Anoppi
Ilkeä anoppi taitaa olla jo ihan legenda, mutta valitettavasti en voi minäkään omallani hyvin kehuskella. Mieheni kertoi äidilleen viikonloppuna meidän vauva-uutisista. Odotamme siis toista lasta syntyväksi 3.6.09. Uutisen kuultuaan anoppini päätti olla onnitelemasta kokoa asiasta, ei tainnut itseasiassa kommentoida mitenkään. Minusta tämä oli todella typerää käytöstä ja näissä hormooniryöpyissä pahoitin tietysti kovasti mieleni ja itkeä pillitin koko illan. Mieheni kertoi äidilleen, että olemme pahoittaneet asiasta mielemme. Anoppi vastasi viestillä, että hänestä on todella epäkohteliasta MINULTA kalastella häneltä onnentoivotuksia, koska tämä raskaus on MINUN henkilökohtainen asiani. Huoh! Tuleva lapsi on myös hänen oman poikansa lapsi, hänen oma lapsenlapsensa. Mutta jostain syystä hän ajattelee, että tämä raskaus on vain minun henkilökohtainen asiani, ei kuulu ainakaan hänelle. No, enpä vaiivaakaan asialla häntä enää, näin päätin!
Kommentit (8)
Odottelen anopilleni ja appiukolleni toista lastenlasta, eikä heiltäkään onnitteluja kuulunut, kun asiasta kerrottiin. Ensimmäinen lapsenlapsi on hyvin rakas heille, mutta ilmeisesti tämä raskaus on mun asia, kunnes se vauva on syntynyt ja he voivat puuttua sen kasvatukseen. :(
Ensimmäisestä lapsenlapsesta kerottaessa anoppi vielä onnitteli, siihen se sitten loppukin.
Kun mieheni kertoi toisen lapsemme odotuksesta, niin anoppi siihen töksäytti, että Taasko X on raskaana? Juu, ikäeroa meidän pojilla on 2v7kk, että ihan samantien ja silleen.
No kolmatta odotetaan syntyväksi huhtikuussa -09. Laitoin taas mihen kertomaan kun en itse halua noita "älykommentteja" vastaanottaa... Tällä kertaa anoppi oli toistellut: ei kai taas. ei kai taas, ei kai taas ja sitten todennut että X ei sitten halua mennä töihin. Niin siksihän mää vaan niitä lapsia haluan, että ei tartte käydä töissä!
Piqu
Kiitos! Helpottavaa tietää, etten ole ainut, joka joutuu kestämään anopin älytöntä käytöstä.
Tämä viikonloppuinen tapaus oli vain pisara meressä kaikkien anoppini tempausten joukossa. Tyttäreni syntymäpäiviltä tämän kuun alusta hän lähti nopeasti kahvin juotuaan, koska mieheni veli oli tulossa perheineen hänen luoksensa kylään. Se oli tärkeämpää kuin tyttäreni syntymäpäivät. Viimeksi tämä mummi oli käväissyt meillä toukokuussa, silloinkin vain ovella. Toissa kesänä olimme sopineet hvyissä ajoin tyttäreni menosta mummolaan yöksi, sillä olimme itse menossa hyvien ystäviemme häihin. Häät olivat ns. aikuiselle ja lapset oli pyydetty jättämään hoitajan kanssa kotiin. Mummi ilmoittikin kaksi päivää ennen häitä, että hän onkin vuokrannut mökin mieheni toisen veljen perheen kanssa. Meiltä jäi siis ystävien häät juhlimatta, sillä emme enää onnistuneet saamaan toista hoitajaa sillä aikataululla. Sama toistui tänä kesänä.
