elokuisia !!

en ole vieläkään päässyt tosi toimiin.huomenna olisi aamusta neuvola ja toivottavasti saan lähetteen sairaalaan.sais vähän suuntaa siihen milloinka tämä "prinsessa" syntyisi.Edelleenkin olen sitä mieltä, että käynnistyksellä lähdetään synnyttämään.Kohdunsuun tilanteesta minulla ei ole mitään hajua vkon 25 jälkeen.Viimeisin sisätutkimus on tehty silloin.



Päivät ovat tosi pitkiä ja puuduttavia.Eilen illalla en edes kyennyt kääntämää n itse kylkeä vaan mieheni joutu työntämään minut toiselle kyljelle..nivuset ovat niin kipeät,että liikkuminen on todella vaikeaa.valivali:(



nojoo,kirjoittelen taas huomenna neuvolan jälkeen



MMM2008 41+

Mikä siinä on ettei sitä tilannetta voitaisi ronklata vielä viikko ennen laskettua aikaa?? En perjantaina kehannu lääkärille sanoa, et: et viittis hei kattoo pal on auennu...hitto kun seksikään ei maita et jos auttais asiaa..



mun äitikin jo soitteli, et jos sulla aikaa on niin voirhan sä niitä kodinhoitohuoneen liinavaatekaappeja siivoilla..joo aikaa 4,5 ja 3 vuotiaan kanssa.. irvistin mielessäni ja totesin et siivosin ne jo viime viikolla...

Kaikki oli ylläriylläri ihan ok,SF-mitta oli pudonnut sentillä..terveydenhoitaja totesi,että kyllä se on sieltä tulossa..ja sitten mulla on lantio niin arka,että kun terkkari tunnusteli vauvan asentoa ym.,niin minua aristi oikein tosissaan.Saan sairaalaan soittaa vasta perjantaina tai oikeastaan sinne saisi soittaa vasta,kun on viikkoja 41+5,mutta se osuus juuri lauantaille.Ja maanantaille en kyllä sitä soittoa jätä.



Alan syömään aamupalaa,kun en ole vielä sitä ehtinyt syömään.Taidan sitten kömpiä takaisin sänkyyn nukkumaan.



Jaksamisia kaikille muillekkin:)



MMM2008 41+1

Kyllähän ne lauantain supistukset veivät sitten meikäläisen synnyttämään. Kärvistelin kotona puoleen päivään asti (tein supistusten lomassa lounaankin) ja sitten klo12 jälkeen oltiin Jorvissa. Olin 5cm auki, pääsin synnytyssaliin ja suihkuun pallon päälle, sitten sain spinaalipuudutuksen (ah autuutta) ja helpon ponnistuksen jälkeen ihana tyttönen syntyi luoksemme klo 15:23.



Meidän kolmas lapsi painoi syntyessään 4100g ja pituutta 51cm. Sisaruksiaan pienemmäksi häntä oltiin povattu, mutta samoissa mitoissa hän oli.



Neiti on ollut superhyvä imemään ja ihan rintamaidolla ollaankin pärjätty. Tänään tultiin kotiin ja nyt aloitellaan sitten kolmilapsisen perheen arkea.



Toivotan teille kaikille elotähkille aivan mielettömän paljon jaksamista ja voimia. Viimeiset odotuksen päivät ovat tuskaisia, sitä ei voi kukaan kiistää..



Lyle ja neiti 3vrk vanha

Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä alkoi supistella siihen malliin kipeästi, että menin synnärille 27.7. aamuyöllä. Pettymys siellä oli suuri, kun tutkimuksessa todettiin, että yhtään ei ollut alkanut kohdunsuu avautua. Ottivat minut kuitenkin sisään, kun supistuksia tuli. Olivat kuitenkin sitä mieltä, että kannattaisi yrittää nukkua, ja niinpä sitten hieman koomisesti vetelin unta synnytyssalissa kipu- ja unilääkkeiden voimalla! Aamulla lääkäri tuli tarkastamaan tilanteen ja kyseli mielipidettäni: kotiinkin voin lähteä tai sitten voidaan yrittää käynnistellä, minulla tasan rv 41 täynnä ja perjantaina olisi ollut varattu aika käynnistystä ajatellen. Sanoin, että mieluusti käynnistellään ja tämä ihana, ihana lääkäri ei asiaa vastustellut.



