vanhemmille/muille kertominen, milloin?

Mulla tosin vasta rv 5+5. Mies olisi innoissaan kertomassa ja sanoikin hieman närkästyneenä yksi päivä, että meinasi jo äidilleen kertoa, mutta piti sitten suunsa kiinni kun ei oo sitä kertomislupaa multa tullu :D (oon minä kamala akka!)



Itse haluan kyllä vielä odottaa, mutta eiköhän sitä jo 11.viikolla uskaltaisi kertoa.. Juuri sen(kin) takia, että jos km tulee, on sitten tukihenkilöitä ympärillä!

Itse haluaisin jo kertoa omille vanhemmille. Mies sanoi, että tietty voi omille vanhemmille kertoa mut muiden osalta voitaisiin vielä odottaa hetki. Samoilla linjoilla oon itsekin. Jotenkin vaan tuntuu melkein valehtelemiselta, kun tälläista asiaa " pimittää" vielä. Silti en haluaisi kaikille kertoa, sillä jos käy ikävästi tiedän, etten jaksaisi puida asiaa edes parhaiden ystävien kanssa vaan haluaisin käydä sen läpi yksin mieheni kanssa.



Toinenkin pulma on, vähän hassu sellainen. Miten tällainen juttu kuuluu kertoa? Sekin tuntuu jotenkin hankalalta ja vaikka tiedän, että kaikki on onnellisia meidän puolesta, niin vähän silti mietityttää, miten läheiset reagoi.



Kesämorsian, rv 5+6

Kavereista puolet jo tietävät, kun arvasivat enkä sitten voinut valehdella:) - ja muille on paljastettu muuten vaan. Tästä on ollut hyötyä, sillä olen saanut arvokkaita neuvoja pienten lasten vanhemmilta raskauteen+vauvanhoitoon liittyen ja muutenkin sitä iloa ja hämmennystä on voinut jakaa saman kokeneiden tai samaan pyrkivien kanssa.



Km:n riskin tietävät kaikki eikä siitä kukaan tulisi " syyttelemään" , jos sitä pitää pelätä. Vanhemmille kerrotaan vasta myöhemmin, sillä ei haluta vielä höösäystä, jota on kyllä luvassa.



t. Feonia, rv. 7

Ollaan kyl kerrottu jo vanhemmille ja sisaruksille mut kaikki ois vielä sitä mieltä et mun pitäis ite kertoa mun isälle, joka kans en oo ollut missään tekemisissä pariin vuoteen. Meillä oli hieman tieteellisiä erimielisyyksiä hänen alkoholin käytöstään.. Ollaan jo päätetty et tää mun isä et tule papan arvonimeä itselleen saamaan, siihen hommaan ollaan jo kysytty äidin miesystävää.. Mut siis miten kertoa et meille on vauva tulossa sellaiselle, jonka kanssa ei ole ollut tekemisissä pitkään aikaan enkä ole häntä takaisin elämääni ottamassa kentien ikinä, jollei tule vähintään sitä anteeksipyyntöä.. En haluaisi kertoa hänelle itse vaan odottaa et mummoni tai setäni sen sille möläyttää.. Olenko liian ankara isääni kohtaan ja miten vauvasta tosiaan voisi kertoa??

MIIINALLA; onkin kinkkinen tilanne..miten luulet että isäsi suhtautuu asiaan? Jos ette ole missään tekemisissä ollut pitkiin aikoihin ettekä tosiaan mitenkään läheisiä, ja suhtautuminenkin on vähän epäselvää, niin mä voisin olla niinkin " julma" että laittaisin tekstiviestin (jos mahdollista). Odottelisin sitten ottaako yhteyttä vai ei..todella, todella kinkkinen tilanne. Vaan eihän sun ole PAKKO kertoa, jollet itse halua, kyllä se tieto perille joskus kiirii. Tsemppiä sulle!



Mites te olette kertoneet? Tuosta vain läpsäisseet pöytään että " meille tulee vauva!" ?



Itse ajateltiin että ostetaan vaaleita T-paitoja joihin painetaan " ukki" , " mummi" ...jne ja annetaan ne sitten " muuten vaan lahjana" ja katsotaan miten naamat venähtää :)

Tai sitten tehdään kortit joiden runosta selviää koko homma.



Tappert - yhä vain roikkuu täällä

Joku ehkä voi kauhistella meidän " avointa tiedotuspolitiikkaamme" , mutta ihan vastaavasti voisin joskus vastaavasti ihmetellä, miksi pantata sitä tietoa ainakin, jos välit vanhempiin ja läheisiin ovat normaalit. Varmasti tässäkin vaikuttaa sekin, millainen luonne on. Itse olen avoin enkä nähnyt siitä, miksi pitää tätä asiaa " salassa" . Mieskin oli ihan samoilla linjoilla.



