KAKSIKIELISYYDEN JA KIELIKYLVYN ONGELMAT

Kirjoituksessa ei ollut myöskään viitettä yhteenkään tieteelliseen tutkimukseen, vaikka väitettiin tutkimusten kertovan sitä sun tätä.



Omassa tuttavapiirissäni on kyllä yksi " kaksikielinen" perhe, jonka lapsilla on selvästi vaikeuksia kielen kanssa. Mutta tässä tapauksessa kysymys on siitä, että lapset on pantu ruotsinkieliseen kouluun, vaikka ruotsinkielinen vanhempi ei todellakaan puhu järjestelmällisesti lasten kanssa ruotsia, vaan useimmiten suomea. Lapset joutuvat siis käymään koulua selvästi heikommalla kielellään, ja se tuottaa monia hankaluuksia.



Pidän kyllä mahdollisena, että jos lapsella on joku kielenkehityksen häiriö, esim. dysfasia, niin kaksikielisyys pahentaa ongelmia. Jos lapsen kielitaito on vielä 3-vuotiaana selvästi ikätasoa jäljessä (kuten jutun esimerkeissä), kananttaisi minusta miettiä asiantuntijoiden kanssa, pitäisikö perheessä sittenkin siirtyä yhteen kieleen. Tällaisia ongelmia tulee kuitenkin vain pienelle osalle aidosti kaksikielisten perheiden lapsista, joten minun mielestäni niiden pienen mahdollisuuden vuoksi ei kannata jo etukäteen luopua perheen kaksikielisyydestä.

Luin vasta ensimmäisen linkin

ja tässä ihan pikaisesti muutama kommentti, joiden taustaksi sen verran, että olen itse kielentutkija. Kirjoitus sisältää useita vanhentuneita, nykytutkimuksen kumoamia käsityksiä kaksikielisyydestä. Ensinnäkin tuo " puolikielisyys" . Uusi kaksikielisyystutkimus osoittaa, että tietyssä lapsen kaksikielistymisen vaiheessa kahden kielen sekoittuminen puheessa on täysin normaali ja vaaraton ilmiö, jolla ei ole mitään tekemistä puolikielisyyden, oppimisvaikeuksien tms. kanssa. Lapsi oppii normaalisti erottamaan kielet viimeistään kouluikään mennessä ja pitämään ne toisistaan erillään. Toisaalta ns. koodinvaihto eli kahden kielen vaihtelu puheessa on normaali ilmiö myös aikuisilla kaksikeilisillä eikä sitäkään nykyään pidetä ongelmana tai vammana vaan ilmaisun rikkautena.



Toisekseen puheen viivästymisestä. On jo kauan tiedetty, että yksikieliseen lapseen verrattuna kaksikielisen lapsen puheen kehitys viivästyy usein jonkin verran. Toisaalta tiedetään, että kaksikielinen lapsi ottaa yleensä yksikieliset kiinni jossain vaiheessa, usein kouluiässä niin, että hän on lopulta heihin verrattuna kielellisesti luovempi ja taitavampi. Kyseenalaista on, pitäisikö kaksikielistä lasta ylipäänsä verrata yksikieliseen: hänellähän on ikään kuin kaksikielisyys äidinkielenä, 1+1 on tässä tapauksessa jotain muuta kuin tasan 2.



Mitä taas tulee siteeratun Marika Tandefeltin kommenttiin. Ruotsin kieli on Suomessa vähemmistökieli, yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa kuin suomi. Niinpä, kun verrataan suomenkielistä ja ruotsinkielistä lasta, niin totta kai valtakieli vaikuttaa helpommin vähemmistökieleen kuin toisin päin. Vähemmistökielen oppimiseen ja rikkaana säilyttämiseen pitää panna tuplasti enemmän resursseja, kun taas valtakielen lapsi omaksuu yleensä joka tapauksessa. Niinpä on ihan loogista, ettei Tandefelt laittaisi ruotsinkielistä lastaan suomenkieliseen kouluun, mutta monet suomenkieliset vanhemmat haluavat lapsensa ruotsinkieliseen kouluun. Vähemmistökieli tulee enemmistökielen lisäksi, ekstrana, rikkautena, enemmistökieli tulee kaikille joka tapauksessa. Jos jossain Korppoon tai Närpiön perukoilla nyt on jokunen lapsi, joka ei opi sujuvaa suomea ennen kouluikäänsä, niin älkööt armaat pakkoruotsin vastustajat siitä vetäkö pultteja, ei sen pitäisi heidän kansallisidentiteettiään murentaa...



