MINKÄ IKÄINEN LAPSI SAA TULLA VIELÄ ÄIDIN VIEREEN ?
Asun yksin, seurustelen kylläkin miehellä siis oma kämppä. 10v poikani haluaa silloin tällöin =1 krt/kk tulla mun viereen nukkumaan. Ei siis mitään hali syli nukuttelua, vaan ihan katsellaan tvtä , jutellaan päivän asioista ym, molemmat omilla puolilla ja kun uni alkaa painaa, tv sammuu ja molemmat kääntää kylkeä, ja nukahtaa.
Mulla on mieheni kanssa ilmiriita voiko tuon ikäinen enään tulla samaan sänkyyn äidin/isän kanssa nukkumaan.
Millaisia kokemuksia teillä on? Mut voi kyllä ihan vapaasti tuomita jos tämä asia on sitä vaille. Ymmärrän kyllä jos lapsi änkeisi jatkuvasti kylkeen, ns epänormaalisti, tai liian usein. Mutta siitä ei ole kyse!
Kommentit (19)
kohta seitsemänvuotias ekaluokkalainen, joka heti ekasta yöstään kotona nukkui yksin omassa sängyssään omassa huoneessaan. Kuitenkin nyt vanhempana on kömpinyt meidän väliimme ja millään i suostuisi nukkumaan enää yksin omassa huoneessa. Tällä hetkelä on varmaan onnensa kukkuloilla, kun isänsä muutti hänen huoneeseensa nukkumaan väliaikaisesti, kunnes uusi vaavimme ei enää häiritse hänen öitään...
jatkan vielä aloittamaani keskustelua. Ei poika tietenkään viereen tule jos mies on meillä. Hän tuntuu olevan niin kovin asiaa vastaan, kasvatan kuulema lasta kuin pumpulissa, " mamin tissiä imemään vaan" , komennttin olen useasti kuulut. Hän kuulema jo tuon ikäisenä kävi töissä eikä v...tu äidin syliin kaivannut! =) just joo....
Raivostui kun lähetin hänelle töihin viestin (ei oltu sovittu mitään tuleeko meille yöllä töistä) josko olisi ok että hän menee omalle kämpälle, poika tahtoisi viereen.
" Kukaan kakara ei omat eikä vieraat tule häntä pompottamaan! "
Ja ihan tiedoksi minkä hänellekin yritin selittää, en ollut luvannut pojalle yhtään mitään. Kysyin ensin häneltä olisko se ok. Olen kuulema aika v...n idiootti kun en itse ymmärrä tallaista touhua jo pojalta kieltää!
Olenkohan idiootti kun jaksan tallaista kuunnella...=)
niin, miehen on varmasti vaikeaa ymmärtää vanhempi-lapsi suhteen syvyyttä jos ei sellaista ole itse kokenut. Jos laittamasi kommentit kuvaavat hänen todellista asennettaan, niin ehkä siitä voi vetää jo johtopäätökset onko hän mahdollisesti sopiva " isä" ehdokas.....
en tee näitä tulkintoja puolestasi, mutta ehkäpä tuollaiset kommentit auttavat sinua näkemään miehen todelliset ajatukset ja arvot.
Kyllä ainakin omalla kohdallani vanhemmuus on vahvempi voima kuin puolisona oleminen. Lapsen paikka on aina lähempänä kuin puolison. Ainakin minulla.
Meilla 9-vuotias tytto tulee silloin talloin pariksi tunniksi aamuyosta kollottelemaan meidan sankyyn. Pikkuveli (6) tulee useinkin. Minusta siina ei ole mitaan outoa, vaikka aina silloin talloin patistankin muksut omiin sankyihin (parisanky on liian ahdas neljalle ja mina olen kuin p*** seen pistetty karhu aamulla, jos en ole saanut nukuttua).
Jokaisella on varmasti oma mielipiteensa asiasta. Mieheni piti hairitsevana, kun entisen tyttoystavan sillon noin 8-vuotias tytto halusi aamulla samaan sankyyn. Ehka myos miehesi ajattelee jotenkin noin, vaikka poika ei hanen ollessaan tulekaan yhteiseen sankyyn. Halyttavampana kuitenkin pitaisin sita, miten miehesi puhuu sinulle. Miehesi ei ehka alistu kakaran pompotettavaksi, mutta sinuna en alistuisi miehen pompotetteluun! Miten mies muuten suhtautuu poikaasi? Onko poika vain hairitseva sivuseikka?
joka haluaisi aina nukkua minun ja mieheni välissä. Meillä on leveä parisanky ja hän nukkuu meidän välissämme koko yön 2 - 3 kertaa viikossa ja joka yö osayön (tulee väliimme nukkumaan aamuyöstä kun herää). Minusta se on ihan ok (meillä on tilaa kolmelle sängyssä) ja oikein kivaa kun tiedän että lapsella on turvallinen ja hyvä olo nukkuessaan kanssamme. Olen aivan varma, että tapa loppuu itsestään 1-2 vuoden kuluessa.
