keski-suomen keskussairaalassa synnyttäneet

hyvin on menny kätilöiden kans kaikkien neljän lapsen synnytys, eikä kertaakaan ole ollut sama kätilö. täytyy sanoa, ettei sitä itsekkään ole niin mallikelpoisesti tullu siinä synnytystilanteessa käyttäydyttyä. pääasia on, että hengissä on selvitty. sekä lapset että minä.

Omasta viimeisimmästä synnytyksestäkin on jo kohta 1,5 vuotta, mutta sen verran kommentoin, että kyllä sinne joukkoon mahtuu niitä mukaviakin kätilöitä, ei kaikki ole " kamalia" .. Itsellä ainakin on ihan hyvät kokemukset keväältä -04.



Itse olin sektion (joka tehtiin silloin ke-to-aamuyönä) jälkeen hyvissä voimissa ja kotiinlähdöstä puhuttiin sillein, että " sitten kun siltä tuntuu" (toinen lapsi siis syntyi) ja perjantaina lääkärikierrolla sanoivat jo, että viikonloppunakin on jo mahdollista päästä kotiin, jos siltä tuntuu ja kaikki on kunnossa..



Pe-la välisen yön valvoin hikoillen (vihaan niitä muoveja sängyissä, mutta pakkohan ne on olla...) ja huonekaverin kuorsausta ynnä muuta kuunnellen... ja siinä vaiheessa olin jo aika kypsä;) Aamupäivällä sitten kysyin vielä kätilöltä, että onko ok, jos lähden jo silloin lauantaina kotiin.. Kunhan vauvan lääkärintarkastus on ohi. Ja sain luvan. Vauva oli kunnossa ja illalla lähdettiin jo kotiin. Siis n.60 tuntia sektion jälkeen!! Moni uudelleensynnyttäjä (alateitse) jäi vielä sinne, vaikka oli aiemmin/samaan aikaan saaneet vauvan..



ELi kyllä sieltä kotiin pääsee, jos toipuminen on sujunut hyvin ja itse on vakuuttunut että pärjää jo kotonakin. Kyllä kätilöiden täytyy uskoa, jos itse on varma ja jos eivät anna lupaa, niin tiukkana vaan tenttaa, että mikä on niiden mielestä syy, ettei vielä olisi hyvä lähteä (jos on joku fyysinen peruste, niin sit on helpompi ymmärtää niiden mielipide). Mutta alatiesynnytyksen jälkeen ainakin uudelleensynnyttäjää ei niillä varmaan ole näin remontin aikaan ainakaan mitään hinkua siellä pidätellä. Vaikka olisit miten nuori ja mitä vielä!! ;) Sinulla on jo kokemusta ja täytyy kätilöiden sen verran luottaa pärjäämiseesi kuitenkin!



Levollisin mielin vaan, ei siellä nyt asiat ole niiiiiin kauhean huonoksi voineet mennä. Aina ei vaan voi henkilökemiat sopia yhteen, mutta tosiaan, toisten kanssa sitten paremmin.. tsemppiä vaan!

Olin jo muistaakseni pukemassa vauvaa kotiinlähtöä varten, kun lastenhoitaja tuli vielä katsomaan vauvaa ja kertomaan navanhoidosta jotain ja muuta -totesi vielä, että " meiltä jäi kyllä nyt tuo kylvetys tekemättä/harjoittelematta.." ;) Vastasin vain, että kiitos, eiköhän tuo osata kylvettää kotona vanhoilla opeilla jo... Ei tarvita siihen enää neuvoja :) (esikoinen oli silloin n.1v10kk)



