Laventeli ja Pikku-puhi, kysymyksiä Venäjästä!

kyselit venäjä adoptioista, tietenkään en voi vastata muuta kuin siltä pohjalta johon olen neuvonnan ja odotus aikana törmännyt.



joitain perheitä tunnen ja tiedän joilla on jo lapsi venäjältä.suurin osa heistä on ihan terveitä, vilkkaita todella sosiaalisia taaperoita. kuitenkin lähes tulkoon jokaisen papereissa on lukenut monenlaisia sairauksia. ja ainakin meille on sellainen kuva muodostunut ettei venäjältä tule lasta adoptioon jolla ei olisi pappereissa merkintää vähän kaikesta. taustalla sellainen että niin sanotut terveet lapset adoptoidaan venäläisiin perheisiin, eikä näitä " päästetä" kansainväliseen adoptioon. toinen seikka on se että lapsia kyllä tutkitaan lastenkodeissa ja siellä on sellainen " tyyli" että kaikki pienemmätkin huomiot kirjataan ylös vaikkei mitään todellista tarkempaa tutkimusta asian suhteen oltaisikaan tehty. ja onhan selvää että jos lapsi asuu lastenkodissa eikä saa samanlaisia mahdollisuuksia virikkeisiin kuin kanssa toverinsa " normaali" perheessä niin papereihin on helppo kirjoittaa puheen ja liikkeen viivästymää jotka korjaantuvat virikkeiden myötä. tiedän myös että lasten papereissa on lukenut lattajalkaisuus, silmälasit, aliravitsemus, täitä ym ym



toki kannattaa varautua ja miettiä asiaa myös paljon vakavammaltakin kannalta. tiedän esim pelasta sanoneen että lapset ovat venäjällä koko ajan vaan sairaampia.

ja esimerkiksi hepatiiti on kovin yleistä. sekä alkolin ja huumeiden käyttö raskauden aikana heijastuu lasten oireisiin.

ja jos on valmis ottaatmaan hepatiitti lapsen niin odotus ajat ovat huomattavasti lyhyemmät.

tiedän myös että venäläiset lastenkodit ovat vastuullisia omissa puitteissaan, niinkin voi käydä että tulevat vanhemmat ovat jo nähneet lapsensa ja sen jälkeen todetaan lapsen olevan niin sairas etteivät he halua antaakaan kyseistä lasta adoptioon.



meidän toiveissa on alle kolme vuotias lapsi. toivomme että saisimme mahdollisimman terveen lapsen, niinhän sitä toivoisi kaikkien lasten olevan.

vielä reilu vuosi sitten venäjälle lähtevässä kotiselvityksessä sai lukea että haluaa terveen lapsen ( tietysti muotoiltuna fiksusti), mutta silloin kun meidän kotiselvitys valmistui kevät talvella 05 niin tuollasta ei hyväksytty , joten meilläkin lukee jotain sen suuntaista että olemme valmiit vastaanottamaan lapsen jolla on helposti suomessa hoidettavissa oleva sairaus ( tää on kait sit sitä sanan helinää), enkä osaa sanoa millaisia sairauksia tuo rajaa mahdollisesti pois tai vastaavasti mahdollistaa



jotenkin meille annettiin ymmärtää silloin et kun meidän toive on alle kolme v niin joudumme odottamaan kauan ja et silti tulevan lasen ikä on se kolme v, eikä yhtään alle, mutta tiedän että sieltä on tullut jonkun verrankin alle 2 vuotiaita lapsia tänä vuonna ( yritin ettiä viime vuoden tilastoa, mutta en löytänyt) jossain vaiheessa meille myös sanottiin että on kovin vaikea antaa todellisia diaknooseja kovin pienestä lapsesta.



jotenkin meillekin on jäänyt sellainen mielikuva että venäjän adoptiota harkitsevia kovasti pelotellaan sairauksilla. toki sekin vaihtoehto kannattaa huomioida vaikkei kai kukaan voi niin varma olla biolapsenkaan terveydestä ja monet sanoo odotus aikana että kunhan on terve- entä jos ei olekkaan yhtä rakas ja tärkeä tuo lapsi silti on.