Luonnollisesti olen sitä mietä, että poikasi pitää päästä nukkumaan kanssasi silloin tällöin (ainakin pari kertaa kuussa) ja miehen pitää tämä ymmärtää. Jos poikasi huomaa, että asiasta aiheutuu riitaa teidän välillenne, niin se varmasti saa hänet tuntemaan häpeää, mikä ei ole ollenkaan hyvä teidän kolmen väliselle suhteelle.
nipsu71:
kasvatan kuulema lasta kuin pumpulissa, " mamin tissiä imemään vaan" , komennttin olen useasti kuulut. Hän kuulema jo tuon ikäisenä kävi töissä eikä v...tu äidin syliin kaivannut! =) just joo....Raivostui kun lähetin hänelle töihin viestin (ei oltu sovittu mitään tuleeko meille yöllä töistä) josko olisi ok että hän menee omalle kämpälle, poika tahtoisi viereen.
" Kukaan kakara ei omat eikä vieraat tule häntä pompottamaan! "
Ja ihan tiedoksi minkä hänellekin yritin selittää, en ollut luvannut pojalle yhtään mitään. Kysyin ensin häneltä olisko se ok. Olen kuulema aika v...n idiootti kun en itse ymmärrä tallaista touhua jo pojalta kieltää!
Olenkohan idiootti kun jaksan tallaista kuunnella...=)
Ovatko nuo hymiösi ihan oikeita hymyn merkkejä?
Aika paljon kyllä rakastat tuota hyypiötä, jos tuollaista jaksat hymyssä suin kuunnella.
Sori nyt vaan, mutta miehen tuolla asenteella teistä kolmesta ei kyllä ikinä tule toimivaa yhtälöä. Haluatko sen miehen tosiaan sinun ja lapsesi välejä pilaamaan? Vai heitätkö lapsen ulos suosiolla, kun otat miehen sisään taloosi? Älä ainakaan kuvittele, että mies muuttuu. Sinä päätät, kuka sinun kodissasi kaapin (ja lapsesi) paikan määrää.
Nykyään vanhemmilta riittää muutenkin liian vähän aikaa lapsille - kaiken ikäisille - ja seurauksethan siitä on jo nähty, suomalaiset nuoret voivat pahoin, kun vanhemmat eivät välitä.
Sinun lapsesi tarvitsee sinulta huomiota varsinkin tässä tilanteessa, kun joutuu jakamaan sinut miesystäväsi kanssa. Älä riistä häneltä niitä harvoja ihania hetkiä kanssasi. Jos mies ei pysty ymmärtämään millainen äidin ja lapsen suhteen pitää olla, niin etsi parempi mies tai älä ota miestä taloon ollenkaan.
Kikkurakakkara:
Nykyään vanhemmilta riittää muutenkin liian vähän aikaa lapsille - kaiken ikäisille - ja seurauksethan siitä on jo nähty, suomalaiset nuoret voivat pahoin, kun vanhemmat eivät välitä.
Sinun lapsesi tarvitsee sinulta huomiota varsinkin tässä tilanteessa, kun joutuu jakamaan sinut miesystäväsi kanssa. Älä riistä häneltä niitä harvoja ihania hetkiä kanssasi. Jos mies ei pysty ymmärtämään millainen äidin ja lapsen suhteen pitää olla, niin etsi parempi mies tai älä ota miestä taloon ollenkaan.
Ihan pakko peesata Kikkurakakkaraa tässä. Itse olen entinen yh, niiltä yh-ajoilta turhan elävästi muistan yhden kamalan suhteen jossa mies ei selkeästikkään voinut sietää sitä että lapsen tarpeet meni hänen tarpeidensa ohi. Hänen mielestään lasten piti pienestä pitäen pärjätä ilman " lellimistä" (tässä tapauksesa tarkoitan kai enemmän pehmeitä arvoja, en pilalle hemmottelua ja lapsen nostamista jalustalle). Kyllä pienet lapset (ja on 7-vuotiaskin pieni!) tarvitsevat sen turvan ja lämmön mitä vanhemmilla on antaa, ja erityisesti tämä on tärkeää ero/yh-perheissä: lapsen on saatava yhdeltä vanhemmalta kahden vanhemman rakkaus ja turva. Pilallehemmottelu on kuten sanottu eri asia, siinä lapselle annetaan valtaa joka ei lapsen harteille kuulu: eli valtaa päättää ostoksista, syömisistä, tv-ohjelmista, perheen toiminnasta jne.