Muuten kyllä kohdeltiin toissynnyttäjää aika huolettomasti, itse sai huolehtia asioista, mitään ei hirveästi tuputettu niinkuin ekalla kerralla eli aika paljon oletettiin että osaa jo kaiken ja tietää myös, kun kerran on jo toinen lapsi.. Mutta tuo juttu jäi mieleen ja vieläkin naurattaa ;)

eli jos raskaudessa ja synnytyksessä ei ole mitään ongelmia ja sekä sinä että vauva voitte hyvin niin voitte päästä jo saman vuorokauden aikana kotiin. Tästä mahdollisuudesta pitää vain alkaa puhumaan neuvolassa jo etukäteen, synnyttämään tullessa ei enää voi päättää että haluaa sen... näin minä ainakin olen ymmärtänyt, kysele neuvolasta enemmän...





itse synnytin esikoiseni sektiolla 21vuotiaana K-SKS sairaalassa olo aika meni hyvin ja kotiin päästiin kun tyttö oli 4päivän ikäinen.



Vaikka, tyttö siis syntyi sektiolla, oli pienipainoin vauva ja minulla oli raskausmyrkytys... eli kyllä sieltä suht nopsaan kotiakkin voi päästä.

Ei mulla ainakaan ole mitään valittamista... Mun kohdalle sattui tosi kivat hoitajat/kätilöt. Tosi nopeasti tultiin paikalle aina kun soitin kelloa ja otettiin mun toiveet huomioon (mm. halusin vauvan välillä nukkumaan " vauvalaan" että sain levätä). En voi kuitenkaan väittää, että palvelu olisi ollut 5 tähden hotellin luokkaa vaan itse piti suunsa avata ja pyytää neuvoja ja kysyä asioista... Mut en mä kyllä mitään täyshoitoa ja paapomista odottanutkaan! Enkä halua nyt tällä vähätellä kenenkään huonoja kokemuksia, kun jokainenhan kokee nuo asiat eri tavalla ja aina ei ihmisten väliset kemiat kertakaikkiaan käy yksiin...jne...



Kotiinlähdöstä: synnytin varhain lauantaiaamuna (ensimmäinen synnytykseni) ja maanatai-iltana olisin saanut lähteä kotiin jos olisin halunnut, mut jäin vielä yhdeksi yöksi, kun olin vielä aika kipeä ja väsynyt ja halusin saada vielä yhtenä yönä hieman nukutuksi... Muuten... tuosta kotiinlähtemisestäkään ei kukaan tullut mulle sanomaan, milloin voisin lähteä vaan sitäkin rupesin itse kyselemään, että millonkahan olis ajankohtaista...

kuulostaa paremmalta kuin ne lehtijutut ja edellinen synnytykseni. Ajattelinkin alottaa sen kotiinlähtöpainostuksen sinä päivänä jo kun vauva syntyy...en tosiaankaan haluaisi sinne jäädä kun max 2 yöksi jos vain kaikki on kunnossa. ja papereissa lukee jo sen kätilön nimi kenen kanssa en enää suostu tekemisiin.

muutettiin Etelä-Suomesta tänne Jyväskylän kupeeseen kesällä ja kevättalvella olis kanssa " keikka" ko. sairaalaan.Olen edelliset saanut Kätilöopistolla ja Hyvinkäällä ja kans nyt lehdistä noita juttuja lukenut..Mutta luottavaisin mielin eteenpäin,ainahan kätilöidenkin joukkoon mahtuu kaikenlaista.Ajattelin ens kerren neuvolassa kysellä tosta polikliinisestä synnytyksestä,ihan jo silläkin että kotona on miehen hoivissa neljä muksua oottamassa mua ja vauvaa kotia..En ole koskaan osannut sairaalassa levätä.