koitahan saada selvää sepustuksistani ja kysele ihmeessä jos voimme olla avuksi niin vastailemme



ai niin josko päädytte venäjä adoptioon niin meillä on oma suljettu keskustelu palsta johon voi siinä vaiheessa hakeutua " jäseneksi"



terkuin puhi

Mun piti oikeastaan kirjoittaa sulle jo aiemmin, kun huhuilit adoptiota suunnittelevia Turun seudulta. Asumme Turussa ja suunnitteilla on adoptio Venäjältä. Olen pikkuhiljaa hankkinut tietoa asiasta ja olemme neuvontajonossa. Turussa kaupunki hoitaa itse neuvonnan, neuvontajonoon ilmoittautuessamme meille kerrottiin, että jonotus kestää noin vuoden, ja me olemme olleet jonossa jo vuoden ja pari viikkoa päällekin, eli odotamme pääsevämme ekalle neuvontakäynnille lähiaikoina.



Pohdit noita sairauksia ja diagnooseja - ne ovat asioita, jotka minuakin kiinnostivat eniten, kun aloin etsiä tietoa Venäjän adoptioista pari vuotta sitten. Kävin Pelan yleisinfossa 2/2005, mikä oli todella pettymys: Venäjä ohitettiin todella pikaisesti, ja se kuva, joka siellä annettiin, oli juuri se, että lapset ovat hyvin sairaita. Onneksi olin ottanut tarkemmin selvää asiasta jo aiemmin - olen ollut mm. yhteydessä kolmeen perheeseen, jossa on yksi tai kaksi Venäjältä adoptoitua lasta. He ovat kertoneet, että heidänkin lapsellaan oli runsaasti diagnooseja, mutta suurin osa niistä oli perättömiä. Venäjän adoptioiden kanssa tekemisissä olleet suomalaiset lastenlääkärit (joilta voi kysyä neuvoa, kun saa lapsiesityksen ja diagnoosit) tietävät jo suoralta kädeltä ne tietyt vakiodiagnoosit, joita venäläislapsilla lähes aina on. Tämä diagnoosien paljous johtuu siitä, että lastenkodit saavat sitä enemmän avustuksia valtiolta, mitä sairaampia lapset ovat. Toisaalta (niinkuin joku jo täällä kirjoittikin) Venäjälläkin on paljon adoptiolasta haluavia perheitä, ja terveet ja pienet lapset annetaan ensisijaisesti heille. Terveen lapsen antaminen ulkomaan adoptioon on Venäjän lain vastaista, mutta koska adoptoitavia lapsia on paljon ja heille halutaan löytää adoptiovanhemmat, papereihin laitetaan paljon diagnooseja, jotta heidät voidaan adoptoida ulkomaille. Toisaalta venäläiset diagnoosit ovat luotettavia, kun kyseessä on todella vakava sairaus, eli esim. HIV-negatiivisuus-diagnoosiin voi luottaa.



Minusta on todella outoa, jos Pelan ihmiset viestittävät tai antavat rivien välistä ymmärtää, että adoptio Venäjältä ei ole suositeltava vaihtoehto. Ja kuitenkin adoptiotilastot kertovat, että Suomeen on adoptoitu lapsia kaikkein eniten nimenomaan Venäjältä! Mutta minulla on kyllä vähän samanlainen mielikuva kuin sinulla tuosta asenteesta, sillä siinä Pelan yleisinfossa, jossa kävin, hehkutettiin vuolaasti terveistä, pienistä kiinalaistytöistä, joita vielä tulee nopeammin kuin muista kohdemaista... Tämä johtui osaltaan siitä, että ainoa tilaisuudessa mukana ollut maavastaava oli nimenomaan Pelan Kiina-maavastaava. Mutta minusta on täysin luonnollista pitää naapurimaata ensisijaisena vaihtoehtona - jo senkin takia, että valtaosa venäläislapsista sulautuu ulkonäkönsä puolesta hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan. Heidän ei tarvitse koko ajan selitellä, mistä ovat kotoisin ja miksi ovat täällä, vaan he voivat valita, haluavatko kertoa syntyperästään, mitä ja kenelle (erityisesti sitten, kun ovat aikuisia). Eli vähän kärjistäen voisi sanoa, että jos adoptoit lapsen kaukomailta, adoptio ei ole enää välttämättä teidän yksityisasianne, vaan saatte varautua vastaamaan ventovieraiden moninaisiin kysymyksiin.



