keski-suomen keskussairaalassa synnyttäneet
kun nyt on lehdissä puitu tuota sairaalan ja kätilöiden touhua, ja eilen oli taas osasto kuuden kohtelusta lehdessä, niin onko siellä meno muuttunut kokonaan tuollaiseksi? synnytin siellä tammikuussa 2004 ja kamalampaa kätilöä en olisi voinut kuvitellakkaan mutta osastolla oli ihan suht siedettävää, mitä nyt sairaalassa voi olla. inhoan sairaaloita ja haluan sieltä mahdollisimman pian kotiin sillä en saa nukutuski jne. ja kotiinhan eivät millään meinanneet päästää koska olin vain 19 vuotias ja varmistelivat jatkuvasti että onhan meillä kotona muitakin auttajia kuin mieheni ja minä. hieman tuo ärsytti mutta pitäähän niiden olla varmoja että kotona pärjätään. nyt vaan mietityttää että olenkohan edelleenkin siellä sitten kovin nuori kun olen 21 vuotias, vaikkakin olen jo yhden äiti. sairaalassa olo uuvuttaa niin henkisesti kuin fyysisestikkin ja haluaisin mahdollisimman pian sieltä kotiin, että saisi levätäkkin...kun on seurannut noita kirjoituksia niin on alkanut tosissaan synnytyskin pelottamaan, eivätkä muistot edellisestä synnytyksestä ainakaan lämmitä mieltä sen kätilön osalta, onneksi mukana oli mukava opiskelija.
eli kuinkahan pian sielä on mahdollista päästä kotiin kun on toinen lapsi kyseessä? siis jos kaikki on vauvalla ja äidillä ok.
ja onko sillä paljonkin nuita karmeita kätilöitä? kai siellä on joukosssa myös muutava mukavampikin?
Kommentit (31)
Itse olen synnyttänyt kaksi lasta K-S Keskussairaalassa, molemmat synnytykset ovat menneet ihan hyvin ja päällisin puolin kokemukset ovat olleet positiivisia, hässäkkää ja voisi sanoa kätilön aliarviointia juuri tuosta synnytyksen kestosta on ollut molemmissa, joten kivunlievitystä en ole kummallakaan kerralla saanut ja esikoinen meinasi syntyä suihkuun :)
Haluaisin kuitenkin muistuttaa seuraavasta: Kaikissa sairaaloissa, niin myös K-S Keskussairaalassa, on potilasasiamies. Hän on se henkilö, johon potilaan tulee ottaa yhteyttä jos tuntee ettei kohtelu ja/tai saatu hoito ole ollut asianmukaista. Potilasasiamies ohjaa joko keskustelemaan asianosaisten hoitohenkilöiden kanssa (toinen asia on, kuka haluaa esim. edellä kuvatun kaltaisen kätilön kanssa enää mitään keskustella) tai antaa ohjeet kirjallisen muistutuksen tekoon. Muistutus osoitetaan sairaalan johtajaylilääkärille, tässä tapauksessa Jukka Puolakalle, joka on muuten naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri. Muistutus on pakko käsitellä ja se käydään läpi hoitoon osallistuneiden henkilöiden kanssa, jonka jälkeen he antavat kirjalliset vastineensa tapahtumien kulkuun. Nämä vastineet toimitetaan myös muistutuksen tekijälle. Olisi äärimmäisen tärkeää että tuollaiseen kohteluun puututtaisiin. Me synnyttäjät tahdomme vain olla sellaisia, että kun sen pikkuisen käärön syliin saa ja kotiin pääsee niin koko homma jää vähän sitten siihen ja aikakin kultaa muistot. Näissä tapauksissa, joissa syy muistuttamiseen on lähinnä saatu kohtelu ja mukana on ehkä kätilön sana tuoreiden vanhempien sanaa vastaan, on tietenkin hankalampi saada näyttöä siitä, että virheitä on tehty. Muistutukseen saatava vastine saattaa olla laatua " saatu hoito on ollut vallitsevan hoitokäytännön mukaista" ja " aina ei kuvatun kaltaisia tilanteita voida vältää" . Itseäni kuitenkin lohduttaa se, että asia on saatettu sairaalan ylimmän johdon tietoon ja jos näitä tietoon saattamisia tulisi tarpeeksi, sattaisivat käytännötkin muuttua. Vauva-lehden nettipalstaa tuskin sairaanhoitopiirissä luetaan :(
Sinulle tiedoksi, että vauva-lehden palstalla on jokaisella oikeus tuulettaa tuntojaan ilman rajoituksia. Sinäkin teit niin haukkuessani ipukan, toivottavasti mielesi keveni, sitähän varten nämä palstat ovat että nimimerkillä asioista vapaasti kirjoittaa. Onneksi ei asuta Venäjällä, jossa sanavapautta rajoitetaan, vai mitä? Annapa siis jokaiselle oikeus mielipiteisiinsä.
