7-vuotiaan yöshow
Mikähän tuota ekaluokkalaista vaivaa, kun ei osaa nukkua öitään? No, ainahan se on ollut huono nukkumaan ja tullut viereen, mutta kuvittelin aiemmin että vaiva paranee iän myötä. Mutta ei: viime yönäkin valvottiin pari tuntia, kun jalkaan sattui, mutta sitä ei saanut hieroa, ei rasvata eikä lääkettä voinut ottaa. Poika siis pyöriskeli patjallaan (meidän huoneessa) ja voihki... Sitten lopulta annoin puoliväkisin buranaa ja käskin joko olla hiljaa tai mennä omaan huoneeseen metelöimään. Siihen poika hiljeni, mutta herätti minut vielä kerran samana yönä, kun ei uskaltanut mennä yksin vessaan. Vessaseuraa poika kaipaa joka yö - hän ei ole koskaan uskaltanut kulkea yksin hämärässä asunnossa, vaikka valoja olisi jätetty päälle vähän sinne Sun tänne.
Jälkikäteen harmittaa, että hermostuin silloin yöllä ja aamulla sitä pahoittelin pojallekin. Totuus on kuitenkin, että tämä alkaa todella käydä hermoille. Luulisi että 7-vuotiaan äiti jo saa nukkua yönsä rauhassa, mutta näköjään meillä valvotaan sinne rippikouluikään asti, vähintään. Olemme yrittäneet kaikenlaista että poika pysyisi omassa sängyssään ja oppisi käymään yksin yöllä vessassa. On tehty tavoitetaulukoita, kerätty merkkejä, luvattu palkintoja; on lopetettu yöpalvelu; nukuttu pojan huoneessa; vaihdettu sängyn paikkaa... Parin yön jälkeen poika ilmaantuu aina itkien meidän huoneeseen ja kertoo, että pelottaa.
Periaatteessa olen sitä mieltä, että lapsella on oikeus turvalliseen oloon yöllä, ja siksi meillä tuo patjasysteemikin on käytössä. Välillä, kuten viime yönä, menee vaan usko siihen, että tämä on hyvä käytäntö. Mutta mitä muuta voisi tehdä?
Kommentit (7)
Eli kannattaa suosiolla tyytyä siihen, että lapsi nukkuu teidän huoneessa ja miettiä, miten sen saisi järjestettyä kaikille osapuolille vähiten häiritsevällä tavalla. Todennäköisesti häiritsee vähemmän, jos lapsi heti illalla nukahtaa teidän huoneeseen (esim. omaan sänkyynsä) kuin jos hän tulee huoneeseenne jossain vaiheessa joka yö.
Sitten yrittäisin poistaa lapsen elämästä mahdollisimman hyvin kaikki pelkoa ja levottomuutta aiheuttavat tekijät. Jännittävät pelit, tv-ohjelmat, kirjat jne. Ihan alussa pitäisi parin viikon totaallisen tauon kaikesta tv:n ja videoidenkatselusta, konsoli- ja tietokonepelien pelaamisesta ja vastaavasta. Siis ihan viattomistakin ohjelmista ja peleistä. Tilalle sitten paljon hauskaa yhdessätekemistä perheen kesken, esim. lukemista (ei kuitenkaan liian jännittäviä kirjoja), uimahallissakäyntejä, retkiä ja vastaavia. Jos tämä tuntuu auttavan, niin parin viikon jälkeen voi sitten halutessaan varovasti ruveta kokeilemaan sitä, miten paljon tv:tä ja konsolipelejä voi lisätä ennen kuin se taas lisää levottomuutta (tietenkin muuten järkevissä rajoissa). Mutta ei missään tapauksessa liian jännittäviä juttuja noin herkälle lapsella ja aina pitkä rauhoittuminen ennen nukkumaanmenoa. Mielellään ainakin 2 tuntia ennen nukkumaanmenoa ilman tv:tä ja konsolipelejä. Juuri ennen nukkumaanmenoa jotain rauhoittavaa, kuten jonkun ei-jännittävän kirjan lukemista.
Tietenkin kannattaa myös selvittää, että taustalla ei ole koulukiusaamista tai muuta vakavaa, kuten edellinen vastaaja ehdotti.