jostain kumman syystä olin siinä harhaluulossa että ne " kamalat" kätilöt on niitä vanhoja mutta tässä tapauksessa olikin aika nuori. myös neuvolalääkäri kenen kanssa asiasta keskustelin tunnisti kyllä saman kätilön joka oli vähän aikaa sitten ollut hänen vaimonsa synnytyksessä ja sanoi että melkein ois tehny mieli anteeksi pyytää että ollaan sinne synnyttämään eksytty. en ymmärrä miksi en tehnyt jotain valitusta tms. kun osastolla kysyttiin että jäikö synnytyksessä vaivaamaan joku tai haluaisinko puhua jostain. ajattelin vaan että pidän suuni kiinni että pääsen mahdollisimman nopeeta pois, pahimmassa tapauksessa joudun vielä juttusille sen kätilön kanssa, ja mitä kauemman aikaa synnytyksestä on kulunut niin sitä enemmän asia on rassannut, sillä hetkellä kun siellä synnytyssalissa ähelsin niin en tosiaankaan keskittynyt siihen mitä se nainen suustaan lateli vaan koitin hoitaa homman kunnialla kotiin, myöhemmin kun sitä on mielessään läpi käynyt niin nyrkkejä siinä ois minun kannattanut melkeimpä käyttää, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, terve tyttö syntyi. mieskin oli ihan äimänä eikä sekään muuta kuin istui hiljaa ja ajatteli että tämmöstäkö tämä on, ensi kerralla osaa taatusti sekin avata suunsa jo.



mutta ei auta nyt muu kun luottaa että siellä on seuraavalla kerralla lempeämpi kätilö vastassa :)

Oli pakko vastata viestiisi. Nimittäin minulla oli myös varmasti maailman kauhein kätilö ja nimenomaan keski-suomen keskussairaalassa!

Puolisoni on edelleenkin tyrmistynyt kyseisen kätilön asenteesta (esikoinen syntyi huhtikuussa 2004) ja nimi on kyllä laitettu muistiin siltä varalta, että ko. henkilöön vielä tulevaisuudessa törmättäisiin.

Tämä kätilö teki kyllä kaikkensa, että oloni olisi sekä fyysisesti että henkisesti surkea. Eikä ottanut kipujani todesta.

Itselläni sektio takana ja kauhulla odotan toisen lapsen syntymää(mikäli sellainen meille suodaan). Olen harkinnut synnyttäväni tampereella tämän ensimmäisen kokemuksen jälkeen!

ja minulla oli tosi hyvä kätilö terhi.p. kiitokset vain hänelle!!! mutta apukätilö oli aivan kauhea, mutta sen nimeä en muistä mutta vanhempi tukevahko se oli. osostolla olo aikana oli yksi hoitaja tosi kiva, kävi juttelemassa sillöin tällöin. mutta suurin osa oli hirveitä. varsinkin yö hoitaja ja sekin oli jo vanhempi se vaan lauko kaikkee että itkin joka kerta kun se lähti. esim. olin tosi väsynyt synnytyksestä ja olin myös kipeä. eka yönä en oikein saanut unta kävelin pitkin käytäviä ja etin missä vauva on ja pyysin lääkettä. sano vaan että mitä sä täällä teet mee nukkumaa että kyllä sä aamulla sen vauvas näät. se jäi niin mieleen että itku tulee vieläkin. (oli joutunut teholle kaappiin). joka yö se vitt...li mulle, voi että mä inhosin sitä!

jättäkää muuten lukematta jos olette jo valmiiksi paniikissa tämän aiheen takia.