Venäjältä tulee adoptioon eniten leikki-ikäisiä eli yli 2-vuotiaita lapsia ja enemmän poikia kuin tyttöjä. Syitä selostinkin jo tuossa edellä, lisäksi olen kuullut, että venäläiset suosivat tyttölasten adoptoimista. Tästä on mm. se etu, että ne todella tärkeät diagnoosit ovat leikki-ikäisillä lapsilla jo aika luotettavia. Kaikilla lastenkotilapsilla on puheen ja motorisen kehityksen viivästymää, koska he ovat eläneet virikeköyhässä ympäristössä. Lisäksi monilla adoptiolapsilla on ns. kiintymyssuhdehäiriötä, tästä löydät lisätietoa vaikka Googlesta. Nämä ovat kuitenkin asioita, jotka korjaantuvat useimmiten hyvin vuosien myötä. Alle 1-vuotiaan lapsen toivominen saattaa olla epärealistista ja ainakin se pidentää odotusaikaa. Olemme itse ajatelleet noin 3-vuotiasta poikaa, tällä hetkellä leikki-ikäisen lapsen odotusaika siitä, kun adoptiolupa on saatu ja paperit ovat lähteneet Venäjälle, on noin yksi vuosi. Meille leikki-ikäinen lapsi tuntuu hyvältä vaihtoehdolta, sillä meillä on pian 5 vuotta täyttävä biolapsi. En kaipaa raskautta, synnytystä ja vauva-aikaa, vaan haluan ensisijaisesti lapsen, ja leikki-ikäiset lapset ovat aivan ihania :)



Oletko tilannut jo Adoptioperheet ry:n infopaketin? Suosittelen, siinä kerrotaan seikkaperäisesti monista tärkeistä asioista. Entä oletko ollut yhteyksissä Pelan Venäjä-maavastaavaan Sirpa Mäenpäähän? Hänelle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen sirpa.maenpaa@pela.fi. Tosin hänen vastauksensa diagnooseista ja sairauksista ovat aika ympäripyöreitä. Voit huhuilla Venäjältä adoptoineiden kokemuksia myös esim. Verkkoklinikan Adoptio-keskustelupalstalla.

lapsen venäjältä. Saivat yksi vuotiaan.

Kun he saapuivat orpo kotiin niin tyontekijät ehdottivat heille että ottaisivat 2 lasta.

Kovin tuntuu siltä että haluavat lapset pois orpokodeista. Ja eihän niitä voi sellaiseen jättää.



Mutta heidän tuli kerrottua lapselle asiasta kun hän oli 8. Joten lapsi meni ja kertoi koulussa luokkatovereilleen ja kaikille naapureille.



Valitettavasti he ovat nyt eroamassa.

niin no miten sen nyt kauniisti sanoisi.....jokainen voi itse miettiä minkä takia jenkit on tosiaan saaneet ihan vauvojakin venäjältä jos ne kaikki liikkeellä olevat jutut pitää paikkansa että ne ovat ostaneet lasten kotiin jopa linja-auton, puhumattakaan huomattavasti pienemmistä lahjoista.



jos en ihan väärässä ole niin jenkit eivät taineet saada uutta toimi lupaa t tänä vuonna tai joutuvat ainakin tekemään jotain lisä selvityksiä.



venäjällähän toimilupa on vain vuoden kerrallaan voimassa, pelankin toilupa loppui keväällä ja uusi saatiin vasta nyt syksyllä, tässä välissä kuitenkin tuli jonkun verran lapsia suomeen.käsittelu ajat noiden lupien suhteen kun olivat pitkät ja tukkoiset. olisinkohan jostain lukenut reilusta 50 toimiluvan hakijasta vain reilut 30 saivat sen.



puhi

pikku-puhi:

niin no miten sen nyt kauniisti sanoisi.....jokainen voi itse miettiä minkä takia jenkit on tosiaan saaneet ihan vauvojakin venäjältä jos ne kaikki liikkeellä olevat jutut pitää paikkansa että ne ovat ostaneet lasten kotiin jopa linja-auton, puhumattakaan huomattavasti pienemmistä lahjoista.

puhi

Ja jos noihin liikkeillä oleviin juttuihin on uskomista niin vain vain jenkit ovat antaneet lahjoja lastenkodeille.