Taidan ola väsynyt kun ajatukset ei pysy kasassa, mutta mieti nyt vielä AP onko nyt tämä seurustelukumppani se jonka haluat näyttävän pojallesi ns. " miehen mallia" , onko hän sopiva esikuva aikuisesta miehestä, ja pystyykö hän toiminnallaan tukemaan sinun roolia pojan kasvattajana. Ja ihan lopuksi:7-vuotias ei ole liian vanha nukkumaan äidin vieressä, varsinkaan kuvaamallasi tavalla. Meillä (ollessani yh) munkin poika nukkui satunnaisesti vieressä, varsinkin maalla vintillä kun yksin omassa sängyssä oli kylmä ja pimeää. Ja kyllä se hetki pian tulee kun ei enään äiskän viekku kelpaa....
Ja samantapaisia ajatuksia muillakin... Ihan jos saan rehellisesti sanoa ilman sarvia ja hampaita, niin itse en kyllä tuollaisia lapsiini kohdistuvia kommentteja miesystäväni suusta kuuntelisi! :-( Alkoi käydä sääliksi poikaasi, vaikka enhän oikeasti teidän elämästä ja/tai suhteesta mitään toki tiedä.Mutta en voinut olla ajattelematta, tankkaisiko poikasi peräti läheisyyttäsi tulemalla viereesi miehen ollessa poissa... :-/
Sokeritoppa:
mutta mieti nyt vielä AP onko nyt tämä seurustelukumppani se jonka haluat näyttävän pojallesi ns. " miehen mallia" , onko hän sopiva esikuva aikuisesta miehestä, ja pystyykö hän toiminnallaan tukemaan sinun roolia pojan kasvattajana.
Juuri näin!! Ei kyllä siltä oikein kuulosta. Pelottavalta lähinnä...
Sokeritoppa:
Ja kyllä se hetki pian tulee kun ei enään äiskän viekku kelpaa....
Näin on! Ja se aika tulee pikemmin kuin luuletkaan. Mulla on kolme poikaa (olen yh) eikä ne kaikki millään mahdu mun viereen ja se on oikeastaan aika harmi se!! ;o) Teidän yhteiset iltahetket kuulostivat suorastaan kadehdittavilta!! Itse olen sitä mieltä, että 10-vuotiaskaan ei ole *oikeasti*vielä niin kovin iso, vaikka maailma isoksi jo painostaakin. Ja Raisa Cacciatorekin on muistaakseni sanonut, että juuri murrosiässä (mitä poikasi ei siis edes vielä ole!) pitää muistaa myös hyvitellä ja silitellä ja etenkin silloin kuin nuori itse tekee aloitteen! Silloin hän tietää olevansa hyväksytty sellaisena kuin on ja rakastettu.
Henkilökohtaisesti en miettisi kovin kauaa, kumman " miehen" valitsisin... Minä myös olen sitä mieltä, että valintahan tuossa on ilmeinen - te kaikki kolme ette millään mahdu samaan yhtälöön...:-/ Ei noilla periaatteilla. Ja miesystäväsi kuitenkin voi aina löytää (anteeksi vain) uuden naisen, mutta pojallasi on vain yksi äiti!!
On ihan normaalia, että lapsi tulee silloin tällöin äidin viereen nukkumaan. Mullakin on mies (lasten isäpuoli) nyt reissussa ja lapset (10v molemmat) nukkuu vuorotellen mun vieressä, toinen patjalla lattialla. Kivaa yhdessäoloa ja " laatuaikaa" . En vois muutenkaan kuvitellakaan, että mun mies vaatis pistään hänet etusijalle ja lapset vasta kakkoseksi. Minä en ainakaan suostuis siihen! Tää on mun lasten koti!
Kuulostaa todella hyvälle kertomasi kahdenkeskinen tuokio tv:tä katsellen ja jutellen. Anna vain pojan nukkua silloin tällöin vieressäsi, tulee varmasti vielä aika kun häntä siihen ikävöit....
Miesystäväsi kommentit eivät sitten kuulostakaan laisinkaan hyvälle. Pidä kiinni omasta linjastasi lapsen äitinä ja muista...lapsi on aina se ykkönen, ei se miesystävä! Sinuna olisin myöskin hieman varovainen miesystäväsi suhteen ettei hän saa aikaan vahinkoa poikasi ajattelumaailmassa ja kehityksessä.