mennessäni sairaalaan lauantai-iltana kyseinen kätilö oli ottamassa meitä vastaan. lapsivedet olivat menneet pe-la välisenä yönä ja supisteli mutta meidät oli jo kerran laitettu takaisin kotiin ja sairaalaan tultiin takaisin kun en enää meinannut pärjätä kipujeni kanssa. otettiin sitä supistuskäyrää ja supistukset olivat liian heikkoja ja liian harvaan tulevia, ja kätilö sanoi " ei tässä todellakaan ole mikään synnytys alkamassa että mitä ihmettä sä haluat että sulle tehdään kun tänne tulit" . siinä kohtaa meinas itku tulla kun sattu tosissaan jo paljon ja lapsivettäkin tullut jo kauan aikaa, aina välillä lorahteli. kohdunsuu oli vain 2cm auki. sanoin että en minä tosiaankaan tiedä mitä tässä nyt pitää tehdä, se laittoi piikin persuuksiin ja hetken nukuin mieheni kanssa jossain huoneessa, sitten kipu palasti taas ja joku mukava hoitaja pyysi menemään suihkuun, olin siellä ja kun sekään ei auttanut yhtään niin vaadin että jotain ois nyt alettava tekemään, kätilöopiskeija haki meidät synnytyssaliin jonne tuli se kätilökin sitten huokailemaan ettei tämä lapsi synny piiiitkään aikaan että senkus vaan odottelette sitten täällä.suolentyhjennystä en enää suostunut ottamaan koska olin yhden jo saanut, kätilö sanoi että minun on sitten parasta olla kakkaamatta siihen sängylle, että hän ei halua semmosta katsoa. pyysin epiduraalia kerran, ei kuulemma ole vielä tarpeen, kätilöopiskelija haki kätilön paikalle kun tilanne oli tosiaankin se että sattui niin kamalasti että luulin kuolevani. kätilö tuli huoneeseen ja sanoi " sinulla ei mitään kipuja vielä edes ole kun verenpaineet on noin alhaiset" ja läksi samantien pois. opiskelija meni perään selittämään että kuten neuvolakortista näkyy niin ne paineet on jatkuvasti olleet liiankin alhaiset ja sitten kun tulivat takasin niin sain jotain nopeuttavaa ainetta ja kuulin että puudutus oli tilattu. sain sen puudutuksen ja kätilö kävi siinä tuumimassa että sen vaikutus ehtii lakata kyllä ennenkun tämä lapsi syntyy, mutta iteppähän sitä manguin. no siitä meni yksi pieni hetki kun olinkin jo ponnistamassa! sen aikaa että mies ehti tupakalla käydä! että onneksi ehdin saada sen puudutteen, viime hetkellä se tuli! no ponnistaminen olikin semmosta että kätilö siinä huokaili ja tiuski kun en jostain syystä, varmaan sen puudutuksen takia aluksi tajunnut miten ponnistetaan, ponnistin kyllä omasta mielestäni mutta kätilö sanoi etten saa aikaiseksi yhtään mitään. siinä sitten koitin vielä ponnistella kun kätilö ykskaks huutaa kurkku suorana " mihin päin sinä sitä pentuasi työnnät, työnnä ULOSPÄIN" . " jos ei tästä ala nyt tulla mitään niin sitten laikataan väliliha ja otetaan imukuppi" . no sitten leikattiin väliliha mutta imukuppia ei tarvittu enää. kun koko touhu oli ohi, huoneeseen tuli toinenkin kätilö katsomaan et joko siellä oli valmista, tälle kätilö tokaisi " nuorista ensisynnyttäjistä ei voi tosiaankaan muuta hyvää sanoo kun että ainakin ne jaksaa ponnistaa" . enkä tosiaankaan ottanut tuota kohteliaisuutena. mistäpä sekin akka tiesi onko minussa muuta hyvää sanottavaa vaiko ei. en huutanut, kironnut, itkenyt tms. synnytyksen aikana että tuskin olin kamalan hankala synnyttäjäkään. empä tiedä. ikinä en halua tuota naista enää nähdä. sai siinä kyllä kätilöopiskelijakin kuulla kunniansa useaan kertaan.



nyt minulla onkin sitten ihan älytön pelko vielä tuosta kakkaamisesta, että entä jos peräruiskeesta huolimatta vielä vahingossa kakkaan siihen sängylle....tädiltäni kun oli vähän kakkaa tullut niin sille oli samaisessa sairaalassa sanottu että kakkaanko meinaat sen lapses tehdä. äitini oli siinä synnytyksessä mukana ja oli sanonut että eiköhän se oo hyvä kun sitä kakkaa tulee jos sitä ei ole kuukausiin ummetuksen takia kunnolla tullut.

En ole lukenut tuota lehteä, mistä tämä keskustelu on poikinut. Jaksaisiko joku muutamalla lauseella kertoa, mitä siinä jutussa oli?



