syöksysynnytys

Koko päivän mua supisteli ihan napakasti, mutta epäsäännöllisesti. Illalla mentiin näytille, jolloin todettiin, että tilanne on sama kuin 10 päivää aiemmin. Iltayönkin supisteli ihan kiitettävästi mutta mitään edistystä ei tapahtunut.



Puolenyön jälkeen todettiin, että ei tuu mitään. Sain Petidiiniä, että pystyisin nukkumaan edes vähän. Tunniksi simahdinkin. Sitten alkoivat tiukat supistukset ja lapsivesi alkoi tihkua. Tyttö oli 40 minuutin päästä syntynyt.



Täytyy todeta, että jos olisimme olleet kotona, olisi vauva syntynyt sinne tai autoon, sen verran kivutonta ja nopeaa toimintaa se oli. Nyt 11:ttä odottaessa alkaa vähitellen hirvittää, miten menee tällä kertaa. Aiemmatkaan synnytykset eivät ole mitään hitaita olleet. Toiseksi nopein oli 1h 15 min, muut 2-3½ tuntia.

reilussa puolessatoista tunnissa vesien menosta. Onneksi olin sairaalassa, kun vedet meni. Eipä olisi esikoistaan odottaville annettavat neuvot olleet meille hyödyksi...

Nyt toista odotan rv 35+3 ja jo viikolla 33+6 oli enää kohdunkaulaa sentti jäljellä, pehmeä ja kahdelle sormelle auki (2kk:n levon ja estolääkityksen tulos) ja siitä tilanne on jo varmasti edennyt. Vaisto sanoo, että jokapäiväiset supistelut vievät tilannetta taas hyvin pitkälle ja loppu tulee sitten rytinällä. Matkaa synnärille on 20min varsinaista ajoa, jos ei ruuhkaa, mutta silti jännittää, että syntyy kotiin tai autoon. Kyydinkin kestää hieman saapua, puhumattakaan siitä, että osaanko ajoittaa lähdön oikein, jos tällä kertaa ei menekään ekaksi vedet... Kokemusta kun on ihan tuntuvista supistuksista koko raskauden ajan, joten niistä en lähde ja sitten toisaalta synnytyssupistuksista on kokemusta vain loppurytinän 2 min välein tulevista loppusupistuksista, jotka alkoivat heti vesien mentyä ja joista juuri ja juuri pysyin tajuissani, kun kivunlievitystä ei voinut saada. Nyt en kivunlievityksestä haaveilekaan vaan ainoastaan siitä että tajutaan lähteä oikeaan aikaan ja että vauva tulisi turvallisesti maailmaan... ärsyttää tämä jokapäiväinen varpaillaan oleminen...

Ei ollut mitään ennakoivia supistuksia kuin ne harjoitussupistukset, mitä oli milloin sattui. Noin 4 aikaan aamuyöstä meni lapsivesi, supisti heti kolme kertaa noin 2min välein ja lähdettiin sairaalaan. Supistukset loppuivat todellakin tuohon kolmeen. Noin viiden minuutin välein tuli sellainen hetki, että oli helpompi hengittää, kun vauva painui alemmaksi. Sairaalassa oltiin puoli viisi ja viiden maissa oltiin jo matkalla synnytyssaliin, olin 5cm auki. Siellä en pahemmin muuta ehtinyt kuin kokeilla keinutuolin, käydä oksentamassa ja etsiä hyvän asennon sängyllä, kun rupesi ponnistuttamaan. Kätilö totesi, että miten sinä nyt jo, mutta olinkin jo 9cm auki... Kätilö keräsi instrumenttinsa ja sitten olinkin jo täysin auki. Ponnistusvaihe oli todella vaikea, koska en tuntenut supistuksia yhtään. Sain oksitosiinia voimistamaan niitä, mutta lopulta piti hakea toinen kätilö painamaan vatsan päältä. En vain tuntenut mitään.

Kuudelta oli jo iso poika sylissä :) Tunsin todellakin koko synnytyksen aikana ne kolme supistusta kotona ja ensimmäisen ponnistussupistuksen. Onneksi en jäänyt kotiin odottelemaan, vaan lähdettiin äidinvaiston mukaisesti heti.