Meillä on tosiaan kerrottu molemmista raskauksista heti plussapäivänä aika isolle joukolle ihmisiä. Kaikki ovat lähisukulaisia, joille olisi saattanut kertoa sitten niitä huonojakin uutisia. Ehkä asia kilpistyy juuri siihen: JOS jotain huonoa tapahtuisi, voisiko sitten kertoa siitäkin niille iloisten uutisten kuulijoille ja tarvitsisiko heidän tukeaan huonolla hetkellä?



Meillä välit noihin läheisiin ovat olleet sellaiset, että olemme kertoneet tosiaan raskausuutisen jo varhain eikä se kummallakaan kerralla ole kaduttanut.



Töissä kerroin nyt tässä raskaudessa np-ultran jälkeen joskus rv 13. Tosin eipä sekään uutispommi ollut. Vatsastani oli pari tarkkaavaista jo päätellyt asian, mutta ei ollut hienotunteisuuttaan vielä kysynyt siitä mitään.

Eli meillä meni niin, että kaverit ja muutamat työkaverit sai tietää ennen vanhempia ;) Vanhemmille kerrottiin np-ultran jälkeen iskemällä kuvia pöytään :)) Tosin yksi syy, miksi ei aiemmin kerrottu vanhuksille, oli se, että haluttiin kertoa naamasta naamaan ja molempien vanhemille samoihin aikoihin. Kauhean monelle ei kyllä ole tarvinnut uutista kailottaa, kun se tuntui aika helposti leviävän ihan itsekseen vähitellen :D



t. Ope rv 29+2

että mies itse sanoi ensin ettei nyt heti kerrota kellekään, paitsi tiesi että mun on pakko kertoa heti parhaalle ystävälleni ;) Mutta kappas, siinä kävikin niin että muutaman päivän päästä tiesi kaikki miehen työkavereista, kavereihin ja perheenjäseniin..eikä mulla ollut sanomista asiaan. Itse kerroin äidilleni pian sen jälkeen ja isälle vasta muutama päivä sitten. Muille en aio kertoa kuin sitten kun tietää, että kaikki kunnossa ja sittenhän ne näkee kun masu alkaa kasvaa :)

Ninnukka 10+3

Mulla kaks keskenmenoa takana joista ei tiedä mieheni lisäksi kun mun paras kaveri. Kun sit aloin odottaa uudelleen odottelimme n rv 15 ennenkuin uskalsimme kertoa vanhemmilleni. Menimme kyläilemään ja esittelimme ultrakuvat. Ensin ne pyörittelivät kuvia käsissään ennenkuin tajusivat mistä oli kysymys.



Miehen vanhemmille kerrottiin vasta rakenneultran jälkeen. Olimme kesämökillä isolla porukalla ja minä vein lahjaksi mukit joissa oli tekstit Famo ja Fafa sekä Mummu ja Mufa. Ensimmäinen lapsenlapsi oli kyseessä kummallekin suvulle ja ilo ylimmillään. Anoppi tosi vähän nyrpisti nenäänsä kun sai tietää mun vanhempien tienneen jo asiasta.



Kavereille kerrottiin vasta sen jälkeen. Parhaille ystävilleni kasvotusten muille laitoin meilillä ultrakuvan pikkuisesta ja ilmoitin kaverin oletetun saapumisajan.

Hei!! Mulla on ihan sama ongelma, vaan kyseessä on äitini. Meillä on kans pientä kinaa hänen alkon ja lääkkeiden käytöstä. Lopullisesti meni välit taas poikki, kun se valehtelee joka käänteessä. Ajattelin, että saavat mun veljet tai mummu kertoa sitten äidille. Aika julmaa tosiaan, mutta anteeksi pyyntöä tai parannusta tapoihinsa lupauksista huolimatta ei todennäköisesti tule koskaan. Mieheni kanssa ollaan päätety, ettei äitini ole missään tekemisissä lapsen kanssa ennen ku pystyy olemaan erossa viinasta, lääkkeistä ja niistä alko äijistä. HYI!!! Onneksi lapsi saa kuitenkin paljon muuta perhettä ja sukua. Kerrottu ei ole vielä paria ystävää lukuun ottamatta kellekkään. Odotellaan vielä muutama viikko.