Njoammil

Arvoisa tutkija, alla muutama kommentti tekstiinne:

¿Ruotsin kieli on Suomessa vähemmistökieli, yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa kuin suomi. ¿

Ruotsinkieli EI ole

yhteiskunnallisesti

huonommassa asemassa ¿ päinvastoin: Ruotsinkieltä tekohengitetään politiikalla, jossa 5% vähemmistöllä on 50% painoarvo (vrt. Suomenkielisen tulee osata ruotsia ja ruotsinkielisen suomea¿) - tämä on suomenruotsalainen käsitys

tasa-arvosta

.

Suomenkieliselle enemmistölle on opetettava pakolla ruotsia (tehtävä heistä ¿kaksikielisiä¿) jotta he voisivat palvella 5% vähemmistöä yksikielisesti. Suomenruotsalaiselle näkökulmalle on annettu kielipolitiikassa käytännässä liki 20-kertainen painoarvo. Ei ihme, että Suomen harjoittamaa kielipolitiikkaa ei EU:ssa oikein ymmärretäkään.

Se, että maassamme on n. 5% ruotsinkieliseksi rekisteröityä kansalaista (Ahvenanmaa mukaanlukien), joista n. 1%:n suomenkielentaito on huono tai olematon, on toinen juttu. Toistaiseksi tuo vähemmistö ja sitä edustavat piirit omaavat vallan, jonka vuoksi heidän kohdallaan on syytä puhua enemminkin ns.

suhteellisesta enemmistöstä

(määrällinen vähemmistö, jolla on enemmistön oikeudet).

¿Niinpä, kun verrataan suomenkielistä ja ruotsinkielistä lasta, niin totta kai valtakieli vaikuttaa helpommin vähemmistökieleen kuin toisin päin. Vähemmistökielen oppimiseen ja rikkaana säilyttämiseen pitää panna tuplasti enemmän resursseja, kun taas valtakielen lapsi omaksuu yleensä joka tapauksessa.¿

Tällä hetkellä resursseja pannaan rutkasti enemmän, ja niistä suuri osa vieläpä lentää käytännössä ikkunasta ulos. Ja - kuten noilta esimerkkinä olleilta nettisaiteilta käy ilmi, [b]olisi kohtuullista ja oikeudenmukaista kysyä enemmistöltä, millaista kielipolitiikkaa ja millä resursseilla maassa halutaan harjoittaa. [/b] Esim. pakollinen ruotsi koulusta yliopistoon ja julkisiin sekä yksityisiin ostopalveluvirkoihin on [b]puhtaasti poliittinen päätös.[/b] Tällaisten tueksi demokraattisessa maassa kysytään yleensä enemmistön mielipidettä. Vaan ei meillä.

[b]Nykyinen kielipolitiikka maksaa yhteiskunnalle laskutavasta riippuen 500 miljoonaa ¿ pari miljardia euroa vuodessa. Sillä voisi tehdä jotain muutakin.[/b]

¿Niinpä on ihan loogista, ettei Tandefelt laittaisi ruotsinkielistä lastaan suomenkieliseen kouluun, mutta monet suomenkieliset vanhemmat haluavat lapsensa ruotsinkieliseen kouluun.¿

- Luitko lainauksen hieman huonosti? Siinä nimettiin suoraan eräs kielikylvetyksen mahdollinen haitta: ¿...On riski että lapsi kadottaakeskeiset osat sanavarastostaan.¿ Professorin lausunnot ovat kovin ristiriitaisia sen mukaan, onko lapsi suomen- vai ruotsinkielinen.

¿Jos jossain Korppoon tai Närpiön perukoilla nyt on jokunen lapsi, joka ei opi sujuvaa suomea ennen kouluikäänsä, niin älkööt armaat pakkoruotsin vastustajat siitä vetäkö pultteja, ei sen pitäisi heidän kansallisidentiteettiään murentaa... ¿

Tästä ei missään nimessä ole kysymys. Tällainen kommentti on tuota iänikuista keskustelun leimaamista ja kliseeosastoa, josta en nyt tässä jaksa antaa mitään kielikeskustelun abc-luentoa.

Kielikysymyksestä kiinnostuneet, keskustelua (joskin suodatettua sellaista) käydään mm. Helsingin Sanomien verkkosivuilla osastossa Kestoaiheet (niin, HS:n mielestä kyseessä ei ole avoin kotimaan asia), osite on http://www.hs.fi/keskustelu/forum.jspa?forumID=41

Ja Googlatkaa ym.