No, toinen syntyi sektiolla ihan sovitusti. Tästä kolmannesta sanottiin äitipolilla, että heti jos tuntuu nipistystä vähänkin, niin ei kun laitokselle vaikka turhaankin, että ehditään tekemään sektio kaikessa rauhassa, jos onkin synnytys käynnissä. Jos vesi menee, niin sitten on jo hurja kiire.

Minun ensimmäisenä syntyi kotiin syöksyllä. Ei puhettakaan että olisin ehtinyt sairaalaan. Palomiehet juuri ja juuri ehtivät paikalle ottamaan kopin vauvasta :)

Nyt toista odotellessa onkin neuvottu lähtemään pienimmästäkin selkäsärystä tarkistuskäynnille. Katsotaan kuinka käy, ehditäänkö sairaalaan vai tuleeko taas kotiin. Vai "saanko" kenties kokea ne paljon puhutut synnytyskivut kunnolla ja ehditään vaikka tuhannen kilometrin päähän sairaalaan :)

Itselläni on korkea kipukynnys ja synnytin ensimmäisen lapseni ilman mitään kivunlievitystä, vaikka synnytys käynnistettiin.



Toisen lapseni syntyi alle kahdessa tunnissa ja supistukset olivat sietämättömiä. Menetin tajuntani kolme kertaa, koska synnytyksen nopeuden ja synnytysosaston ruuhkan takia en ehtinyt saada edes ilokaasua. Lapsilukuni jää osittain tästäkin syystä kahteen, koska pääni ei enää kestäisi niin musertavaa kipua.

Oli myös suhteellisen nopea synnytys ensisynnyttäjäksi... Tai no lähinnä avautumisvaihe oli nopea, kesti ensimmäisestä koko raskauden aikasesta supistuksesta 10cm:iin n.2,5h... Lääkitystä en tietenkään ehtinyt saada, kun sairaalassa oltiin kumminkin vasta 2h ensimmäisen supistuksen jälkeen... Kivuliaita supistukset eivä kyllä onneksi olleet! En vaan heti päässyt ponnistamaan, koska kanavaa oli vielä jäljellä... Ja loppujenlopuksi minultakin loppuivat supistukset ja ponnistin vauvan maailmaan ilman supistusten apua - se oli aika tuskaista juu! Oksotiinista ei ollut apua... Loppujenlopuksi koko synnytys kesti 4h43min!



Tällä kertaa jännittää kyllä, jos tämä tulee nopeammin :D - pitää lähteä heti sairaalaan, kun supistukset alkavat...



fantasy 36+5

Auton etupenkille tuli. Mies kätilöi. Olin herännyt vain noin 50 min. Aikaisemmin ensimmäiseen supistukseen. Nyt vähän jännitän seuraavaa synnytystä. Aikaisemmat kestänyt 4h, 2h ja tuon 50min. Tämä seuraava varmaan sitten noin 20min jos tuo " puoliutumisaika" jatkuu :)

Mulla eka synnytys kesti alle 4h. Ponnistusvaihe ei montaa minuuttia kestänyt, ehkä 9min jos oikein muistan.. Pelottaa seuraavat synnytykset, että miten nopeita ne on...

Mun kolmas lapsi syntyi auton etupenkille. Oltiin ihan rauhassa lähdetty ajelemaan sairaalaa kohti, supistuksia oli ollut alle sen 10 minsaa noin tunnin ajan. Yhtäkkiä alkoi ponnistuttamaan ja kolmella ponnistuksella oli sylissä. Edellisen lapsen kohdalla avautumisvaihe kesti kolmatta päivää joten en missään tapauksessa arvannut että näin nopeasti tuleekin.

Meillä toinen lapsi syntyi kotona, koko homma kesti 20-25 minuuttia. Lapsen isä toimi kätilönä. Väitän, että tuli ponnistamatta. Onneksi jaksoi hengittää vaikka oli ennenaikainen, raskausviikkoja tasan 35.



Ei esikoinenkaan viivytellyt, syntyi sentään sairaalassa, 2h 15 min kesto ja täydellisessä perätilassa tuli.