Tunnen hyvin pojan kaverit ja heidän vanhempansa ja luotan myös opettajaan, että tietäisin jos koulussa olisi jotain vaikeuksia. Iltapäivät poika on todella hyvässä ip-kerhossa, jossa viihtyy erinomaisesti. Hän harrastaa yhtenä iltana viikosta, muuten illat ollaan pääosin kotona tai omalla pihalla. TV:stä katsotaan vain Pikku Kakkonen, tietokone- ym pelejä meillä ei pelata. Hän ei sitä paitsi ole koskaan nukkunut yötä läpeensä, joten tilanne ei ole varsinaisesti pahentunut viime aikoina vaan pysynyt vuosia ennallaan. Voi tietysti olla että viime yönä mieltä painoivat ylimääräiset läksyt, joita poika ei ehtinyt kaikkia tehdä (Heillä on tänään retkipäivä, joten läksyt oli joka tapauksessa vasta huomiseksi, mutta poika on supertunnollinen ja olisi halunnut valvoa yömyöhään niiden parissa).
Kuten sanoin olen periaatteessa sitä mieltä, että lapsi saa tulla viereen eikä hänen missään nimessä tarvitse pelätä yksin yöllä. 4-vuotiaskin meillä tulee viekkuun joka yö, mutta hän tulee itse ja hiljaa eikä siis paljoa herättele minua. Mutta tämä 7v. huutaa äitiä aina kun herää... Hän on erittäin itsenäinen, pärjäävä ja halauksia kaihtava päiväsaikaan ja varmaan kaipaa sitten sitä turvaa ja tukea senkin edestä yöllä - jonkinlaista tankkausta siis. Itse en vaan jaksaisi enää ja olisi kiva vihdoinkin päästä takaisin omaa unirytmiinsä. Mutta kiitos teille että muistutitte, ettei tämä nyt ehkä niin tavatonta olekaan. Välillä, etenkin silloin yöllä valvoessa, tulee epäilys, että jospa me vaan suojellaan poikaa liikaa, kun moni kaveri katsoo Harry Pottereita ja nukkuu silti ihan hyvin.... että jos tämä vaan onkin paapottu pilalle sen sijaan että olisi karaistu se pärjäämään omillaan alusta asti.
Meidän 7v. poika on myös tosi peruskiltti ja tunnollinen, ja päivisin juuri tuollainen ettei syliin tule eikä mitään hempeilyjä halua missään nimessä, niin olen minäkin miettinyt että öisin poika sitten hakee tuon hellyyden jne..
Ja lisäksi tuo että mietit oletko ylisuojelevainen, niin minä myös olen samaa pohtinut ja tiedänkin että olen! Mulla on tosi suuria vaikeuksia päästää poikaa yksin mihinkään pihaa kauemmas, en kä juuri päästäkään. Muutamalla kaverilla saa käydä puolen kilsan päässä mutta silloinkin olen hulluna huolesta täällä kotona että jos se onkin jäänyt auton alle, jos se onkin liukastunut jne jne, ihan pöhköä. Olen tehnyt oikeasti työtä itseni kanssa tämän asian kanssa mutta vaikeaa on mulle, Poikakin on jo alkanut puhua että sä olet ihan nynny kun kokoajan pelkäät etkä anna tehdä sitä ja tätä etkä anna pelata sitä ja sitä ja just toi että pitäis saada katsoa kaikenmaailman ohjelmia...
Mutta vielä tuosta nukkumisesta, meidän 6v. neiti on ollut aina huono nukkuja, siis todella levoton ja hänellä särki jalkoja harva se viikko öisin, ja heräili monta kertaa yössä ja huusi aina juuri äitiä ja saattoi itkeä pitkätkin ajat eikä rauhoittunut millään, ikäänkuin olisi tavallaan hieman pois tästä maailmasta, eli ei saanut kunnolla kontaktia että saisi lohdutettua, mutta nyt vajaan vuoden hän on muuttunut kertaheitolla, eli nukahtaa ja nukkuu todella upeasti! Eli ehkä pojallasikin nukkuminen sitten vaan " loksahtaa" jossain vaiheessa...
Tsemppiä!
ja poika saattaa itkua tuhertaen tulla omasta huoneestaan. Ennen menimme sinnikkäästi useita kertoja jalkoja hieromaan ja lopuksi annoimme särkylääkettä. Se toimi jonkin aikaa, kunnes rupesi tuntumaan siltä, ettei viitsisi sitä särkylääkettäkään aina antaa. - ja joskus mietti, että olikohan se jalka sittenkään kipeä, kun särkylääke auttoi suunnilleen sekunnissa. Sitten on lämmitetty ' kaurasydäntä' ja laitettu se jalan kipeään kohtaan lämmittämään ja sekin on auttanut. Viimeisin keinomme on ollut lumelääkkeen antaminen. Eli ensin on vähän jalkaa hierottu ja jos se ei ole auttanut olen lähtenyt hakemaan " lääkettä" . Se tarkoittaa ruokalusikallista vettä. Täydestä on mennyt ja on yleensä auttanut yhtä hyvin kuin särkylääkekin... Ja jos ei ole auttanut, niin sitten arvioidaan tilanne taas uudestaan.