Hyvää päivänjatkoa.

PS. Loppuun muutama lainaus:

Äidinkielen hallinnan merkityksestä:

¿Äidinkieli on monin tavoin kulttuurin perusta, merkitysten ensisijainen kantaja ja välittäjä. Oppiminen ja henkinen kasvu perustuvat ratkaisevasti äidinkielen hallintaan. Äidinkielestä riippuu pitkälti se, miten ihminen kykenee tietojen hankintaan, analysointiin ja käsittelyyn ja miten hän pystyy ilmaisemaan, argumentoimaan, tulkitsemaan ja arvioimaan tietoja. Äidinkieli on myös se perusta, jolle rakentuu ihmisen identiteetti kulttuurisena toimijana. Ellei tämä ole kunnossa, on turha olettaa, että vieraiden kielten ja kulttuurien ymmärtäminen ja omaksuminen onnistuisi täysipainoisesti. Monikielisyyden ja monikulttuurisuuden arvoperusta on riippuvainen siitä, ymmärtääkö ihminen oman asemansa oman kielensä käyttäjänä ja toimijana omassa kulttuurissaan.

Siinä, mitä edellä on sanottu, on riittävästi syytä siihen, että on aihetta olla huolissaan äidinkielen heikoista oppimistuloksista peruskoulun kuuden ensimmäisen vuoden aikana (Lappalainen 2003) ja erityisesti ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeen tulosten ratkaisevan suuresta heikkenemisestä (Leino 2002).¿

Lähde: KIELIVALINNAT JA KIELTEN OPISKELU / Kari Sajavaara

Professor Emeritus of Applied Language Studies, Centre for Applied Language Studies, University of Jyväskylä, (ilmestyy JY:n Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen julkaisemassa kirjassa syksyllä -05).

(Lisää Sajavaaran tekstiä: http://www.pakkoruotsi.net/kielten_opiskelu.shtml)

¿Kielikylvyn tulee toimia vähemmistön ehdoin, julistaa Hbl 16.8.02 ja RKP/Folktinget onkin kampanjoinut suomenkielisten lasten saamiseksi ruotsinkielisiin kouluihin ja pakollisen kielikylvyn puolesta päiväkodeissa ja esikoulussa. Suomenkielisten lasten tulee siten käydä koulua ruotsinkielisten ehdoilla eli pakkoruotsia kovennettuna.¿

Ote kirjoituksesta valtionhallinon Otakantaa.fi -foorumilla http://www.otakantaa.fi/

¿Foorumi, jossa kansalaiset voivat ottaa kantaa valtionhallinnon kysymyksiin. ¿

Foorumi tosin suljettiin, kun sinne liikaa virallista kielipolitiikkaa kritisoivia kirjoituksia.

Http://www.pakkoruotsi.net

Kielikylpykoululaisen vanhempana voi todeta, ettei kirjoituksen tekijällä ole kokemusta eikä tietoa kielikylvystä. Kaksikielisten perheiden asiaan en osaa ottaa kantaa, koska perheemme on Suomen kielinen. Ja juuri siksi lapsen suomen kielen taidoissa ei ole mitään ongelmia. Hänellä on ympärillään täysin suomenkielinen suku, kaverit ja ympäristö.



Miksi kielikylpy olisi arvokkaampaa englanniksi? Hensingissäkin voidaan jo puhua " pakkoenglannista" . Kaikkien lasten on aloitettava englanti viimestään neljännellä luokalla. Kielikylpy tähtää nimenomaan monikielisyyteen, ei siihen että lapsista tehdään " suomenruotsalaisia" . Minusta on sitäpaitsi hienoa, että lapsi osaa hyvin ruotsia ja tuntee suomenruotsalaisten kulttuuria. Hän on silti äidinkieleltään ja identiteetiltään suomalainen.

Kopsaan toisesta ketjusta + jatkoa

...jossa kirjoittaja esitti epäilyjä tutkimuksen luotettavuudesta ym ja totesin:



" Kielikylpyjä koskevissa kommenteissa, niihin palatakseni, otti kylläkin silmään tuo mahdollinen kotimaisten tutkimusaineistojen rajallisuus (mm. suppea, valikoitunut otanta ja lyhyen aikavälin seurantatulokset). Tutkimuselämässä ei myöskään ole tavatonta, että tutkimusten tilaajan tai suorittajan intressit voisivat vaikuttaa tutkimusten lopputulokseen.