Oksitosiinitipalla lähdettiin liikkeelle ja se tehosi hyvin ihan pienelläkin annoksella. Kätilö oli aivan ihana, kyseli tuntemuksiani ja mielipidettäni, eikä väkisin nostanut oksitosiinitipan annostusta (kuten tapahtui edellisessä synnytyksessä, mistä jäi minulle aikamoiset traumat). Ilokaasun turvin pärjäsin pitkälle, kunnes 5 cm kohdalla alkoi olla tuskaa. Pyysin puudutusta ja kohdunkaulanpuudutteen sain, kylläpä teki kipeää sen laittaminen kun kovia supistuksia tuli lähes koko ajan. Sitten homma "räjähti" käsiin: meni 15 min ja yhtäkkiä tunsin aivan tajuttoman kovaa kipua ja tunsin miten vauva alkaa tulla ulos. Siinä tuli kätilöllekin tosi kiire laitella tavaroita valmiiksi ... oli etukäteen suunniteltu synnytysasentoa sun muuta, mutta mitään ei ehditty tehdä. Ponnistaminen teki aivan hurjan kipeää, mutta onnkesi sitä kesti vain 7 min ja niin saatiin POIKA maailmaan. Komea kaveri onkin: painoa 4490 g ja pituus 55 cm. Synnytyksen kokonaikesto oli noin 2.5 tuntia.



Perjantaina kotiuduttiin. Aika rankka alku on ollut, kun pojalla on koko ajan hurja nälkä. Oma maito ei ole alkuun riittänyt, vaan lisämaidolla on sitten saatu rauha maahan ja poika nukkumaan edes muutama tunti kerrallaan. Olen paljon kipeämpi kuin aiempien synnytysten jälkeen; oliko pojan komea koko syynä vai mikä, mutta tosi hellänä on lantion seutu. Maitokin on noussut kumman hitaasti.



Perheessä on edelleen kovakuumeista flunssaa. Kaksi lasta todella kipeänä 40 asteen kuumeessa ja varsinkin yöt olleet vaikeita, kun toinen lapsista saa kuumeisena kauhukohtauksia ja yskii niin pahasti, että oksentaa kaikki lääkkeet ulos. Huokailen vain, että milloin tämä sairastelu loppuu ... nyt on tauti ollut kaikissa lapsissamme lukuunottamatta tätä vastasyntynyttä. Se on varma sairaalareissu edessä jos häneenkin tauti iskee.



Meillä ei siis ole ollut mikään ihana alku vauvan kanssa, mutta toiveikas olen, että kyllä tämä tästä helpottaa (toivottavasti ennen kuin oma jaksaminen ihan romahtaa). Superkiitollinen mieli silti on turvallisesti menneestä synnytyksestä ja terveestä vauvasta.

siis tottakai menin synnärille 27.8 enkä 27.7 kuten äsken näppäilin!!!

Meille syntyi siis tyttö 31.8. klo 23.57



Vauhdilla tuli tyttö maailmaan: klo 22 alkoivat säännölliset supistukset aivan puskista. Sairaalassa oltiin klo 23.40 ja silloin kohdunsuu 9 cm auki. Melkein suoraan pääsin(jouduin) ponnistamaan ja 7 min ponnistusvaiheen jälkeen tyttö oli maailmassa.

Mitään kivunlievityksiä en ehtinyt saada ja kyllä se ponnistusvaihe olikin melkoista tuskaa... Mutta palkinto on mitä parhain=D

Tänään päästiin kotiin.



Pikku prinsessan strategiset mitat olivat 3820g ja 52 cm.



Tsemppiä vielä odottajille!!!



T:Kamomilla ja pikku prinsessa kohta 2 vrk