Musta noi kuulostaa ihan hirveiltä!
Tollanen äidin ja lapsen yhteinen tuokio kerran kuussa on kyllä enemmän kun tervetullut ja varmaan todella tärkeä murrosikää lähestyvälle lapselle.
Teillä ei ole edes mistään tilanpuutteesta kiinni. Meillä esikoinen vasta 8 v mutta saa ilman muuta joskus tulla. Välillä ollaan kaikki viisi samassa sängyssä.
Itsekin ton ikäsenä halusin välillä mennä äidin ja isän viereen ja se oli tosi ihanaa. Lapsihan toi vielä on, poikasi.
Mä olen sen verran herkkis, että en kyllä kestäis kuunnella tommosia juttuja mieheltä.
poikansa oli pyytänyt äitiä viereen nukkumaan. Äiti oli onnellinen, että poika on vielä ajoittain lapsi:)
Kiitos kaikille lukuisasta palautteesta! Sain alleviivattua omia ajatuksiani kasvatuksesta ja siitä, miten " kohtelen" lapsiani. Ei se että annan heille hellyyttä, pitäisi olla keltään pois. Toivon ettei mieheni laita minua valitsemaan kertaakaan lapsen ja hänen välillä, sillä sekunttiakaan en mieti kumman valitsen!
Lasten hierominenkin illalla tv:tä katsellessa (toinen on jo murkku) sen jälkeen kun hän on päivällä, komentanut lasta jostakin asiasta, kuulema hänen varpailleen astumista, hyvittelyä kun lapselle on nyt tullut pahamieli. Olen ihan oikeesti alkanut pohtia, onko tässä suhteessa mitään järkeä. Varsinkin kun on lapset mukana.
Eilen 40min koira lenkin jälkeen suuttui minulle kun selitin " että ihan oikeasti klo on jo 20.30, mun täytyy mennä kuulustelee X:sää kun sillä on koe huomenna" . Ihan kuin poika olisi koko ajan meidän välissä negatiivisella tavalla, vaikka en milläänlailla pidä häntä kainalossani koko ajan. Poika on aktiivinen kymppi ikäinen, viilettää ulkona koko päivän läksyjen jälkeen, ui, softaa, pelaa sählyä, lautapeleja kavereiden kanssa, joskus pyörii habossa.
Alkaa tympiä miehen asenne. En minä voisi määrätä/pakottaa jotakin kasvattamaan lapsiaan juuri niinkuin minä haluan. Tai kaikki menisi mielestäni päin v...a, tulevaisuudessa nähdään mihin minun tallainen v...n pumpuli kasvatukseni johtaa. Hän kyllä tietää mihin tämä kaikki päätyy. Päin v....a
Huh HUh !!!!!!!!!!!!
pakko vielä komentoida viimeisintä viestiäsi, tosin ihan oma-napaisesta perspektiivistä. eli nuo esimerkit joita nyt lisää kerroit miehen suhtautumisesta lapsiin (tai tässä tapauksessa perhe-elämään) sai minulla ihan karvat pystyyn juuri liittyen omiin kokemuksiini. meillä meni tilanne myös siihen että mies yritti rajoittaa mun yhteydenpitoa ystäviin, sukulaisiin, määrätä syömistä. ja tämän lisäksi hänen piti olla " perheen-pää" ja määrätä mitä hellyyttää sai antaa koska ja kenelle (lemmikki-pupu olisi pitänyt viedä piikille...).
Nyt mulla on asiat ihan eri mallilla, eli tuo narsistinen(?) ukko sai lähtöpassit, ja löytyi mies joka oikeasti arvostaa perhettä ja kohtelee myös mun poikaa kuin omanaan.
Hei Nipsu!
Ehdotan, että koita nollata pääsi ja lue tämä viestiketju ikäänkuin ulkopuolisena ja ensimmäistä kertaa. Uskon, että tulet siihen tulokseen, että Nipsun miesystävä on idiootti, joka tulee heittää pellolle ensi tilassa.
10-vuotias on vielä lapsi ja sinun lapsesi hän tulee olemaan loppuikänsä iästä riippumatta. Oma esikoiseni on 8-vuotias, toivottavasti hän tulee kainaloon vielä muutamankin vuoden päästä.