tai voinpa antaa koko nimeni, leena karjalainen jos nyt se jotain kiinnostaa. jos minä olin tässä tapuksessa sitten se vittumainen akka niin niitä vittumaisia akkojahan on kamala määrä kun jo tälläkin pikkupaikkakunnalla on samasta kätilöstä samanlaista palautetta kuullut.
Olen synnyttanyt 01 ja 03 jyvaskylassa. Ensimmainen sektio, ihana katilo mutta osasto 6 oli todella inhottava lastenhoitaja ja myos yksi katilo. Olin 20 ensimmaisen syntyessa, muut kohtelivat hyvin, mutta nama kaksi jattivat ikavat muistot ja tunteen ettei mitaan osaa.. Kotiuduin onneksi 4vrk synnytyksesta.
Kakkosta tehdessa kaikki oli mukavia vaikka menimme ajoissa sairaalaan(kohdunsuu 6cm auki), ja kestihan se 10 h. Osasto 5 majailin viikon, poika teholla. Kaikki olivat todella kannustavia ja jaksoivat kuunnella " surevaa" aitia kun ei poikaansa saa vierihoitoon. Erityisesta jai mieleen vanhempi vaalea katilo ja lastenhoitaja jotka tulivat aina vapaa hetkinaan(useasti paivassa) kyselemaan minun seka lapsen vointia. Ja vaikka osasto olikin tupaten taynna ei minua koitettu " vakisin" kotiuttaa vaikkakin oloni oli fyysisesti hyva. Parempi oli kayda poikaa imettamassa saannollisesti, mika olisi kotoa (matkaa 40km) ollut mahdotonta. Joten kylla sinne niita ihania ihmisia on siunaantunut enemman, ainakin minun ja tuttavieni kokemuksilla. Mutta ainahan joukkoon mahtuu muitakin... Mutta noin yleisesti ihana paikka mikali sairaalasta nyt voi noin sanoa...
Kivuliaana ja supistusten oltua päällä muutaman tunnin rantauduin mäelle. Kohdunsuu auki 2cm, sikiön sydänäänet tasaiset. Kauhea kätilö tönii mahaa, ei saa vauvaa hereille. Toteaa; hyvät on pienellä unenlahjat kun ei herää tönimiseen. Hyvähän se vaan on kun vauva nukkuu, kun olet noin nuori niin jaksat paremmin vauvasi hoitaa itse. Kätilö lähettää meidät kotiin, turha sinun on tänne vielä tulla. Teillä ensisynnyttäjillä tässä touhussa menee aina niin kauan.
Vauvan sydänäänet hiljenevät, kun lääkäri näkee käyrät ensimmäisen kerran (tuntien päästä) minut viedään hätäsektioon jossa syntyy 0 pisteen vauva ja taistelu elämästä alkaa.
Kätilön nään myöhemmin käytävällä. Ei ole tuntevinaan. Ei parinkaan vuoden päästä kun samaisen sairaalan käytävällä työnnän pyörätuolissa eteenpäin synnytyksessä vammautunutta lastani.
Kätilöni tammikuulta -05, sekä P.K. että M.J. olivat molemmat ihania. Ensimmäinen oli rauhallinen ja sydämellinen, jälkimmäinen tomera ja tosi mukava. Myöskään osastolla 6 saamassani kohtelussa ei ole valittamista. Olimme perhehuoneessa, joten omatoimisuutta odotettiin, mutta apua sai pyydettäessä ihan riittävästi. Ihana yöhoitaja otti tiheään heräilleen pojan luokseen yöllä, että sain levätä.