Itse viikko sitten neuvolassa otin aiemmat lehtijutut puheeksi, kun kysyttiin, huolettaako jokin asia. Terkkari sitten jutteli kanssani asiasta ja totesi vielä vähän ohimennen, että kuulema siellä osastolla on yksi kätilö, joka ei halua antaa puudutusta ja hän on muutenkin kuullut tästä samaisesta ihmisestä palautetta synnytysten jälkeen. Toivottavasti hän on vain joku yksittäistapaus, eikä näin ollen voi jokaisen kohdalle sattua, eihän? =)

oli ihan lyhyt ja siinä mainittiin jotain siihen malliin että osasto kuutosella oli meno sellaista ettei nykyaikana sellaiseen kohteluun uskoisi enää törmäävänsä. se sitten oli vielä viimeinen pisara koska olen muutenkin just tuon puudutus asian ja töykeän kätilön takia lievästi sanottuna peloissani lähteä sinne synnyttämään.....

olivat ne sitten hyviä tai huonoja kokemuksia.

että minkä näköinen/ikäinen kätilö oli kyseessä..? Mulla oli salissa yks kätilö (epäonnistuneessa käynnistysyrityksessä...), jonka nimeä en edes muista, mutta voisin kuvitella hyvinkin ko. naisen pystyneen päästämään suusstaan jotain noin kamalaa.. (tämä tapahtui keväällä 04)

Olin kirjoittamassa omaa kokemustani, mutta taitavat silmät olla niin väsyneet, etten osu oikeisiin näppäimiin ;)



Synnytyksen jälkeen osastolla törmäsin aivan uskomattoman törkeään kätilöön. Samaisesta ihmisestä olen keskustellut monenkin äidin kanssa ja yhdessä ollaan ihmetelty, miten hän saa ylipäätään jatkaa työssään. Olen myös yhdeltä tutulta kuullut, että henkilökuntakin ongelman tiedostaa, mutta ei kykene siihen vaikuttamaan. Runsaasta negatiivisesta palautteesta huolimatta.



Kyseinen kätilö röykytti kaikkia nuoria/ensisynnyttäjiä. Kaikki meni väärin ja nykyajan äidit ovat hänen mielestään pullamössösukupolvea, joista ei ole kyllä mihinkään. En ollut todellakaan ainoa, jonka hän osastolla sai itkemään. Viimeisenä iltana kysyin vuorossa olevalta kätilöltä, kuka on yövuorossa, koska pelkäsin taas kohtaavani saman piiskurin. Tämä " hirviökätilö" tekee pelkästään yövuoroa. Laitoin osastolle palautetta saamastani törkeästä kohtelusta ja toivon, että mahdollisimman moni tekee samoin. En jaksa nyt väsyneillä silmillä kirjoittaa yksityiskohtia, mutta karmeaa oli. Kaikki muut kätilöt olivat erittäin miellyttäviä ja auttoivat tarvittaessa.

Tai lähinnä nimikirjaimia. Että osaisivat muutkin heitä varoa!



Itse voin henkilökohtaisesti suositella kätilöä S.A., vaikka muuta hyvää en voi tuosta sairaalasta sanoa.

ei ollut mikään kauhean vanha, luulisin että 30 ja jotain, sillä oli vaalea tukka, oisko ollut hartijoille saakka, ei mikään pitkä.

neuvolalääkäri, mies, sanoi näistä kätilöistä keskusteltaessa, että minulla oli varmaankin sama kätilö joka oli hänen vaimonsa synnytyksessä, että anteeksi ois tehny mieli pyytää että on sinne synnyttämään eksynyt.



mutta se meidän kätilöopiskelija oli kyllä tosi mukava.

kun kaikilla tuntuu olevn kamalia kokemuksia. olen synnyttänyt k-s ks

10/03 ja viimeksi reilu viikko sitten. Molemmilla kerroilla on ollut salissa aivan ihanat ja kannustavat kätilöt. Ja kannustusta olen tarvinnut sillä molemmat illeet nopeita synnytyksiä, joissa en ole ehtinyt saamaan kivun lievitystä. ja osaston 6 hlökunnassa ei ole myös ollut moittimista.



samaro