Minä ilmoitin eilen miehelleni, etten aio todellakaan pahoittaa mieltäni enää tämän naisen takia ja siksipä aion mahdolisimman paljon vältellä hänen tapaamistaan. Jospa siinäkin päässä alkaisi pikku hiljaa raksuttaa, miten ihmisiä voisi kohdella.
juttua, että en voi kuin ihmetellä miksi nuo anopit päästelevät moisia sammakoita suustaan :/
Mun anoppini oli yllättynyt ekan lapsemme odotuksesta kuultuaan (tää vanhin nyt 6 v), mutta ihan onnellisen oloinen oli.
Ekaa kertaa tuli mummiksi silloin kun esikoisemme syntyi.
1 v 7 kk ikäerolla saimme toisen lapsen. Anoppi oli aivan kauhuissaan kun kuuli odotuksesta, eikä onnitellut.
Kysyi vielä multa, tosi ilkeään tyyliin, että "oletko ihan varma että odotat, ettet vaan kuvittele?" ;O
Ja tuumasipa vielä, että "jösses, ettekai enempää aio lapsia hankkia?" :(
No, lopulta kun toinen lapsukainen syntyi, oli kuitenkin onnellinen.
Tämä lapsi nykyään 4,5 v.
Tän vuoden tammikuussa anoppini oli saada slaagin, kun ukkoni ilmoitti hänelle, että "meille on tulossa perheenlisäystä" ;)
Oli kauhistellut, ja tuumannut, että "no, te sitten osaatte yllättää". Ei millään kauniilla äänenpainolla :(
Nyt meidän perhettämme sulostuttaa 2 kk vanha poikavauva :)
Häntä yritimme pitkään ja hartaasti, yli 2 v :(
Sekundääristä lapsettomuutta podimme, ja se oli äärettömän raskasta aikaa.
Anoppini ei tiennyt, että vauvaa toivomme.
Laukaisi sitten kerran, että "pitäkäähän huoli ehkäisystä, ettei käy vahinkoa" :(
No, meidän perheessämme ei oo pelkoa vahingosta, kun ei meinaa toivotenkaan tulla vauvoja :/
En haluaisi synkistellä miettien sanomisiaan, mutta ikävä kyllä tuommoiset kommentit jäävät mieleen :(
Eilen viimeksi juttelin anoppini kanssa, ja vihjasin kyllä niin selkeästi, että tätä vauvaa toivoimme kauan...ehkäpä mietti sanomisiaan.
Kivalta tuntuu kuitenkin se, että tykkää kaikista kolmesta lapsestamme :)
Tänään viimeksi piipahti meillä, ja leperteli niin kauniisti vauvallemme :)
Mutta...tää pahaakin pahempi miniä jo havittelee "aisaparia" tälle pienokaiselle :D
On se vaan niin kiva saada anoppi slaagin partaalle ;)
Kunpa vielä joskus pääsis jysäyttämään jymyuutisella, ja katsoa mikä on ilmeensä ja kommenttinsa ;)
Ja joo, tuohon pitää vielä kommentoida, että minäkin saan usein tuntea niin, että nämä lapset ovat vain minun haaveitani/projektejani, eikä mieheni olisi niin innolla tässä mukana.
Mutta..itsepä tiedämme mitä teemme, ja pirun onnellisia olemmekin toisistamme sekä lapsukaisistamme ;)
No eipä tuo vielä mitään, oma anoppini kun kuuli raskaudestani, alkoi hän soittelemaan minulle ja vaatimaan aborttia. Uhkaili jopa lakimiehellä. :D Ja selitti, miten pilaan hänen ja hänen poikansa elämän, jos pidän lapsen.
No, enpä ollut noista moksiskaan. Itsehän hän jää paitsi tulevan lapsenlapsensa elämästä. Ei se minulta pois ole, jos hän ei lastani hyväksy. Lapsella kuitenkin on rakastavat isovanhemmat minun puoleltani, sekä vielä minun omat isovanhempani. :)
No kylläpäs on inhottavaa käytöstä. Oma anoppini ei asu edes samassa maassa..ja ainakin on puhelimessa hihkunut ilosta..Mutta mun isän äiti oli aikanaan todennut (kun kuuli että minua odotetaan..hänen ensimäistä lastenlasta)että hän ei sitten auta ja osallistu asiaan.Hän ei ole vielä mikään mummo!