Kanadan tutkimuksista vielä sen verran, että heidän kieliympäristönsä poikkeaa melkoisesti suomalaisesta, Quebecissä ranska on joka paikassa kuuluva kieli, sillä sitä puhuu 82% sikäläisistä. Vastaavaa asetelmaa ei meiltä löydy kuin pienistä rannikkokunnista. Kun siihen ynnätään vielä se, että osa kielikylvettäjistä ei välttämättä ole itse alunperin ruotsinkielisiä (vrt. puute mm. ruotsinkielisistä päiväkotihenkilöstöstä), niin aika erilaista tämä Suomen kielikylvetys. Se siitä autenttisesta kielimallista. "



Tässä valossa ruotsin kielikylvetyksen niin vahvaa ensisijaisuutta Suomessa on kieltämättä hieman vaikea ymmärtää - ruotsi kun on useimmille suomenkielisille ihan yhtä vieras kieli kuin saksa, englanti, ranska tai venäjä. Satelliittiyhteyksien myötä on varmasti tarjolla myös lasten- ym. ohjelmia näillä kielillä. Eikö siis olisi mielekkäämpää panostaa kielikylvetyksessäkin ennemminkin paljon puhuttuihin, meillä kipeästi tarvittuihin maailmankieliin, kuin pieneen mariginaaliseen ruotsiin, jonka tarve suurimmassa osassa Suomea on pitkälti keinotekoinen?



Olisiko kielikylvetyksessä sittenkin kyse muustakin kuin henkilökohtaisesta kielenoppimisesta? Kyllä tässä saattaa jokin muukin agenda olla.



Kielikylpyjen asema (kun ruotsi on ensisijaisena kielenä) liittyy suoraan ruotsinkielen ylläpidettyyn asemaan Suomessa. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä olisi kielikylpyjen status, jos kielilainsädäntömme ja sen soveltamiskäytäntö olisivat erilaisia.



Kaksikielisyydestä: Tuo kielikylpyä koskeva kirjoitus " Lapset ja kahden kielen loukku" ei muuten vastusta kaksikielisyyttä, vaan puuttuu kaksikielisten lasten ja heidän toisen äidinkielensä asemaan ruotsinkielisessä koulujärjestelmässä, sekä viittaa vaihtoehtoihin kaksikielistämisen prosessissa. Itsellänikin on kaksikieliset lapset, ja meillä lapset oppivat alussa ensisijaisesti suomea, joka on sekä hoito- että asuinympäristön pääkieli. Vasta kun suomen rakenteet ovat täysin hallussa (keskimäärin n. 4v) lapsi siirtyy ruotsinkieliseen hoitoon - ts. noudatamme vastaavaa kriteeriä kuin kielikylvyissä. Myös minin mielestäni kaksikielisten lasten suomen kirjakieleen tulisi panostaa enemmän ruotsinkielisissä kouluissa. Kirjakieli ei suinkaan ole sama asia kuin ns. " katusuomi" .



---



Kyllä tuo sivusto (http://www.pakkoruotsi.net) kokonaisuutena mielstäni tarkastelun kestää. Selvää tietysti on, ettei monien asioiden esilletuonti ja virallisista kliseistä poikkeava näkökulma joitain miellytä. Moniääninen keskustelu kuitenkin kuuluu vapaan demokraattisen valtion arvoihin. Poikkeavien kantojen kohtaamisesta syntyy aina jalostuneempaa keskustelua ja uusia näkemyksiä.



Keskustelun evääminen tai rajoittaminen päämedioissa ei ole tervettä, vaan tosiaankin aikansa elänyttä 70-l:n meininkiä. Pitäisin siten myös tuota toista linkkiä http://www.freewebs.com/kielipoliittinen_sensuuri erittäin tutustumisen arvoisena. Mukana tietoa mm. tutkimuksista.



Kyllä näissä lähteissä on hyvinkin paljon ainesta keskusteluun - jos sitä vaan käytäisiin muuallakin kuin eritetyissä nettikanavissa.



PS. Hesarilla on myös tosiaan tuo Kestoaiheet-palsta, jonne voi kirjoittaa ilman rekisteröitymistä: http://www.hs.fi/keskustelu/forum.jspa?forumID=41

Samaa aihetta monessa paikassa, tuolla eniten.

he haluavat että sinun lapsi on siinä samassa ryhmässä koko kouluajan.



Jos teille tulee muutto toiselle paikkakunnalle niin heidän on vaikeata saada toinen lapsi sille luokalle.

Ja todennäkoisesti ette voi uudella paikkakunnalla jatkaa ohjelmaa.



Nykyään se on aika harvinaista.