Ja kukaan muu ulkomaalainen joka on sieltä adoptoinut ei ole koskaan koskaan antanut suuria tai pieniä lahjoja.

Täällä uusi adoptiosta kiinnostunut. Asumme Helsingissä ja haluaisin kysyä onko helsinkiläisten mahdollista adoptoida Venäjältä vai onko maat jaettu jotenkin eri kaupunkien kesken?



Joku kirjoitti että joihinkin perheisiin on adoptoitu kaksikin lasta Venäjältä, onkohan sieltä joskus sisarusten adoptoiminen mahdollista, esim. veljesten?



Kiitos vastauksista!

mar1anne:

Mutta heidän tuli kerrottua lapselle asiasta kun hän oli 8. Joten lapsi meni ja kertoi koulussa luokkatovereilleen ja kaikille naapureille.

Kyllä kaikkien vanhempien kuuluu kertoa lapselleen adoptiosta, vaikka hän ei erottuisikaan valtaväestöstä. Ja todellakin ennemmin kuin sitten kun hän on 8... Lapsen kuuluu tietää taustansa niin, että on kuin hän olisi aina tiennyt sen.

Ja adoption ei todellakaan pidä olla salattava asia.

Maita ei ole jaettu kaupunkien kesken.



Venäjältä on tullut sisarussarjoja. Niissä vanhin on usein jo kouluikäinen.



Sisaruksen adoptointi onnistuu myös niin, että adoptoi 2 eri kertaa Venäjältä.

Optimisti:

Mutta minusta on täysin luonnollista pitää naapurimaata ensisijaisena vaihtoehtona - jo senkin takia, että valtaosa venäläislapsista sulautuu ulkonäkönsä puolesta hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan. Heidän ei tarvitse koko ajan selitellä, mistä ovat kotoisin ja miksi ovat täällä, vaan he voivat valita, haluavatko kertoa syntyperästään, mitä ja kenelle (erityisesti sitten, kun ovat aikuisia). Eli vähän kärjistäen voisi sanoa, että jos adoptoit lapsen kaukomailta, adoptio ei ole enää välttämättä teidän yksityisasianne, vaan saatte varautua vastaamaan ventovieraiden moninaisiin kysymyksiin.

Minä tunnen Venäjältä adoptoineita perheitä, ja vaikka Venäjältä tulleet lapset eivät aina ole ns. kantasuomalaisen näköisiä. Venäjälläkin on afrikkalaisia, ja mm. heidän jälkeläisiään on ollut lastenkodeissa. Venäjä on myös laaja maa, jossa on niin aasialaisen näköisiä kuin kantasuomalaisten näköisiä.

Ja vaikka lapsi olisikin kantasuomalaisen näköinen, niin lapsuudessa hänen käytöksensä saattaa kyllä poiketa sen verran suomalaisesta biolapsesta, varsinkin jos lapsi tulee vanhempana, niin menee suht kauan ennen kun hän ottaa kiinni ikätoverinsa. Aikuisena toki voi ehkä sulautua joukkoon.

Tiedän kyllä Venäjältä adoptoineita, jotka ovat saaneet myös vastata kysymyksiin, esim. kun lapsi on mennyt vajaan kielitaidon ja ikätasollaan erikoisen käytöksen kanssa päiväkotiin...

Nonnakonna:

Kyllä kaikkien vanhempien kuuluu kertoa lapselleen adoptiosta, vaikka hän ei erottuisikaan valtaväestöstä. Ja todellakin ennemmin kuin sitten kun hän on 8... Lapsen kuuluu tietää taustansa niin, että on kuin hän olisi aina tiennyt sen.

Ja adoption ei todellakaan pidä olla salattava asia.

Tarkoitan sitä että adoptio tytto kertoi kaikille ja se on nyt julkista tietoa. Hänen äiti pelkää sitä että lapset saattavat olla julmia ja sanoa hänelle jotain pahaa siitä.

Kuten vanhempasi eivät sua halunneet jne.

äidin mielestä olisi parempi odottaa vielä ainakin pari vuotta.