Samoin kuin itse sain nuorena kaksi ensimäistä lastani (syntyivät kun oli 18 ja 19), päivitteli asiaa...Mutta kun 26 vuotiaana sain kolmannen ja kukaan serkuistani ei ole lapsia saanut (eikä minulla ole sisaruksia), niin kehuikin että kyllä se vaan nuorena kannattaa lapset hankkia..ja mollasi sitten niitä suht ikäisiääni serkkutyttöjä miten taitavat jäädä vanhoiksi piioiksi..hohhoijaa...
Mieheni vanhemmat käyttäytyivät tosi ikävästi monta monituista vuotta (lähes 10)
Aina oli sanomista jostain. Ja minä tietysti se paha akka joka pilaa poikapoloisen. Ja hehän tahtoivat määrätä joka hel...n asiassa. Lapsiakaan ei osattu hoitaa. ainakaan heidän mielestä siis.
Kuulostaa niin tutulta nämä kommentit. "taas raskaana! eihän ne saa pidettyä huolta edellisistäkään" Tämä oli erityisen loukkkaava kommentti, kun me ollaan ihan tavallisia ihmisiä, ei meillä ryypätä eikä muutakaan ikävää. Itse ollaan hoidettu lapset lähes 24/7/365.
Se ei myöskään miellyttäny, että meille tyttöjä on tullut. Anoppi olisi halunnu poikia. kahden ensimmäisen aikana hän hankki meille vinot pinot pojan vaatteita etukäteen. Kas vain kun ei sitten paljoa sinisiä tytöille puettu. No kahden viimeisen aikana eivät ole oikeastaan mitään antaneet, mitään kommentoineet. Nyt sitten viides tulossa, saa nähdä milloin vaivaudutaan kertomaan.
On kuitenkin niin, että kun kylässä käydään nykyisin, meillä on aika diplomaattiset välit = eivät enää sano hävyttömyyksiä ja kunnioittavat jo minunkin mielipidettä. Lapsista he kuitenkin pitävät ja kun kylässä käydään niin kyllä he leikkivät muksujen kanssa ja lapsista se on hauskaa. No synttäreitä ne eivät meidän lapsilta yleensä muista, mutta kyllä muistuttavat hyvissä ajoin, että miehen veljen lapsilla on sitten kuukauden päästä juhlat - mitä aijoitte ostaa lahjaksi.
Anopin kanssa on jopa ihan hauskaa ja hän on ruvennut käyttäytymään minua kohtaan ihan ihmisen tavoin ja huumoriakin on löytynyt. Joten olen nyt erittäin tyytyväinen. Aikanaan oli tosi epätoivoinen olo. Yksi suurimmista syistä tilanteen rauhoittumiseen lienee se, että mieheni muutama vuosi sitten menetti hermonsa vanhemmilleen ja sanoi, että me olemme hänen perhe ja hän elää meidän kanssa ja tekee päätökset ihan itse. Tämän jälkeen käyttäytyminen on mennyt roimasti parempaan suuntaan:-)
mun anopilta:D Meille on tulossa viides lapsi 22.12.08 on LA ja kun kesällä kerrottiin anopille niin eipä hänkään onnitellu vaan anto haukut sen sijasta. Se ei toki ollu yllätys ihan oli odotettavissa siltä ihmiseltä. Myöskään miehen sisko ei kommentoinu asiaa mitenkään,ainut joka miehen puolelta oli iloinen on miehen eno vaimoineen. Mulle on aivan sama mitä anoppi ajattelee koska tämä on meidän elämä eikä sen. Jätä anoppis sanomiset ihan omaan arvoonsa äläkä mieti niitä.