Meillä ei ole onneksi *koputan puuta* mitään yöshowta, mutta kävimme juuri kouluterveydenhoitajalla (hyvästi neuvola-ajat) ja hän kyseli öistä. Kertoi myös että 6-7 vuotiaalla levottomat yöt, painajaiset ja pelot ovat hyvin tavallisia, joten lapsesi kai reagoi niin kuin moni muukin ikäisensä. Ehkä kannattaa siis vähäksi aikaa unohtaa " väkisin opettaminen" omaan sänkyyn. Ja pieni ihminen voi nähdä kaikenlaisia mörköjä matkalla sängystä vessaan ja takaisin, mielikuvitus laukkaa. Vessaseuraa kaipaa usein minunkin 7vuotias poikani, jos yöllä joutuu menemään, muuten nukkuu ja nukahtaa ihan hyvin.
Ja sitten mun mieleen tuli kanssa ne kasvukivut, voipi jalat siksi särkeä. Ehkä parasta vaan antaa vähän kipulääkettä niin että saa nukuttua, kyllähän se sitten taas menee ohi tai koittaa hierontaa ja muuta. Ehkä netistä löytyisi muitakin itsehoito-ohjeita?!
Mutta ymmärrän kyllästymisesi, yöuni on tosi tärkeä ja on kyllä tahtomattaankin tosi kärttyinen jos unta ei saa riittävästi. Tsemppiä.
Meillä ollaan palattu normaaliin eli poika huutaa joka yö minua ja käyn saattelemassa hänet vessaan ja sitten meidän huoneeseen patjalle nukkumaan. Käyn samalla itsekin vessassa, joten ei kai tuo nyt niin iso rasitus ole :-) Kasvukipuja meillä oli enemmän 4-5-vuotiaana, tuo mitä kuvailin aloituksessani ei ollut sitä (kipu oli kuulemma jalkapohjissa ja välillä se oli enemmänkin kutinaa). Oli mitä oli, se jäi onneksi yhteen yöhön.
Täytyy yrittää tsempata itsensä siihen, että vaikka poika päivisin on niin järkevä ja pärjäävä ja reipas, niin öisin hän ihan oikeasti kokee turvattomuutta ja tarvitsee äitiä. Helposti tulee ajateltua että se yöshow on vaan kiukuttelua ja vanhempien pompottamista - siis näin tulee ajateltua silloin yöllä kun itsekin mieluiten nukkuisi rauhassa - mutta parempi minustakin " pelata varman päälle" ja ottaa lapsen pelot tosissaan. Kaipa näitäkin öitä tulee ikävä sitten kun vierestä kuuluu vain aviomiehen tuhina nykyisen kahden lapsen ja koiran sijaan...
Meillä on myös ekaluokkalainen poika jolla alkoi olla syksyllä suuria vaikeuksia nukahtaa illalla, saattoi pyöriä kolmekin tuntia ihan väsynä sängyssään. Halusi kovasti meidän väliin ja venkuroi omassa sängyssään. Hermot alkoi mennä koska poika meilläkin käveli öisin meidän sänkyyn joka yö.
Joulukuussa päätettiin yhteis tuumin että poika saa nukkua KOKO joulukuun meidän huoneessa siskonsa kanssa. Lattialle laitettiin toiselle patja ja vuoroöin nukkuivat meidän välissä ja toinen lattialla mun puolella ja toisena yönä toisin päin. Tuo tuntui auttavan kun poika tajusi kalenterista näytettynä että noin monta yötä saat nukkua aina meidän vieressä. Itseltä se tosin vaati paljon, eli munkin piti mennä aikaisin aina " nukkumaan" ...mutta tulipahan nukuttua :).
Pikku hiljaa poika alkoi myös sitten kertoa koulukiusaamisestaan! Eli ilmeisesti se oli ollut varsinaisesti takana siinä ettei yksin uni tullut millään. Iltaisin puhuttiin tosi paljon kun vierekkäin mentiin nukkumaan. Ja kun saatiin koulukiusaaminen selvitettyä sitten open kanssa niin nyt poika on kevään nukkunut ihan hyvin taas omassa sängyssä, tosin lauantaisin saa edelleen tulla miedän väliin.
Tuntuu että meidän pojalle tuo on ainakin auttanut koska päivisin hän on tosi " kovista" olevinaan, ei paljon puhu eikä tosiaan pussaa, ei suostu tulemaan syliin jne., niin sitten illalla kun kukaan " ei näe" niin kehtaa olla äidin kainalossa ja kertoa päivän tapahtumia.
Jopas tuli sepustus, mutta ideana että josko pojalla olis myös jotain isompaa takana mikä sitten häiritsee rauhottumista/unta, mutta ei vaan ison miehen tapaan saa sanottua asiaa?