Miestä jänskättää kertoa sen omille vanhemmille, koska me ei olla naimisissa ja he ovat vanhan aikaisia ja olettavat, että lapset tehdään avioliitossa. Omalla puolella ei tällaista pelkoa onneksi ole. Isä vaan ei ole aivan vakuuttunut meidän suhteen kestävyydestä eikä siitä, etä tuo kyseinen mies olis mulle just se oikea. Näitä ainoan tytön ja isän välisiä ongelmia. Mun puolella on vielä tulossa eka lapsenlapsi perheeseen. Miehen puolella niitä on jo pitkä liuta. Miehen vanhemmat lähentelevät omien isovanhempieni ikää.



Kaikkinensa aika vaikea asia tulee tästäkin kertomisesta, vaikka pitäis olla niitä iloisia uutisia...



Yedo 8+2

Lähimmille, siis mun vanhemmille, miehen parille läheiselle sukulaiselle ja sisaruksille kerrottiin aika pian kun asia selvisi. Miehen äidin kanssa oli sama ongelma kuin joillain muillakin täällä eli alkoholi. Hänelle kerrottiin vasta kun 12 vk läheni, sillä hänestä ei oltu varmoja, että pystyy olemaan kertomatta ympäriinsä. Tutuille ei varsinaisesti kerrottu ennen vk 12, mutta joillekin lähimmille ystäville kerroin joko oma-aloitteellisesti tai kun he suoraan kysyivät, että koskas on tulossa... Tämä päti oikeastaan kummankin raskauden osalta.



Minusta oli tärkeää, että lähimmät ihmiset tietävät. Jos ongelmia syntyy, on ihmisiä antamassa tukea. Toisaalta en kuitenkaan liian monille halunnut kertoa, ettei tartte sitten ympäriinsä soitella ja kertoa tilanteesta jos ongelmia syntyy.



Sympatiat vielä lopuksi niille, joilla on alkoholisti lähipiirissä. Me käymme mieheni äidin luona kyllä kylässä, kun siellä päin olemme, jos hän on selvinpäin, mutta aika harvassa ovat käynnit olleet. Yritämme jonkinlaiset välit pitää, jottei sitten jälkikäteen harmita, jos jotain tapahtuu... Joskus vielä ajattelin, että ehkä lapsenlapsi innostaisi yrittämään kuivilla pysymistä edes silloin kun olemme tulossa käymään, mutta turha toivo... Lapselle yritämme olla antamatta liikaa ikäviä vaikutteita mummoaan kohtaa, mutta kyllä lapsi vaistoaa. Ei lapsikaan kovin innostu, kun ollaan menossa mummolle käymään. Joku kerta puhuin jotain tästä mummosta, ja siihen lapsi kommentoi jotain " oikeasta-mummosta" eli minun äidistäni. Eipä siihen oikein mitään voinut sanoa...



No joo, meni asian viereen...

... ensin mun vanhemmille. Tai voiko sitä kutsua kertomiseksi, kun halusin " näyttää pari kuvaa" . Reaktiona oli laimeat onnentoivotukset. Äitini ei ole aiheeseen palannut sen jälkeen, isäni on joskus kysynyt vointia tms. Sen jälkeen kerroimme miehen vanhemmille, sielläkään suunnalla ei isällä ollut paljon kommentoitavaa. Ainoa joka on lähipiirissä tosi innoissaan, on mieheni äiti. Kavereille alettiin kertoa vanhemmille ilmoittamisen jälkeen, pikkuhiljaa sopivissa käänteissä.



Mäkin tuskailin sen kanssa, että miten kertoa? jonkun mummi-paidan tms. antaminen kun tuntuu niin teennäiseltä. Toisaalta tämän suuruusluokan uutisia on vaikea pamauttaa sivulauseessakaan. Ehkä tapa kertoa ei ole ollut kaikkein paras, mutta asiasisältö varmaan kompensoi kertomistavan töksähtevyyden...?



PetraPan 18+

Itse sain tietää raskaudestani kun olin jo lähempänä kymmenettä raskuasviikkoa, epäilin tosin aiemmin jo vähän, mutta en uskaltanut oolla varma, ettei pety pahasti jos ei ole, kun vauvakuume oli päällä =)

Me ajattelimme avopuolison kanssa odotella sen verran, että ne " vaaran" viikot ovat ohi, eli n. rv 12-13, jos kävisi niin huonosti, että lapsi menisi kesken. Selitä siinä sitten, kun toiset onnittelee...



Mutta kukin tavallaan...