Tiedän toki, että Venäjältä ei tule välttämättä sinisilmäisiä pellavapäitä :) Kirjoitin, että valtaosa adoptoiduista venäläislapsista voisi ulkonäkönsä puolesta olla suomalaista syntyperää (niin myös ne seitsemän lasta, jotka itse tiedän). Onhan suomalaisissa adoptiovanhemmissakin monen näköistä väkeä, tummempaa ja vaaleampaa. Enkä missään tapauksessa tarkoittanut, että adoptio olisi salattava asia! Esim. päiväkodissa täytyy toki tietää, miksi esim. 4-vuotias lapsi on käytöksensä ja puheensa kannalta enemmänkin 2-vuotiaan tasolla. Ensimmäisinä kouluvuosina pitää todennäköisesti olla enemmän yhteyksissä lapsen opettajaan, jos lapsella on siinä vaiheessa vielä erityisiä ongelmia esim. kielen kanssa.



Uskon kuitenkin, että valtaosa Venäjältä adoptoineista on tehnyt maavalintansa nimenomaan tällä " sukulaisuusperusteella" , koska he haluavat, että lapsilla olisi mahdollisimman hyvät lähtökohdat sopeutua Suomeen. Monella suomalaisella on sukujuuria esim. Karjalassa, joten en ihmettele, että he haluavat adoptoida lapsensa nimenomaan Karjalan, Pietarin, Moskovan tai Tsheljabinskin alueelta. Tämä " sukulaisuus" näyttäisi olevan niin painava peruste, että adoptiovanhemmat ovat valmiita ottamaan mieluummin leikki-ikäisen, erityistarpeisen lapsen Venäjältä kuin terveen vauvaikäisen jostakin muualta.

Mietin tota, etta olisiko Venalaisen lapsen " sukulaisuuden" takia helpompi sopeutua Suomeen kuin jossain muussa maassa syntyneen. En oikein osaa uskoa sita. Tunnen useampiakin venalaisia ja kovin ovat mielestani tempperamentiltaan erilaisia kuin suomalaiset naapurinsa.

Tietenkin on ymmarrettavaa hakeutua adoptoimaan esim. Karjalasta jos sielta on sukua, mutta en sittenkaan uskoisi tuon sukulaisuuden olevan niin kovasti vaikuttava tekija Venajan valintaan. Ehka Suomesta katsottuna laheinen sijainti kiinnostaa ja asiaa yhtaan kauhistelematta, myos lapsien (ei toki kaikkien) ulkonako. Uskoisin myos, etta joku aika sitten myos monet perheet, joille myos leikki-ikainen Poika oli tervetullut suuntasi Venajalle lyhyiden odotusaikojen takia (nythan ovat venyneet). Ei niin pain, etta isompi, erityistarpeinen lapsi kelpasi koska sattuiolemaan Venajalta.

Mekin Venajaa mietimme, mutta taalta meilta kasin on hankalampaa kuin Suomesta. Minua Venajan historia ja kulttuuri kiehtoo ja siksi olisin sielta mielellani lapsen saannut. Nyt kuitenkin (jos luvan saamme) suuntaamme toisaalle, emme pienen lapsen perassa (toivomme 1-3-vuotiasta, koska biomme rajoittaa adon ylaikaa) vaan ihan vain kaytannon syista.

että äidin mielestä olisi ollut parempi odottaa vielä pari vuotta, ennen kuin kertovat lapselle? Siis että kertoivat lapselle vasta, kun hän oli 8?

Jos olisivat kertoneet heti alussa, niin tuskinpa se olisi ollut niin suuri juttu enää 8-vuotiaana, että se olisi tullut kerrottua kaikille. Ymmrrätkö sen? Eli se olisi ollut lapselle luonnollinen osa häntä itseään, eikä jotain uutta, minkä hän kuuli juuri nyt.

Tosin sekin on kaksipiippuinen juttu, että haittaako kertominen vai ei. Toisaalta voi tulla kiusaamista, toisaalta on adoptoidun identiteetin tukeminen.

mar1anne:

Nonnakonna:

Kyllä kaikkien vanhempien kuuluu kertoa lapselleen adoptiosta, vaikka hän ei erottuisikaan valtaväestöstä. Ja todellakin ennemmin kuin sitten kun hän on 8... Lapsen kuuluu tietää taustansa niin, että on kuin hän olisi aina tiennyt sen.

Ja adoption ei todellakaan pidä olla salattava asia.

Tarkoitan sitä että adoptio tytto kertoi kaikille ja se on nyt julkista tietoa. Hänen äiti pelkää sitä että lapset saattavat olla julmia ja sanoa hänelle jotain pahaa siitä.

