Miten järjestätte eka- ja tokaluokkalaisten koulumatkat?
Hei!
Poikamme koulunaloitukseen on vielä muutama vuosi, mutta etsiessämme uutta asuntoa olen jo alkanut pohtimaan koulutietä. Poikamme koulumatkastat vaikuttaa väkisin tulevan useamman kilometrin mittainen, sillä ruotsinkieliset koulut ovat Espoossa harvassa. Kunta antaa bussilipun jos matkaa on yli 3km, alle 3km matkat on käveltävä.
Miten tämä käytännössä toimii? Tietenkin riippuu lapsesta, mutta esikoululainen ja ekaluokkalainen ovat mielestäni nuoria kulkemaan bussilla yksinään. Ja kävelymatkatkin ovat usein liikenteellisesti vaikeita. Kuulisin erittäin mielelläni muiden kokemuksia!
Kommentit (6)
Kiitos kuitenkin vastauksestasi!
Näköjään ongelma ei ole yleinen, pitänee jatkaa itse pohdintaa..
Asumme itse ulkomailla, ja täällä ei tulisi mieleenkään laittaa noin pientä yksin koulutielle. Itseäni lähinnä juuri tuo liikenne hirvittäisi. Tuli vain tällainen mieleen : täällä näkee monesti koulun ilmoitustaululla lappuja, joissa vanhemmat etsivät lapselle kyyditsijää, eli samalla suunnalla asuvan esim kotiäitiä, joka kuskaa sitten omien ohella toistenkin lapsia (pientä korvausta vastaan). Voisi ehkä toimia kohdallanne!
Kahtena aamuna vien hänet, kolmena aamuna kävelee itse ja kotiin lähes joka päivä. Matkaa 2,5 km yhteen suuntaan. Hyvin on jaksanut kävellä. Pyörä/kävelytie koko matkan ja ison tien ali menee tunneli.
Vielä vuosi sitten ajattelin, että en voisi ajatella lapsen kulkevan matkaa yksin. Asumme Helsingissä. Nyt hän kulkee matkan bussilla yksin n. 2 kertaa viikossa, muina päivinä menemme yhdessä. En kuitenkaan itse jää samalla pysäkillä pois vaan lapsi kävelle n. 150 metriä pysäkiltä kouluun (yksi tien ylitys). Poika pyysi itse saada kulkea itsenäisesti (minä ehdin nopeammin töihin junalla). Samassa bussissa kulkee myös luokkakavereita, joten ihan yksin ei useinkaan joudu matkustamaan. Aluksi hirvitti, mutta nyt olen jo tottunut. Pojalla on puhelin mukana, jos jotain poikkeavaa sattuisi (esim. bussi hajoaisi tms.)
Ekan lapsen kanssa harjoiteltiin pari viikkoa ja siitä pitäen hän on kulkenut matkat omin nokkineen mennen tullen ja aina on sujunut loistavasti. Riskialttein kohta on kavereiden kanssa kaupunkiin jääminen - rupattelua, kaupoissa kiertelyä, jne mutta sekin on nyttemmin jäänyt pois (tapahtui enemmänkin 2 - 3 luokalla).
Toisen lapsen kanssa olimme saatilla parina ekana aamuna, sen jälkeen on mennyt isomman kanssa tai yksin.
Mutta kyllä kyyti aina kelpaa ja nuorempi sitä aina joskus kyseleekin aamuisin jos olemme lähdössä samaan aikaan ovesta ulos.
Matkaa on lähiöstä keskustaan eli 15-20 min bussilla.
nyt ekaluokalla mieheni vie lapsen koululle työmatkallaan. Iltapäivisin joko minä tai mieheni hakee lapsen koulusta/kerhosta työvuorojeni mukaan.