kannattaako menna neuvolan perhevalmennukseen? mista jaan paitsi jos en mene? siis millasia asioita siella kasitellaan? eihan ne kuitenkaan pakollisia ole?

Synnärillä oli ainakin kiva käydä tutustumassa perhevalmennusryhmän puitteissa. Ja nyt lapsien synnyttyä ollaan tapailtu ryhmäläisten kanssa ja seurattu miten muksut kasvaa yhtä tahtia.

paikkakuntakohtaisia. Meillä kokoontumisia olisi ollut 5 kertaa, itse kävin ekassa ja olin sen jälkeen niin pahalla päällä etten mennyt enää toisiin.



Hyvimpä on lapset ennenkin maailmaan saatu ilman valmennusta. Ja tuttujen kanssa oon jutellut että empä mä taida mistään paitsi jäädä. Jos vähänkin oot itse aktiivinen, etsit netistä tietoa ja jos vaikka joku juuri lapsen saanut tai useampi kuuluu tuttavapiiriin, niin ihan varmasti saat samat opit kuin valmennuksestakin. Ja terkkakin sanoi mulle että melko yleisellä tasolla sielläkin se tieto annetaan. Ja ainakin täälläpäin koin sen olevan suunnattu nimenomaan isille kuin äideille (ja mä taas en tulevana yh:na tee moisella " isät sitten hoitaa kotityöt" -näkökulmalla mitään)

Itse synnytin esikoisen Kätilöopistolla, ja synnytyssairaalan järjestämä perhevalmennus oli hyvä. Kävimme muistaakseni 2 kertaa kolmen tunnin sessiolla, jossa enimmäkseen aikaa käytettiin ihan synnytyksen eri vaiheiden läpikäymiseen sekä kivunlievityksen ja synnytysosaston ja erilaisten synnytystapojen/-asentojen esittelyyn.



Neuvoloiden perhevalmennuksesta olen kuullut paljon huonoa. Monille on jäänyt tunne, että siellä on käsitelty vauvan tuomia negatiivisia asioita ahdistumiseen asti... Eräällä sukulaisellani oli perhevalmennuksen yhtenä kertana käsitelty ainoastaan perheväkivaltaa ja sitä, mitä tehdä, jos isä lyö äitäi, mikä varmaankin on toisaalta hyvä, mutta kuitenkin aika masentava lähtökohta alkaa valmistautua vauvan saapumiseen. Tietysti on varmasti olemassa myös hyvää perhevalmennusta, en yritä sitä lainkaan kieltää.



Toisen lapsen synnytän parin viikon sisällä (toivottavasti) Porvoossa. Saimme itse ilmoittautua synnytysosaston tutustumiskäynnille, mikä mielestäni oli tarpeellista, sillä jokaisessa sairaalassa on kuitenkin vähän omat käytännöt. Tietääpähän ainakin, mistä ovasta yön hämärinä tunteina pitää mennä sisään, kun h-hetki koittaa ;-)

mutta jos olet jo yhdessä ollut ja se oli ihan kauhea, et varmaan hyödy lopuistakaan.Meillä oli ihana neljän perheen valmennusryhmä. Kokoonnuimme toistemme kotona kahvitellen. Terveudenhotaja, fysioterapeutti tuli sitten vuorollaan sinne. Ei ollu kalvoja vaan keskusteltiin (yhellä kertaa kateltiin se synnytysvideo). Iskätkin uskalsi avata suunsa. Tämä oli mukavaa ja sitten synnytysten jälkeenkin oli mukava seurailla vauvojen kasvua ja kehitystä kun suunilleen samoissa mentiin. Itsekkään en varmaan meninisi niiin 20 perheen ryhmiin tk:n kellariin...



Minulle taas ei jäänyt mitään käteen synnärillä käynnistä aivan turhaa tai sitten se esittelijä oli huono. Kyllä ne siellä tulevat ovelle vastaan kun synnyttämään menee. Ohjailevat ja neuvovat yksilöllisesti tilanteen mukaan mihin mennään ja miten edetään. Mutta varmaan siellä on yleisesti ottaen ihan hyvä käydä - tietää mihin mennä ;)



Siis ilman valmennuksia pärjää oikein hyvin, voihan sitä kysellä terveydenhoitajalta vähän niitä paikallisia käytäntöjä!



Kretu

Riippuu tosiaan siitä kuinka paljon tietää jo ennestään synnytyksestä ja lastenhoidosta. Täällä meillä päin kätilö kertoi eka kerralla normaalin synnytyksen kulun (kalvosulkeiset) ja kivunlievityksistä. Toisella kerralla katsottiin synnytysfilmi, joka oli tosi pehmo :) Ja kätilö myös kertoi poikkeavista synnytyksistäö hiukan. Oikeastaan ei mitään uutta. Kolmannella kerralla käsiteltiin lastenhoitoa ja varmaan niitä ainoita uusia asioita, mitä siellä tuli oli se, että pientä vauvaa ei enää suositella nostaa kainaloiden alta niskaa tukien. Plus meillä oli kantoliina ja kestovaippaesittely mikä oli kyllä mielenkiintoinen ja sen ansiosta saattaisin joskus jopa ryhtyä kokeilemaan kestovaippailua vaikka aikaisemmin en ollut yhtään innostunut asiasta. Ja sitten käytiin vielä sairaalaan tutustumassa mikä kyllä antoi turvallisuuden tunnetta, että tietää sitten mihin tuskissaan suunnistaa keskellä yötä(??).

Mutta varmasti kyllä pärjää aivan hyvin ilman valmennustakin, jos itestä siltä tuntuu.