Kuten vanhempasi eivät sua halunneet jne.

äidin mielestä olisi parempi odottaa vielä ainakin pari vuotta.

Meillä on miehen suku Karjalasta, ja heidän temperamentti on erilainen kuin " tavallisen" suomalaisen. Mutta silti emme katsoneet, että se on niin merkittävä asia, että se olisi vaikuttanut meidän valintaan.



Itse uskon, etä ulkönäkö vaikuttaa, ja läheisyys (helpot matkat). Tosin läheisyyteen nähden aika kalliit maksut.



Itseä Venäjän adoptiossa epäilyttää se raskauden aikaisen alkoholin käytön suurempi todennäköisyys ja sekin, että Venäjällä kv. adoptioita ei katsota hyvällä. Esim. kun Putin tuli valtaan, niin kv. adoptiot loppuivat joksikin aikaa.



Puolan adoptiot ovat jo loppuneet, ja Virostakin tulee tosi vähän, joten aika luonnollista on miettiä, että Venäjäkin saattaa lopettaa kv. adoptiot, vaikka siellä onkin paljon kotia tarvitsevia lapsia.

Nonnakonna:

että äidin mielestä olisi ollut parempi odottaa vielä pari vuotta, ennen kuin kertovat lapselle? Siis että kertoivat lapselle vasta, kun hän oli 8?/i]

Kun on kyse kertomisesta niin enemmän riippuu lapsesta ja perheestä. Joihinkin perheisiin sopii nuorena ja joihinkin hiukan vanhempana. Sama ei päde kaikkiin tilanteisiin. Ihmiset ovat erilaisia.

Kirjoituksissa viitataan venäläisten temperamenttiin, valaiskaa minua hieman heidän temperamentistaan? mielenkiinnosta...

Meille ensisijaisena toiveena on ollut tämä Venäjä ja myös alle 1-vuotias lapsi. Nyt näistä viesteistä päätellen niin pienen lapsen saaminen on mahdotonta ja meidän toinen maa vaihtoehto onkin Filippiinit, johon ehkä kuitenkin päädymme.

Näistä ulkonäko asioista en sen kummempaa halua sanoa, mutta tiedän, että suomestakin adoptoivat voivat saada tummaihoisen lapsen, sillä onhan täälläkin maahanmuuttaneita, jotka adoptoivat lapsensa.

Jos minä olisin yksin saanut päättää, niin olisin halunut adoptoida Kolumbiasta ja ihan siitä syystä, että itse olen asunnut muutamia vuosia ulkomailla ja siellä parhaat ystäväni olivat Etelä-Amerikkalaisia. Mutta mieheni on Kolumbia vastaan maan tilanteen takia ja itsekkin toivon, että nykyinen kannustus äideille auttaisi maan tilannetta, eikä johtaisi siihen, että lapset hyljätään sitten myöhemmin.

Mutta vieläkin takaisin tähän Venäjään. Jos lapsi on jo 3-vuotias, niin oletteko ottamasta töistä virkavapaata vai miten olette ajatelleet hoitaa lapsen hoidon ensimmäisien vuosien ajan?

Itse haluisin mieluusti olla lapsen kanssa ainakin parivuotta kotona, jotta hän saisi mahdollisimman hyvän alun Suomessa.

http://www.mol.fi/mol/fi/06_tyoministerio/05_tiedotteet/2005-11-08-01/i…



Adoptiovanhemmalle pidempää vapaata



Selvityksessä ehdotetaan arvioitavaksi, voidaanko adoptiovanhemman vanhempainvapaan pituutta lisätä niin, että adoptiovanhemman asema lapsen hoitajana tulisi lähemmäksi biologisen vanhemman asemaa. Vanhempainrahakauden pituus voisi olla vähintään 200 arkipäivää lapseksi ottamisesta lukien.



Työryhmä ehdottaa, että työsopimuslain hoitovapaaoikeutta koskevassa säännöksessä säädetään erityisestä adoptiovanhemman hoitovapaaoikeudesta. Adoptiolapsen hoitamiseksi hoitovapaaoikeus jatkuisi siihen saakka, kun lapseksi ottamisesta on kulunut kaksi vuotta, enintään kuitenkin siihen saakka, kun lapsi aloittaa koulun.