Takana yksi synnytys ja yksi sektio ja kummastakin jäi todella hyvät kokeumukset, synnytyksestä varsinkin ihan huiput! Oeln onnistunut välttelemään näköjään nuo kauhutädit ja tavannut vain tosi mukavia.
Molemmilla kerroilla saimme terveet lapset kotiintuomisiksi ja siitä olemme kiitollisia. Kaikki meni hyvin ja turvallisesti. Paljon enemmän pelkään ja kritisoin hammaslääkäripalveluja täällä Jyväskylässä, toivon ettei tule isompaa tarvetta moiseen. Mieluummin synnytykseen kuin hammashoitoon!!!
todella mukava, rauhallinen ja ystävällinen kätilö. kun menimme sairaalaan, sain heti spinaalipuudutuksen (en ehtinyt pyytääkkään kun sitä jo tarjottiin) jonka jälkeen kipuja en sitten tuntenut yhtään paitsi siinä vaiheessa kun pää tuli ulos. jos ensimmäinen synnytys olisi ollut yhtä helppo, nopea ja kivuton ja mukava kätilö, niin en olisi suotta pelännyt ja miettinyt synnytystä ja pilannut sillä 9 kuukautta elämästäni. olin osastolla 6 jossa oli mukava henkilökunta ja toiveeni kotiutua pian otettiin huomioon ja pääsimme tyttövauvan kanssa kotiin jo seuraavana päivänä. todella hyvä mieli jäi tästä kerrasta :)))
mulla oli ainoat toiveet synnytyksen suhteen topakka kätilö ja elävä lapsi, ja sain molemmat.
en siinä tohinassa olisi kestänyt yhtään mitään päänsilittelyjä ja minusta oli ihanaa kun kätilö topakasti (ei tökerösti) komensi.
minulla se synnytys hiukan venyi ja meni aika hulinaksi ja lopulta sen jälkeen minkä piti olla loppuhuipennus (imukuppi) seurasi kahden tunnin tikkaamishommat, jossa varsinaisen työn teki lääkäri ja tämä kätilö avusti. minusta oli aivan todella ihanaa kun siinä maatessani jalat niissä hemmetin telineissä itkin ja ulvoin kivusta ja väsymyksestä, se samainen topakka kätilö ensin rauhoitteli ja pyyteeli etten itkisi jne, ja sitten (ihan kuin se olisi yhtäkkiä tajunnut tilanteen, eli sen että vauva oli jo kapaloissa eikä minun urheudellani tai sen puutteella ollut mitään merkitystä) yhtäkkiä sanoi että " niin, tai itke vaan jos tuntuu että se helpottaa" :´)
äitini (joka oli tukihenkilönä mukana touhuissa), kertoi että koko operaation jälkeen kätilö oli lysähtänyt kaikkensa antaneen oloisena äitini syliin ja henkäissyt että " me perkele tehtiin se!" . siitäkin tuli minulle hyvä mieli.
minun kokemukseni oli että kaikki minun synnytyksessä mukana olleet ihmiset olivat todella kylmähermoisia ja kuitenkin empaattisia ja inhimillisiä ja todella ammattitaitoisia. yhdelle eukolle teki mieli avautua kun siinä tikkaamisvaiheessa marssii täti sisään saliin ja autuaan tietämättömänä minun kahdesta valvotusta yöstä, vaikeasta synnytyksestä, revenneestä kohdunsuusta, reilun litran verenhukasta ja aivan järkyttävän sietämättömästä kivusta tikkaamisen aina vaan pitkittyessä ja laukoo opettavaiseen sävyyn että " ei se kuule auta yhtään mitään vaikka sä kuinka itket, oo vaan niinkuin et huomaisikaan niin menee paljon helpommin" . taisi siinä joku sille sanoakin.
mutta kätilö oli siis todellakin aivan mahtava. nimikirjaimet K.L.
voit varmaan ilmoittaa oman nimesikin täällä.
Törkeää haukkua nimimerkin suojassa kätilöä. Ymmärräthän, että sairaalassa työtätekevän on mahdotonta puolustaa itseään, koska heillä on vaitiolovelvollisuus. Eli kyseinen M.V. ei pysty kertomaan tällä palstalla minkälainen ilkeä akka itse olit ja vaikea asiakas.
Oikea osoite on tehdä valitus suoraan sairaalaan, jotta kätilö pystyy puolustautumaan/ oppimaan virheistään.