä tietämällä L.A olis 9.5. Meillä on ennestään marraskuussa 2v. täyttävä ihana mutta varsin uhmainen tyttö :)

Joku jo taisikin tuossa murehtia oireettomuuttaan. Sama fiilis mulla. Ekassa raskaudessa iski heti päälle aivan mieletön väsymys ja koko ajan oli pieni kuvotus päällä ja kamala nälkä. Nyt ei oikein mitään. Ihmetyttää.

No, aika näyttää. Ei nää asiat kuitenkaan ole meidän kädessä.

En ole oikein uskaltanut ruveta vielä tänne kirjoittelemaan kun tuntuu ettei ole edes mitään oireita! Esikoisesta aloin näihin aikoihin jo oksentelemaan. Välillä pelottaa kun mahaa viiltelee mutta täytyy vaan toivoa että se ois ihan normaalia.

Varasin ajan alkuraskaudenultraan 18.9 :) jotenkin tuntuu ettei jaksa odottaa sinne 13rv asti... Täällä tuo ultra maksaa kelakorvauksen jälkeen 57¿ ja ilmeisesti vielä n.9¿ jotain toimistomaksua!?

Ja ensimmäinen neuvola ois 5.10 :) ihan yhtä jännää tämä on nyt kuin esikoisenkin kohdalla:)

Heissan taas. Täytyy kirjoittaa kulumisia tänne, että ei tarvi avata wordia... =)

Edelleen täysin oireeton olen. (päivä edellisestä ilmoituksesta) väsyttää vaan, mutta sekin taitaa olla psyykkistä, jotta se VIIMEINEN essee ei valmistuisi.



Päivät seuraa toisiaan, enkä oikein tiedä, että kannattaako tilata alkuraskuauden ultraa. Jos tämä raskaus on kesken, niin sitten on.



Toisaalta, vaikka ne löytäisi sykkeen, niin se ei tarkoita, että se syke olisi siellä vielä rv 12 ultrassa. Että taidan itse jättää ultrat väliin.



Keskenmeno tosiaan jo kerran koettu, eikä jättänyt mitään traumoja c´est la vie, vai mites se sanotaan. Nyt vaan tuntuu niin " asiat menee omalla painollaan" . Aina välillä siis seesteisyyttäkin tässä neurootikossa.

Ehkä tää olo johtuu just tästä oireettomuudesta. En itse arvaisi olevani raskaana, jos en olisi testiä nähnyt.

[color=coral]Heti ensiks TERVETULOA kaikille uusille! Mukavan tuntuista porukkaa täällä! Ja hyvä niin, tuleehan meidän vietettyä täällä enemmän ja vähemmän aikaa seuraavien kuukausien aikana! [/color]



Sama väsymys jatkuu.. Se yllättää aina näin keskipäivästä! Kun on syönyt mahan täyteen! Väkisin painuu silmät kiinni! Onneksi helpottaa iltaa kohti, varsinkin silloin kun lähtee vähän esikon kanssa ulkoilemaan! (Miehellä kun on iltavuoro-viikko, ei iltaisin paljoa huilailla! =) Mutta siis onneksi iltaisin ei ole niin väsymys yllättänyt!



Aika moni näyttää menevän alkuraskauden ultraan! Me ei menty esikoisesta, eikä varmaan nytkäät mennä!Olishan se hieno juttu nähdä että siellä tosiaan on joku ja että kaikki näyttäis olevan kunnossa mutta näkeehän sen sitten viikolla 12.. Ja kun voihan sitä tosiaan tapahtua vaikka mitä vielä sen alkuraskauden ultran jälkeenkin niinku joku kirjoittikin..Joten taitaa jäädä väliin.



[color=seagreen]Mitenkäs moni on ajatellut kysyä sukupuolta sillon viikon 20 ultrassa?[/color]

Me ollaan miehen kanssa sen verran malttamattomia että aiotaan kysyä! Vaikka todellakaan sukupuolella ei ole mitään väliä, molemmat ovat erittäin tervetulleita niin silti vaan haluttais tietää!

Esikoisestakin kysyttiin muttei " nähnyt" = ei halunnut sanoa. olen kuullut muiltakin täällä että esikoisesta kun on kysynyt ei ole ultraaja halunnut kertoa. pelkää kai vanhempien sekoavan ja ostavan kauheat kasat esim. vaalenpunaisia mekkoja! Olishan se jännää jos sit tuliskin se toinen sukupuoli vaikka on toiseen varautunut!=)

Saatiin tietää sukupuoli sit sillon synnytystapa-arvioinnissa. Sillon siis ultrataan myös täällä ensikertalaiset. Silti en vaatteita uskaltanut kauheesti etukäteen ostaa, muutaman bodyn vaan. Mies haki sitten vauvan synnyttyä ja niin saa nytkin tehdä! (Miehellä siis sen verran hyvä vaate-maku että sen kyllä uskaltaa putiikkeihin päästää!=)

Niin toisesta lapsesta kuulemma täällä uskalletaan jo vähän paremmin kertoa sukupuoli tuolloin viikolla 20. Täytyy vaan toivoa että sattuu olemaan sellaisessa asennossa että näkee! Vaikka eihän se vaarallista olis odottaa tuonne toukokuullekkin! Säilyis jännitys loppuun asti! =)



Eihän sukupuolta vielä viikolla 12 näe?



Tälläisiä turinoita tälläkertaa... Hassua kun välillä ei meinaa tekstiä tulla lainkaan ja välillä ei mitään ongelmaa turista keuheita pätkiä!



Kertokaas muutkin keskiviikon fiiliksistä!

-Alpukka rv5+2