Me kerrottiin myöhään, mun vanhemmille rv 17 ja miehen vanhemmille pari vkoa myöhemmin. Mulla oli tosi pieni maha, ja koska en muuten oo mikään pienenkokoinen niin ei sitä muut huomannu enkä nähny tarpeelliseksi kertoa sitä kauhean aikaisin. Eka kaveri sai tietää rv 24 kun maha alkoi jo näkyä... Tiedon " pimittämistä" tosin auttoi se, että olin työharjoittelussa tuolloin ettei tullut kavereita niin nähtyä kuin jos olisin koulussa päivät viettänyt.



Mun isälle tiedon sulatteleminen oli vaikeinta, mut nyt kohta 2v. tyttömme on kietonut vaarin aivan pikkusormensa ympärille :)

Eli melkein heti plussatestin jälkeen olemme kertoneet molempien vanhemmille, sisaruksille ja läheisimmille kavereille, mutta vannottaneet jokaista olemaan kertomatta eteenpäin. Itse en ole halunnut pihdata iloisia uutisia ja näille ihmisille kertoisin myös mahdollisesta keskenmenosta ja muista ikävistä jutuista. Saisinpahan sitten tukea lähiympäristöltä jos jotain sattuisi. Nyt on siis kolmas raskaus menossa viikoilla 7+1.

ja jos vaan malttais/pystyis panttaan tietoa siihen asti, niin ois hieno syntymäpäivälahja joku ukki-paita tai muu vastaava :)

Ootko Tappert varma, että isovanhemmat haluaa olla ukki ja mummi eikä vaikka pappa ja muori? Musta ainaki oli ihanaa, ku mun vanhemmat, joille meän esikoinen oli eka lapsenlapsi, soitti mulle pari päivää raskauesta kertomisen jälkeen ja kerto, että he oli poksauttanu kuohuviinipullon mökillä lapsenlapsen kunniaksi ja keskusteluissa tulleet siihen tulokseen, että haluavat olla mamma ja pappa.



Ekasta odotuksesta kerrottiin sillä lailla, että laitoin isovanhemmille np-ultrakuvan sähköpostin liitteenä rv 13+0. Viestissä luki, että tässä on kuva meän uusimmasta projektista, valmista pitäis tulla huhtikuussa, ja kuva oli nimetty " projektikuvaksi" . Meillä ku oli sillon jos jonkulaista remppaa meneillään, niin päästiinpä yllättään:)



Tästä toisesta kerrotaan varmaan kans ultran jälkeen. Meille oli helpompaa jakaa keskenmenokokemus ystävien ku ois ollu vanhempien kans, joten kertomisjärjestys määräytyy sen mukaan.



Udidi rv 7+4

Miehellä on synttärit viikon 12 paikkeilla ja ollaan suunniteltu kutsuvamme molempien vanhemmat kakkukahveille ja samalla tapaamaan toisensa ensimmäistä kertaa. Samaan pakettiin paukautamme sit tiedon tulokkaasta. Kavereille sit sen jälkeen, elleivät arvaa ennen.



Esikosta kerrottiin vissiin viikolla 6, mut silloin tilanne oli hivenen erikoisempi...



~Tintu

UDIDI;

tilanne on siltäosin selvä että mutsi on jo siskon vekaralle mummo - joten mummona pysyy, ja miehen vanhemmat taas on sitten mummi ja pappa (siellä kun asustaa vielä isomummikin :D )

Ongelmaa tuottaakin se, että mun isä on kuollut ja äiti mennyt naimisiin muutama vuosi sitten uudestaan.

Tällä miehellä on lapsia aiemmasta liitostaankin, ja on vähän epäselvää haluaako hän olla " ukki" tai jokin muu myös meidän lapsille, vaiko vain omien lastensa lapsille..en ole ainakaan koskaan hänen kuullut itseään miksikään nimittävän siskon lapsen kanssa ollessaan. No, kaipa hän itse päättää...täytyy joskus äipältä udella.



Kunhan joskus saisi kerrottua...

Mennään jo viikkoa 19 ja vauvasta tietää työnantaja, sisko ja täti! Ei siis edes mummi. Nyt kertominen alkaa jänskättää, massu selvästi kasvanut.. Viime raskaudesta kerrottiin yhtä lukuunottamatta vasta rakenneultran jälkeen. Samaa ajateltiin nyt, mutta pari kaveria katsellut massua siihen malliin ettei enää voi odotella ja omat vaatteet alkaa kiristää.



Mulla vain on tunne, että jos heti kertoo ja sit kaikki ei menekään hyvin, niin ikävä soitella perään, ettei mitään vauvaa tulekaan. Tiedän kyllä, että mitä vain voi sattua milloin vain. Taidan olla vähän vainoharhainen.



Kertomaan siis? ja miten?