Murkkuja
Olisiko vinkkejä murkkuikäisen taltuttamiseksi? 10-vuotias tyttäremme on oikea oikkuperse. Mikään kiva ei ole tarpeeksi kiva ja mikään rahamäärä ei riitä. Pienestäkin vastoinkäymisestä kulmat ovat kurtussa.
Itselle tulee suunnattoman paha olo kun kaikkensa on yrittänyt, että olisi neidilläkin hyvä olla. Nyt olen lakannut yrittämästä ja kohta olen se kaamea kalkkisämmä.
Kommentit (2)
Juttele tyttäresi kanssa joskus kun hän on hyvällä tuulella hänen käytöksestään. Että kun kuitenkin asutaan ja eletään yhdessä, miltä tuntuu, kun toinen on koko ajan pahalla tuulella, tai ihan pikkuasioista " naama väärällä" . Vaikka välillä vähän pahoittaisikin mieltään. Miltä hänesta tuntuisi, jos äiti reagoisi samalla lailla, ikinä ei mitään olisi tarpeeksi hyvin. Että miltä tuntuu, kun yrität keksiä jotain kivaa, tai annat rahaa, ja aina on negatiivinen vastaanotto. Eihän sitä silloin yritä keksiä sitäkään vähää kivaa, tai viitsi antaa sitäkään vähää rahaa, miksi viitsisi? Ja kun nuoresi naama sitten kuitenkin menee väärälle, muistuta positiivisesti käymästänne keskustelusta.
Toki kotona on oikeus näyttää tunteensa, mutta toisaalta mielestäni kukaan ei saa omilla mielialoillaan turhaan pahoittaa muiden mieltä eikä vaikuttaa jatkuvasti yleiseen " ilmastoon" - jollei ole jotain todella hyvää syytä.
Kyllä meilläkin otetaan yhteen, mutta on myös sovittu, ettei kukaan saa olla jatkuvasti pahalla tuulella.
Tyttäreni onkin monta kertaa ihmetellyt, kun hänellä on parikin kaveria, jotka kotona " koko ajan valittaa kaikesta" . Se ei kuulemma ole kivaa, eikä tosiaan minunkaan mielestäni ole.
Meillä on murkut siis 13 (tyttö) ja 15 (poika) vuotta. Ja pääosin kotona vallitsee varsin mukava, positiivinen, henki.
Muista myös antaa nuorellesi runsaasti positiivista palautetta, kaikesta pienestäkin hyvästä!
sulle, mulla kolme murkkua 15, 14, 11. Ja ehdottomasti ole mieluumin " kalkkis" kuin kiva. Tarkoitan siis että murkkujen kanssa voi tehdä kaikkea kivaa mutta todellakaan joka asiata ns. palkita. Eli meillä ainakin toiminut selkeät viikkosäännöt keittiön seinällä. Jokaisella vuorollaan esim. ruuanlaittoa ja siivousta. Selkeästi kuka tekee mitäkin ja minä päivänä. Oma huone on oltava siistinä ja omat jäljet siivottava keittiöstä, tietty muualtakin kämpästä. Kaupassa osaavat käydä myös ja roskiakin vievät pyydettäessä. Ja en siis tarkoittanut että noi murkut tekee kotona kaiken vaan tässä porkkanana kuukausiraha. Rahaa ei tipu jos ei mitään tee kotona ja jos tekee vain osan omista hommistaan niin tulee paljon vähemmän rahaakin. Kuukausirahaa on myös osattava säästää jos tahtoo ostaa jotain omaa kivaa. Tottakai vaatteet niille ostetaan, mutta raja siinäkin kuinka paljon niitä saa, eli kaapit ei pursua vaatteita yli paljon.
Ja mä tiedän että noille ei ikinä riitä mikään raha, aina pitäis saada lisää ja lisää. Mutta mä olen ollut tiukkana koska ei meillä ole oikeasti varaa viettää mitään luxus elämää ja antaa kaikki tarjottimella nenän eteen. Luulisin että nämäkin arvostavat sitä jossain vaiheessa että raha ja se kaikki ihana tavara ei tullutkaan *naps* nenän eteen. Eli kannattaa kokeilla tota kotityölistaa/kuukausirahaa. 10v. osaa jo imuroida, käydä kaupassa, osallistua ruuan laittoon. Ja sitten jos on vaikka mummeja lähistöllä jotka tarvitsevat kotiapua esim. pihan haravointia tai jotain muuta. Tai vaikka jonkun tutun koiran hoito muutaman tunnin. Noista hommista jos saa sen muutaman euron niin se voi olla aika arvokasta itse ansaittua rahaa. Ja lopuksi vielä jos kotona hoidetaan hommat hyvin niin voihan sitä käydä vaikka välillä leffassa tms. En tiedä oliko tuosta mitään apua, mutta näin meillä toimittu ja toimitaan jatkossakin :)