Minä nukuin viimeisen kerran äitini vieressä 23-vuotiaana opiskelijana, naimisissa olevana naisena. Muistan tilanteen elävästi. Olin joululomalla lapsuudenkodissani ja keskellä yötä minuun iski elämäni ensimmäinen korvatulehdus. Olin niin kipeä, että menin aivan kuin pikkulapsi äidin ja isän sängynviereen nyyhkyttämään äidille tuskaani. Äiti haki buranaa ja otti kainaloon. Läheisyys ja äidin lämpö auttoi minua, aikaihmistä enemmän kuin burana. Kyllä lapsi kaipaa vanhempiensa läheisyyttä iästä riippumatta niin kauan kuin sitä on tarjolla - ja senkin jälkeen sitä on monesti ikävä.
ONNANNAA
Hei Nipsu!
Onpa hyvä, että olet saanut useita kannustavia ja Sinun näkemystäsi puolustavia vastauksia! Miesystäväsi kommentit ovat julmia ja asiattomia.
Edellisten kommentoijien lisäksi haluaisin vielä esittää näkökulman, kumpaa luulisit katuvasi 20 vuoden kuluttua: sitä että olet poistanut elämästäsi ihmisen, jolla on epäterve vaikutus Sinuun ja lapsiisi vai sitä, että et ole kuunnellut lastesi tarpeita ja toiveita jonkun perheen ulkopuolisen lapsikielteisten vääristymien takia.
Itse näin lapsena painajaisia teini-ikäiseksi asti, ja menin äitini viereen nukkumaan, kun pelkotila oli sietämätön. En osaa edes kuvitella sitä totaalisen hylkäämisen tunnetta, jonka olisin saanut, jos minut olisi pakotettu pelkäämään yksin.
Voimia Sinulle arvokkaaseen ja korvaamattomaan työhösi poikiesi kasvattajana!
ylimääräinen tyyny on aina valmiina isossa sängyssämme. Lisäksi on tapana, että kun isä on työmatkalla, saavat he tulla viereeni nukkumaan. Lapset tykkäävät kovasti ja minulla se säästää sängynpetausaikaa kiireisinä aamuina ;-).
Mielestäni sinun ja poikasi tapa on mukavaa yhdessäoloa ja miesystäväsi dumppaisin välittömästi, hyvää tulevaisuutta ei tuolla suhteella voi olla!
poikani on kyllä vasta reilu 3vuotias, mutta nukkuu joka yö vieressäni. Nukutan kyllä omaan sänkyyn yhdeksän aikaan, mutta tulee aina jossain vaiheessa yöllä minun kainaloon - nukutaan siis mieheni kanssa samassa sängyssä ja kuopus on vastasyntyneestä ollut aina minun lähellä öisin (rintaruokinnalla 1v10kk) joten se on siihen tottunut olemaan vieressä, kuten olen minäkin. Mietin juuri eilen, että missäköhän vaiheessa tämä tapa jää pois tai pitäisi jättää pois..
Mielestäni on aivan normaalia jos poikasi haluaa joskus tulla viereesi nukkumaan - ainahan hän on sinun lapsesi. Ehkä murrosikäisenä en ottaisi enää kainaloon nukkumaan ;D mutta miksei voisi nukkua vieressä. Kumma kun nykyään kaikki on ns. epänormaalia - siis vanhempien ja lasten välinen läheisyys ja turva.
Tämä maailman on menossa kyllä siihen, että 6v. tyttöni ei kyllä voisi ilman yleistä paheksuntaa nukkua esim. isän kainalossa - tosin ei haluakkaan, mutta arvatenkin se olisi muiden mielestä kyseenalaistaa. Onneksi äidin ja lapsen läheisyys on hyväksyttävämpää, mutta kyllä varmaan siinäkin tulee raja vastaan. Harmillista kun ei siinä ole mitään muuta kuin " emon ja poikasen" välisestä läheisyydestä ja turvasta kysymys.
Olen yrittänyt totuttaa poikaani omaan sänkyyn koko yöksi, mutta se tuntuu olevan kovin vaikeaa minullekin. Eiköhän se ole ok niin kauan kun äidin ja lapsen mielstä se on ok. Kyllä jossain vaiheessa poikasi varmaan jättää tavan pois, mutta hän on vasta 10 vuotias! Lapsi siis vielä pitkän aikaa! Kyllä miesystäväsi soisi ymmärtävän tämän. Tietystikkään ei varmasti ole asiallista, että poika on vieressä silloin kun miesystäväsi. Ehkä hän aristaa sitä hypotettista mahdollisuutta, että poika tulee teidän väliin - eikä kyseessä ole siis hänen poikansa. Miesten pitää olla niin paljon varovaisempia tässä asiassa, ettei ymmärretä väärin.